”Toivon voimia niille, jotka joutuvat kuuntelemaan vanhempien tappelua ja riitelyä”

Verkkokyselyn tulokset aiheesta vanhempien riitely

IRC-Galleria, 02/2013 (N= 468)

Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke kysyi nuorilta IRC-Galleriassa vanhempien riitelystä. Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa nuorten näkemyksiä, ajatuksia ja kokemuksia sekä tuntemuksia vanhempien riitelystä. Nuorilla oli mahdollisuus antaa kaksi vastausta yhtä kysymystä kohti tai jättää vastaamatta. Strukturoitujen vastauksien lisäksi nuorilla oli mahdollisuus vapaasti kommentoida kyselyä.

Kyselyyn vastasi 468 nuorta. Vastaajista enemmistö oli tyttöjä.

K1_1

Kyselyn tulokset osoittavat, että yleinen tapa reagoida vanhempien riitelyyn on vetäytyä omaan huoneeseen tai kuunnella musiikkia. Prosentuaalisesti eniten eli yli puolet nuorista vastasi olevansa kyllästyneitä vanhempiensa riitelyyn.

”kyllähän se vanhempien riitely vituttaa aina. tuntuu uskomattoman typerälle kuunnella kahden ”aikusien” ihmisen nalkutusta jostain hevonvitunpaskasta jolla ei ole mitään merkitystä kenenkää elämään, pitää vain saada nalkuttaa pelkän valittamisen ja huutamisen ilosta.”

Vanhempien riitely herätti nuorissa myös surun, vihan, pelon ja turvattomuuden tunteita.

”Pienempänä tämä oli tosi ajankohtaista. Koko ajan huutamista ja kireää ilmapiiriä, ja minä hölmö syytin siitä itseäni. Se oli tosi raskasta, kunnes tajusin että se on niiden ongelma ei minun”

K1_2_3

Vajaa puolet vastanneista nuorista kertoi oman ystävän tietävän
kodin riidoista ja noin 20 prosenttia vastasi jonkun muun aikuisen tietävän
vanhempiensa riidoista. Nuorista hieman yli 20 prosenttia vastasi, ettei kukaan
ulkopuolinen tiedä riidoista kotona ja noin 30 prosenttia ei osannut sanoa
tietääkö kukaan.

K1-4

Nuoret arvioivat vanhempien riitelyn liittyvän suurimmaksi osaksi (60 %) vanhempien keskinäisiin väleihin. Toiseksi yleisin riidan aihe oli vastausten perusteella perheen rahaasiat. Nuoret vastasivat vanhempien riitelevän myös kotitöistä ja kasvatusasioista.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista nuorista tiesi kenen puoleen kääntyä, jos vanhempien riitely alkaisi pelottaa. Toisaalta noin 20 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa kenen kanssa keskustelisivat kodin tilanteesta ja vanhempien riitelystä.

”Huutoa ja tappelua löytyy vaikka muille jakaa. onneks äiti on kuitenkin niin fiksu ettei ota isän sanoja niin tosissaan. Fyysistä väkivaltaa ei oo ikinä ollut. käyn psykalla, eka paikka jossa on tajuttu ettei nätin ulkokuoren alla vältämättä löydy mitään kaunista.”

K1_5

Nuoret arvioivat vanhempien riitelyn olevan pääosin kiukuttelua, äänen korottamista ja huutamista. Nuorista 20 prosenttia vastasi vanhempien riitelyn sisältävän pilkkaamista ja haukkumista. Nuorten vastauksien mukaan noin seitsemän prosenttia vanhemmista heitteli tavaroita riidellessään ja noin viisi prosenttia käytti riidellessä fyysistä väkivaltaa kuten lyömistä ja/tai potkimista. Kyselyn perusteella yhteensä lähes 30 prosenttia nuorista arvioi vanhempien riitelyn sisältävän piirteitä, jotka täyttävät henkisen- ja fyysisen väkivallan määritelmän.

”ennen kuin omat vanhempani erosivat, kotona oli joka päivä aika tuskaista. Jos ei huudettu niin sitten ivailtiin, piikiteltiin ja loukattiin muka huomaamattomasti. Aina kun huomasin että nyt mennään, jähmetyin aloilleni ja yritin olla kuuntelematta, olin sitten toisessa huoneessa tai näiden välissä, vaikka aina olisin halunnut lähteä pois. En vain pystynyt liikkumaan. Joka kerta toivoin että ne jo eroaisi ettei tarvitse kuunnella ja eroshan ne sitten lopulta.”

Nuorten kirjoittamissa vapaamuotoisissa kommenteissa osa vanhempien riitelyn liittyvistä kokemuksista oli raskaita.

”Vielä silloin kun alkoholisti isäni asui kotona oli aika rajuja riitoja(olin 1-10vuotias kun asui luonamme). Kovia huutoja ja äidin sekä minun alentamista ajoittain kun oli huono ”kausi”. Eteni siihen että isäni yritti puukottaa äitiäni. Sen jälkeen isä heitettiin ulos ja se oli elämäni paras päivä tai siltä se silloin tuntui.”

