Milloin kannattaa hakea apua?

Hae apua aina, jos koet tai epäilet joutuneesi rikoksen uhriksi. Rikoksen uhriksi joutuminen voi olla odottamatonta ja järkyttävää tai ei välttämättä tunnu miltään. Riippumatta siitä onko tapahtuma vaikuttanut sinuun tai ei, kerro siitä turvalliselle aikuiselle. Tapahtuneesta kertominen auttaa ehkäisemään mahdollisesti muita rikoksia.

On normaalia reagoida epänormaaliin tapahtumaan. Rikoskokemuksesta voi seurata:

  • Syyllisyyden, häpeän, pelon ja epävarmuuden tunteita.
  • Varuillaan oloa, säikähtelyä tai säpsähtelyä.
  • Tarvetta vetäytyä syrjään, vältellä muita ihmisiä.
  • Keskittymisvaikeuksia.
  • Vaikeutta muistaa tapahtumaan keskeisesti liittyneitä yksityiskohtia.
  • Ärtyneisyyttä, suuttumusta tai vihamielisyyttä.
  • Epätoivoa.
  • Rauhattomuutta.
  • Voimakasta surua.
  • Tunteiden laimenemista tai turtumusta.
  • Vähentynyttä kiinnostusta tavallisesti kiinnostaviin asioihin.
  • Epätodellisuuden ja irrallisuuden tunnetta.
  • Toistuvia ahdistavia mielikuvia, havaintoja ja ajatuksia tapahtumasta.
  • Univaikeuksia, painajaisunia, tunnetta tapahtumien elämisestä uudelleen.
  • Fysiologisia reaktioita kuten päänsärkyä, vatsaoireita, ruokahaluttomuutta jne.
  • Vaikeutta ajatella tulevaisuutta.
  • Halua välttää tapahtumaan liittyviä ajatuksia, tunteita, keskusteluita, paikkoja, toimintoja.

Rikostapahtuman jälkeinen oireilu on normaalia. Aina paha olo ei näy ulospäin. Tämän vuoksi läheiset eivät aina ymmärrä rikoksen uhriksi joutuneen käytöstä. Tapahtuman jälkeen kannattaa hakea apua mahdollisimman pian kertomalla siitä turvalliselle aikuiselle, vaikka siitä puhuminen olisikin vaikeaa.  Rikostapahtuma voi säilyä mielessä sellaisena niin kuin se olisi tapahtunut eilen, ellei sitä jaa kenenkään kanssa. Tapahtuman läpikäyminen auttaa oppimaan elämään sen kanssa, jolloin se muuttuu osaksi elettyä elämää.

    Kriisin vaiheet:
  • Shokkivaihe »

    • Uhri ei pysty ymmärtämään mitä on tapahtunut ja tapahtuma voidaan jopa kieltää.
    • Uhrilla olo voi olla hämmästyttävän tyyni tai kaoottisen kiihtynyt.
    • Kiihtyminen voi ilmetä huutamisena, raivona, itkuna tai kontrolloimattomana levottomuutena.

  • Reaktiovaihe »

    • Uhrille alkaa muodostua käsitys mitä on tapahtunut.
    • Uhri alkaa vähitellen käydä läpi kokemusta.
    • Uhri voi kokea voimakkaita tunteita: pelkoa, surua, vihaa, häpeää, epätoivoa, syyllisyyttä.
    • Uhrilla voi esiintyä ohimeneviä aistiharhoja muistuttavia hetkellisiä kokemuksia rikostapahtumaan liittyen.
    • Uhrilla mahdollisesti voi olla fyysisiä oireita: sydämentykytystä, vapinaa, hikoilua ja pyörrytyksen tunnetta.

  • Käsittelyvaihe »

    • Alkaa usein päällekkäin reaktiovaiheen kanssa.
    • Asian käsittely jatkuu tunnetasolla ja järkitasolla.
    • Asian käsittelyyn liittyen voi olla muisti- ja keskittymisvaikeuksia.
    • Asian käsittelyn vuoksi uhrilla voi olla tarve olla yksin.

  • Uudelleen suuntautumisen vaihe »

    • Uhrin toipuminen rikostapahtumasta alkaa.
    • Rikostapahtuma jäsentyy osaksi elämää.
    • Uhri pystyy olemaan ajattelematta tapahtumaa niin halutessaan.
    • Uhrin toipuminen etenee aaltoillen: jokin tapahtumaa muistuttava tilanne voi tuoda takaisin vanhaa oireilua.
    • Liittyy surua tapahtuneesta ja mahdollisesti menetetyistä asioista.