Sanakirja

A

Asianomistaja on rikoksen uhri eli henkilö, johon rikos kohdistuu. Lakitermein sanottuna asianomistaja on loukatun oikeushyvän haltija tai oikeushyvän haltija, jota rikoksella on loukattu.

Asianomistajarikos on rikos, josta virallinen syyttäjä ei voi nostaa syytettä, ellei asianomistaja eli rikoksen kohteeksi joutunut ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi. Asianomistajarikosta ei myöskään tutkita, ellei asianomistaja ole tehnyt rikosilmoitusta vuoden sisällä siitä, kun on saanut tiedon rikoksesta tai sen tekijästä.

Avustaja, ks. oikeusavustaja.

E

Edustaja voi olla lakimääräinen, esimerkiksi holhooja tai valtuutettu asiamies, esimerkiksi oikeudenkäyntiasiamies. Edustaja toimii toisen henkilön eli päämiehensä nimissä ja ajaa tämän etua välittömästi päämieheen kohdistuvin oikeusvaikutuksin. Edustajan ei tarvitse olla lainoppinut.

Ehdollinen vankeus on rangaistus, jota tuomittu ei välttämättä joudu suorittamaan vankeudessa.  Jos jollekin on tuomittu yhdestä tai useammasta rikoksesta enintään kaksi vuotta vankeutta, tämä rangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Tuomittua ei suljeta vankilaan vaan hän saa suorittaa rangaistuksensa vapaudessa. Tuomioistuin asettaa määräajan, niin sanotun koetusajan. Jos tuomittu tänä aikana tekee uuden rikoksen, josta on tuomittava vankeusrangaistus, voidaan ehdollinen vankeus määrätä pantavaksi täytäntöön.

Ehdoton vankeus tarkoittaa tuomioistuimen määräämää rangaistusta, jonka tuomittu joutuu kärsimään vankeudessa. Ehdottoman vankeuden sijasta voidaan tuomita myös yhdyskuntapalvelua.

Esitutkinta on osa rikosprosessia. Siinä selvitetään esitutkintalain mukaisesti rikos, sen teko-olosuhteet, ketkä ovat asianosaisia ja muut syytteestä päättämistä ja rikosasian oikeudenkäyntiä varten tarvittavat seikat. Esitutkinnassa selvitetään ne tosiasiat, jotka tekevät teosta rikoksen. Esitutkinnan suorittaa yleensä poliisi. Aina ei ole mahdollista selvittää lopullisesti, minkä nimisestä rikoksesta on kysymys. Pöytäkirjaan merkitään kuitenkin, minkä nimisenä rikoksena tiettyä tekoa on tutkittu.

Esitutkintalaki on laki, jota noudattaen rikostapauksen esitutkinta tulee tehdä. Käytetään lyhennettä ETL.

Esitutkintapöytäkirja on esitutkinnassa kertyneestä aineistosta laadittu pöytäkirja.

H

Haaste on kutsu oikeudenkäyntiin tai kehotus vastata haastehakemukseen ensin kirjallisesti.

Haastehakemus on syyttäjän tekemä asiakirja, jossa kerrotaan, mikä rikos on tapahtunut. Siinä kerrotaan milloin, missä, miten ja mitä näyttöä rikoksesta aiotaan tuomioistuimessa esittää, lainkohta, johon syyttäjän vaatimus perustuu, mahdolliset syyttäjän ajamat asianomistajan korvausvaatimukset sekä usein myös seuraamusehdotus.

Haastemies on käräjäoikeuden palveluksessa toimiva virkamies, joka tarvittaessa toimittaa haasteen vastaanottajalle henkilökohtaisesti.

Henkilön tarkastus tarkoittaa sen tutkimusta, mitä henkilöllä on vaatteissaan tai muutoin yllä.

Henkilötutkinta tehdään esimerkiksi nuorista rikoksen tekijöistä joko lastensuojeluviranomaisten tai Kriminaalihuoltolaitoksen toimesta rikosoikeudenkäyntiä varten. Tutkinnassa selvitetään muun muassa nuoren asumisolosuhteita ja elämänhistoriaa. Henkilötutkinta voidaan ottaa huomioon seuraamuksista päätettäessä.