K1_6

Nuorista lähes 60 prosenttia arvioi vanhempien selvittävän riidat jättämällä ne käsittelemättä. Vain hieman yli 20 prosenttia nuorista vastasi näkevänsä vanhempien pyytävän riidan jälkeen anteeksi. Lisäksi lähes sama määrä nuoria arvioi riitojen jatkuvan loputtomasti. Tämänkaltainen ajatus hankalan tilanteen jatkumisesta loputtomasti on nuorelle raskasta. Sama asia tuotiin esiin vapaamuotoisissa vastauksissa

”Meillä riidellään päivittäin, huutoa ja sättimistä. Käyn psykologilla joten sielt löytyy apua ja turvakotiin pääsee tarpeen vaatiessa.”

Nuorista lähes 40 prosenttia kertoi vanhempien pitävän mykkäkoulua riidan jälkeen. Puhumattomuutta tuotiin esiin myös vapaamuotoisissa kommenteissa.

”Mun vanhemmat ei koskaan riidelly! Onhan kaikilla sanharkkaa yms mutta ei ne koskaa öitää erillää nukkunu ja erosivatkin ihan sulassa sovussa! No nyt ei oo keskenää puhunu yhtää mitää 8 vuotee mutta ei ainakaa ollu riidat eron syynä! Lähinnä just puhumattomuus 😀 ”

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että vanhempien tavat riidellä eivät tarjoa nuorille hyviä tai toimivia malleja ihmissuhteissa tapahtuvien konfliktien ratkaisemiseen. Myönteistä on kuitenkin, että viidesosa nuorista vastasi näkevänsä vanhempien pyytävän anteeksi ja sopivan riitansa. Tulee myös huomioida, ettei kyselyssä tarjottu vaihtoehtoa, missä vanhemmat eivät riitele lainkaan. Nuoret toivat hyvin tämän esiin vapaamuotoisissa kommenteissaan.

”Nii, vois tuolla sellanenki vaihtoehto olla et ”vanhempani eivät riitele”, ei ne meillä ainakaa muute ku mun kanssa x)”

Nuorille tehdyn kyselyn tulokset osoittavat nuorten erilaiset tavat reagoida riitelyyn ja väkivaltaan. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa reagoida. Nuoria kohtaavien aikuisten tulee aina reagoida oman huolen heräämiseen. Nuoren kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että perheen ongelmat tunnistetaan ajoissa ja perhe saa mahdollisimman nopeasti apua.

Arvioiden mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista nuorista asuu kodeissa, missä käytetään väkivaltaa. Perheessä tapahtuva väkivalta jää kuitenkin valitettavan usein kodin seinien sisäpuolelle eikä siitä useinkaan ilmoiteta poliisille. Väkivaltaisen kodin ilmapiiri vie nuoren voimia ja energiaa. Pelkästään jo väkivaltatilanteen näkeminen ja kuuleminen vaikuttaa nuoren tunne-elämään ja käyttäytymiseen. Tutkimuksen mukaan väkivaltaa kotonaan todistaneilla nuorilla on hyvin samankaltaisia ongelmia kuin niillä nuorilla, joita on fyysisesti pahoinpidelty.

Lähisuhdeväkivaltaa todistava tai kohtaava nuori saa kotona jatkuvasti viestejä siitä, että väkivalta on yksi keino ratkaista ristiriitoja. Tämänkaltaisen toimintatavan omaksuminen johtaa helposti vaikeuksiin ihmissuhteissa. Kotona muodostuvat parisuhteen toimintamallit, sosiaalinen oppiminen ja keinottomuus ratkaista ristiriitoja voivat pahimmillaan johtaa väkivaltaisen kumppanin valintaan ja väkivaltaan tulevissa parisuhteissa. Näin perheen toimimattomat keinot ratkaista konflikteja kertautuvat ja jatkuvat sukupolvien yli.

 ”Kysyvä ei tieltä eksy”  

Perheen sisäisistä asioista kysyminen koetaan usein tunkeutumiseksi toisten yksityiselämään. Kotona tapahtuvat mahdolliset väkivaltatilanteet jäävät näin helposti piiloon. Väkivallasta ja sen uhasta kysymistä voidaan kuitenkin pitää itsessään jo interventiona. Kysyminen kertoo nuorelle, että vaikeista asioista voi ja saa puhua. Väkivallan näkemisestä ja kokemisesta aiheutuvista tunteista ja ajatuksista keskusteleminen sekä niiden normalisointi helpottavat nuorta käsittelemään omia reaktioitaan. Väkivallan yleisyyden esiin nostaminen auttaa nuorta myös ymmärtämään, ettei hänen perheensä ole yksin näiden ongelmien edessä.

Väkivallan ilmapiirissä eletty nuoruus voi johtaa moniin eri lopputuloksiin. Läheskään kaikki väkivaltaa kokeneet nuoret eivät toista tai koe väkivaltaa myöhemmissä suhteissaan. Toisaalta väkivalta indikoi aina väkivaltaa. Rikosuhripäivystyksen kyselyn tulokset vanhempien riitelystä tarjoavat selkeät perusteet sille, miksi nuorilta tulee rutiininomaisesti kysyä vanhempien riitelystä ja mahdollisesta perheväkivallasta.

Nina Vaaranen-Valkonen, projektisuunnittelija

 

<< Ajankohtaista pääsivulle