Henkilönkatsastus tarkoittaa henkilön ruumiiseen kohdistuvaa tarkastusta, kuten verinäytteen ottoa.

Hovioikeus on toisen asteen tuomioistuin, johon käräjäoikeuden tuomioon tyytymätön voi valittaa. Hovioikeuden tuomioon tyytymätön voi valittaa edelleen korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus antaa asiassa valitusluvan.

Hyödyntämiskielto on todisteen käyttökielto.

Hätävarjelu tarkoittaa voimatoimia, jotka kohdistuvat vaarallisesti käyttäytyvää vastaan.  Itseä tai toista henkilöä saa suojella silloin, kun suojelu on hyökkäyksen torjumiseksi välttämätöntä. Jos tässä tilanteessa on tehnyt teon, joka muutoin olisi rangaistava, jää se hätävarjeluna tuomitsematta. Sen sijaan mikäli hätävarjelu katsotaan liioitelluksi, voi siitä seurata rangaistus.

K

Kantaja on oikeudenkäynnin vireille panija.

Korkein oikeus ylin oikeusaste, jonka tuomiosta ei voi valittaa.

Korvausvaatimus rikoksesta esitetään pääsääntöisesti siinä oikeudessa, jossa rikoskin käsitellään. Korvausta voidaan vaatia muun muassa kivusta, särystä, ansionmenetyksestä ja  aiheutuneista kuluista. Maininta korvausvaatimuksista tehdään kuulustelupöytäkirjaan jo esitutkinnassa. Korvausvaatimuksen voi esittää asianomistaja itse tai hänen asianajajansa tai joissakin selvissä tapauksissa myös syyttäjä asianomistajan pyynnöstä.

Kriminaalipolitiikka on yhteiskuntapolitiikkaa, jonka tavoitteena on vaikuttaa rikollisuuteen yhteiskunnassa. Siihen liittyvässä tutkimuksessa korostuu päätöksentekoa palveleva luonne.

Kriminalistiikalla tarkoitetaan rikosten selvittämiseen liittyviä menetelmiä ja niihin kohdistuvaa tutkimusta.

Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä, kuten rikosten syitä ja ilmenemismuotoja sekä rikosoikeudellisen kontrollijärjestelmän toimintaa.

Kuulustelu on tilaisuus, joka tavallisesti suoritetaan poliisiasemalla ja jossa ovat läsnä kuulusteltava, kuulustelija ja mahdollisesti avustaja. Myös asianomistajan tukihenkilö voi olla paikalla kuulustelussa. Kuulustelussa on tarkoitus saada tapauksen ratkaisemiseen tarvittavat asiat viranomaisten tietoon.

Kuulustelupöytäkirja on dokumentti joka tehdään kuulustelusta. Sen allekirjoittavat kuulusteltava, kuulustelija ja kuulustelutodistaja.

Kuulustelutodistaja todistaa kuulusteltavan antaneen lausuntonsa sellaisena kuin se on kuulustelupöytäkirjaan merkitty. Usein kuulustelutodistaja on läsnä kuulusteluissa vasta kuulustelupöytäkirjaa allekirjoitettaessa.

Käräjäoikeus, käytetään lyhennettä KO, on ensimmäisen asteen tuomioistuin. Käräjäoikeuden tuomioon tyytymätön voi valittaa tuomiosta hovioikeuteen.

L

Lainvoimainen tarkoittaa arkikielellä, että tuomio on pysyvä ja lopullinen. Vasta kun koko valitusketju on käyty loppuun eikä valitusmahdollisuutta ole, on tuomio lainvoimainen.

Lautamies ks. maallikkotuomari

Lähestymiskielto voidaan määrätä käräjäoikeudessa, jos henkilö kokee itsensä toisen uhkaamaksi. Lähestymiskieltoon määrätty ei saa tavata suojattua henkilöä eikä ottaa tähän yhteyttä.

M

Maallikkotuomarit ovat tavallisia kansalaisia, jotka toimivat käräjäoikeudessa lautamiehinä. Lautamiehillä on sama valta kuin ammattituomarilla tuomiosta päätettäessä. Heiltä ei edellytetä minkään alan erityistuntemusta. Kunnanvaltuusto valitsee lautamiehet kunnanvaltuuston toimikautta vastaavaksi ajaksi. Lautamiesten tulee tasapuolisesti edustaa kunnan väestön ikä-, elinkeino-, sukupuoli- ja kielijakaumaa.

Mielentilatutkimus on syytetylle tehtävä psykiatrinen tutkimus, jonka perusteella harkitaan, onko henkilö voinut ymmärtää tekonsa merkityksen (ks. syyntakeinen).  Mielentilatutkimuksen tekemisestä päättää tuomioistuin. Oikeudenkäynti keskeytetään oikeuden määräämän mielentilatutkimuksen ajaksi. Tutkimus suoritetaan psykiatrisessa sairaalassa ja sen tekeminen saattaa kestää useita kuukausia.

O

Oikeudenkäyntiavustaja. Henkilökohtaisesti oikeuteen saapuneella asianomaisella saa olla oikeudenkäyntiavustaja. Tämä voi käyttää puhevaltaa päämiehensä puolesta. Asianosaista voidaan kuitenkin velvoittaa vastaamaan kysymyksiin henkilökohtaisesti, jos tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi. Useimmiten avustaja on asianajaja tai lainoppinut oikeusavustaja, joka toimii päämiehensä rinnalla.

Oikeusapua voi hakea valtion oikeusaputoimistoista. Yleiseen valtion ylläpitämään oikeusaputoimintaan kuuluu avustaminen tuomioistuimessa ja muu oikeudellinen neuvonta. Yleistä oikeusapua voi tulojen mukaan saada täysin maksutta tai osakorvausta vastaan.

Oikeusavustaja, asianajaja. Oikeusavustajat ovat valtion virkamiehiä, jotka ovat valtakunnallisesti järjestyneet oikeusaputoimistoihin ja asianajajat ovat Asianajajaliittoon kuuluvia lakimiehiä. Molemmat ovat suorittaneet oikeustieteellisen loppututkinnon.

Oikeushyvä. Yksilön oikeushyvää loukkaavia rikoksia ovat esimerkiksi siveellisyysrikokset, henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, rauharikokset sekä vapautta koskevat, kunniaan kohdistuvat ja varallisuuteen kohdistuvat rikokset.

P

Pakkotila on tilanne, jossa jonkin edun suojaamiseksi pakottavalta vaaralta joudutaan uhraamaan toinen etu. Suojata saa yksityistä etua, esimerkiksi henkeä, terveyttä, vapautta, kunniaa ja varallisuutta.

Vaaran täytyy olla välitön ja tilanteen sellainen, että pelastuminen ilman toisen edun uhraamista olisi mahdotonta. Pakkotilanteessa saavutetun hyödyn ja aiheutetun vahingon suhdetta vertaillaan. Hengen ja terveyden suojeleminen on tärkeämpää kuin varallisuuden.

Piilorikos on rikos, josta uhri ei tee ilmoitusta viranomaiselle eikä tapahtuma muutenkaan tule viranomaisen tietoon.

Poliisit ovat viranomaisia, jotka työskentelevät lain turvaamiseksi ja lainrikkojien vastuuseen saattamiseksi. Poliiseja koulutetaan Suomessa Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella, jonne poliisialan koulutus ja tutkimus keskittyivät vuoden 2008 alussa.

Puolustaja on tuomioistuimen rikoksesta epäilylle määräämä avustaja.

Pääkäsittely on tuomioistuimessa toimitettava istunto, jossa asia käsitellään suullisesti. Pääkäsittelyn jälkeen tuomioistuin antaa asiassa tuomion.

Päätöksen perustelut. Tuomioistuimen päätöksen täytyy perustua lakeihin ja niihin todisteisiin, jotka on oikeudessa esitetty. Tuomioistuimen on annettava lausunto myös kantajan ja vastaajan väitteistä.

R

Rangaistuksen täytäntöönpano.Sakkorangaistusten täytäntöönpanosta huolehtivat Oikeusrekisterikeskus ja ulosottoviranomaiset. Ellei tuomittuja sakkoja, korvauksia tai muita suorituksia makseta vapaaehtoisesti, ulosottomies voi ulosmitata osan palkasta, eläkkeestä tai omaisuudesta, jotta maksu tulee hoidettua. Jos sakkoja ei saada perityksi, tuomioistuin voi tietyin edellytyksin muuntaa sakot vankeudeksi. Vankeusrangaistukset panee täytäntöön Rikosseuraamuslaitos. Vankeuden sijasta voidaan tuomita yhdyskuntapalvelua eli valvonnan alaista palkatonta työtä. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta voidaan tuomita nuorisorangaistukseen, joka koostuu valvontatapaamisista, valvonnassa suoritettavista tehtävistä sekä työhön perehtymisestä.

Rangaistusasteikko. Rikoslain mukaan vankeutta tuomitaan joko elinkaudeksi tai määräajaksi. Määräaikaista vankeutta tuomitaan vähintään 14 päivää ja enintään 12 vuotta. Sakkoa tuomitaan vähintään yksi päiväsakko ja enintään 120 päiväsakkoa. Päivien lukumäärä riippuu teon laadusta ja päiväsakon euromäärä riippuu puolestaan sakotettavan tuloista. Rikesakko on euromäärältään kiinteä. Tuomioistuin voi määrätä rangaistuksen kullekin rikokselle määrätyn rangaistusasteikon rajoissa.

Rangaistusmääräysmenettely. Asianomistajan suostumuksella vähäinen asia voidaan tuomioistuimen sijasta ratkaista rangaistusmääräysmenettelyssä, jossa rangaistusmääräyksen antaa syyttäjä. Jos rangaistusmääräystä vastustetaan, siirtyy asia ratkaistavaksi normaalissa rikosprosessissa tuomioistuimeen.

Rangaistusseuraamukset. Tuomioistuimet voivat määrätä esimerkiksi seuraavia rangaistusseuraamuksia: vapausrangaistus (ehdoton, ehdollinen), sakko tai sakonmuuntorangaistus. Tuomioistuimella on mahdollisuus määrätä myös rangaistustyyppisiä seuraamuksia, kuten tuomiotta jättäminen.

Rikoksen tunnusmerkistö tarkoittaa rikoslaissa sitä nimenomaista lainpaikkaa, jonka sanamuoto sopii poliisin tutkinnan kohteena olevaan tapahtumakulkuun.

Rikoksen uhri on käsitteenä moniselitteinen. Asiaa voi lähestyä määrittelemällä rikoksen uhriksi vain henkilön, jota on kohdannut rikoksen tunnusmerkistön täyttävä teko. Tällöin uhri määrittyy jo rikostutkinnassa tai kun syyttäjä nostaa tai jättää nostamatta syytteen tehdyn rikosilmoituksen perusteella. Uhriksi voi määritellä lisäksi uhrin läheisen ja rikosasian todistajan, sillä myös he kokevat osin samoja seurauksia kuin varsinainen rikosuhri eli asianomistaja.  Joissain tapauksissa rikoksentekijä voi olla samanaikaisesti myös uhri, tai hän on ollut ensin uhri, minkä seurauksena hänestä on tullut rikoksentekijä. Kun asuinalueella tapahtuu rikos ja tieto tapahtumasta leviää, myös muut alueella asuvat uhriutuvat, mikä ilmenee esimerkiksi turvattomuuden tunteen lisääntymisenä. Vieläkin laajempaa uhriutuminen on, kun tapahtuu esimerkiksi World Trade Centeriin kohdistuneen terrori-iskun kaltaisia rikoksia tai Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten kaltaisia väkivallantekoja. Niiden seurauksina uhriutuivat kaikki asian tietoonsa saaneet ja niistä järkyttyneet, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Oikeusministeriön nimeämä rikosuhritoimikunta[1] käsitteli uhrikäsitettä ja totesi, että yksi tapa hahmottaa sitä on ajatella rikoksen vaikutuksia ympäristöönsä vähitellen laajenevina kehinä. Niiden keskipisteessä on rikoksen kohteeksi joutunut henkilö ja ulommilla kehillä ihmisiä, joiden elämään teko vaikuttaa, mutta ei enää yhtä voimakkaasti kuin varsinaisen rikoksen kohteeksi joutuneeseen henkilöön. Kehämäisen ajatusmallin ytimessä olevalla asianomistajalla on oikeus nostaa rikoksesta syyte ja osallistua poliisin suorittamaan esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin asianosaisena. Lisäksi hänellä on oikeus vaatia vahingonkorvausta.

Rikoksen vanhentumisaika on aika johon mennessä rikoksen tapahtumisesta voidaan määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Vanhentumisaika määrittyy rikosnimikkeen mukaan. Lievässä rikoksessa se on lyhempi kuin törkeässä. Pisimmillään vanhentumisaika on henkirikoksissa, jotka eivät vanhene koskaan ja lyhimmillään lievimmissä rikoksissa vanhentumisaika on 2 vuotta. Aika lähtee kulumaan siitä, kun rikos on tapahtunut tai siitä on saatu tieto. Asianomistajarikoksissa asianomistajan tulee nostaa syyte tai esittää syytepyyntö yhdessä vuodessa siitä, kun sai tiedon rikoksesta ja sen tekijästä.

Rikos on teko, joka on laissa määrätty rangaistavaksi. Rikos on vahvasti kulttuuri- ja aikasidonnainen käsite. Vielä 1700-luvulla Suomessa muun muassa salavuoteus eli avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet olivat rikoksia. Kuolemanrangaistus oli voimassa, ja sellainen saatettiin langettaa useasta rikoksesta, esimerkiksi jumalanpilkasta, noituudesta, kaksinnaimisesta ja vanhempien pahoinpitelystä.

Asiat, jotka ovat moraalisesti väärin, eivät aina enää ole rikoksia. Suomessa on 1800-luvun loppupuolella omaksuttu laillisuusperiaate, joka tarkoittaa, että rikoksia ovat vain ne teot, jotka on laissa rangaistaviksi säädetty. Aivan viime vuosikymmeninä omaksutun lainsäädäntötavan mukaan kaikkien rikosten sanallinen kuvaaminen eli rikosten tunnusmerkistöt on selvyyden vuoksi pyritty keskittämään rikoslakiin. [2]

Rikosilmoitus on ilmoitus, jonka asianomistaja tai joku muu tekee poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai muusta tapahtumasta, jota hän pitää rikollisena. Ilmoitus voidaan tehdä henkilökohtaisella käynnillä, puhelimitse ja joissain tapauksissa jopa internetin välityksellä.

Rikoslaki on laki, jossa Suomessa rikokseksi määriteltävät teot on lueteltu tunnuspiirteineen. Käytetään lyhennettä RL.

Rikosprosessin ketjuun kuuluvat esitutkinta, syyteharkinta, oikeudenkäynti sekä rangaistuksen täytäntöönpano. Rikosprosessi lähtee liikkeelle rikosilmoituksesta.

Rikosoikeudellinen vastuunalaisuus. Alle 15-vuotiasta rikoksentekijää ei voida tuomita rikoksesta rangaistukseen, mutta hän on velvollinen korvaamaan teolla aiheuttamansa vahingot.

Rikosoikeus Rikoksia koskevia lakeja, rikosten selvittämistä, tuomioistuinkäsittelyä ja rangaistusten täytäntöönpanoa koskevia lakeja nimitetään rikosoikeudeksi.

Rikostutkinta. Rikostutkintaan kuuluu tietojen hankkiminen muun muassa ihmisiä kuulustelemalla, puhuttelemalla ja tiedustelemalla. Todistajia voidaan myös kuulla. Lisäksi rikostutkintaan kuuluvat rikospaikan tutkimukset. Tietoja kerätään ja taltioidaan valokuvaamalla, videoimalla, laatimalla piirroksia ja taltioimalla jälkiä sekä ottamalla erilaisia näytteitä. Taltioituja näytteitä ja jälkiä analysoidaan laboratoriotutkimuksissa.

ROL, Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa.

S

Seksuaalirikos. Seksuaalirikoksia ovat rikoslain 20. luvun mukaiset rikokset, joita ovat muun muassa raiskaus ja vapautta loukkaava haureus. Lievemmät seksuaalirikokset ovat useimmiten asianomistajarikoksia, jolloin asianomistajan täytyy tehdä poliisille ilmoitus, jotta rikoksesta voitaisiin suorittaa esitutkinta.

Suljetuin ovin tarkoittaa, että oikeudenkäynti vastoin pääsääntöä ei ole julkinen.

Suppea esitutkinta saadaan toimittaa yksinkertaisissa ja selvissä asioissa, jos teosta ei ole säädetty muuta rangaistusta kuin sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Suppeassa esitutkinnassa ei ole tutkinnanjohtajaa.

Syylliseksi epäilty, syytetty, tuomittu. Rikoksentekijä pysyy poliisin tutkinnan eli esitutkinnan aikana syylliseksi epäiltynä. Syyttäjän syyteharkinnan jälkeen hän on syytetty, ja vasta lainvoimaisen tuomion antamisen jälkeen hän on tuomittu.

Syyntakeeton on kyvytön ymmärtämään syy-seuraussuhteita ja tekojen seurauksia. Syyntakeettomuus on juridiikassa tekijä, joka joko poistaa teon rangaistavuuden (ymmärrystä vailla) tai alentaa sitä (täyttä ymmärrystä vailla).

Syyntakeinen on sellainen henkilö, jonka voidaan katsoa ymmärtävän tekonsa seuraukset. Tuomioistuin päättää henkilön syyntakeettomuudesta. Yleensä päätöksen edellytyksenä on mielentilatutkimuksen suorittaminen henkilöille.

Syyteharkinta. Syyttäjän tehtävänä on esitutkinnan jälkeen arvioida, onko asiasta löytynyt niin paljon näyttöä, että oikeusprosessi voidaan aloittaa.

Syyteoikeus. Virallisella syyttäjällä ja asianomistajalla on syyteoikeus lain sallimissa rajoissa. Virallisen syyttäjän täytyy nostaa syyte silloin kun on löytynyt tarpeeksi todisteita rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Tämä koskee myös asianomistajarikoksia, kun asianomistaja on ilmoittanut rikoksen syytteeseen panoa varten. Virallisella syyttäjällä on kuitenkin harkintavalta, nostaako hän syytteen. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi kun rikos on vähäinen eikä siitä voi seurata muuta rangaistusta kuin sakkoa tai kun rikoksen on tehnyt alle 18-vuotias ja teko on tehty ymmärtämättömyydestä. Jos rikoksen tekijä on toiminnallaan yrittänyt poistaa tekonsa vaikutukset, syyttäjä voi jättää rikoksen syyttämättä silloin kun oikeudenkäyntiä olisi pidettävä kohtuuttomana tai kun asiassa on esimerkiksi syntynyt sovittelusopimus.

Syytepyyntö. Virallinen syyttäjä ei saa esittää syytettä asianomistajarikoksessa, ellei asianomistaja ole esittänyt viralliselle syyttäjälle pyyntöä asianomistajarikoksen syyttämistä. Tällainen pyyntö täytyy esittää tietyn määräajan sisällä. Pyynnön voi esittää myös poliisille. Poliisin on ilmoitettava asiasta syyttäjälle.

Syytetty on yli 15-vuotias henkilö, joka oikeudessa puolustautuu niitä rikosoikeudellisia vaatimuksia vastaan, jotka on häneen kohdistettu. Tavallisesti syytetystä käytetään nimitystä vastaaja.

Syyttäjä. (käytetään lyhennettä SJÄ) on oikeustieteen kandidaatin loppututkinnon suorittanut lainoppinut. Syyttäjät ovat valtakunnallisesti järjestyneet kihlakunnittain. Syyttäjän työ alkaa syyteharkinnan muodossa esitutkinnan päätyttyä. Virallinen syyttäjä toimii syyttäessään valtion oikeudellisten etujen vaalijana. Käräjäoikeudessa toimivat yleisinä syyttäjinä kaupunginviskaalit, nimismies ja apulaisnimismies. Ylimpänä syyttäjäviranomaisena toimii oikeuskansleri.

Syyttämättäjättämispäätös on syyttäjän perusteltu päätös jättää asiassa syyte nostamatta. (ks. syyteoikeus)

T

Taannehtivuuskielto. Rikokseen sovelletaan rikoksen tekohetkellä voimassa olevaa lakia. Jos teko on tehty vanhan lain voimassa ollessa eikä sitä siinä ollut määritelty rangaistavaksi, ei rangaistukseen saa tuomita uuden lain mukaan. Jos tuomitsemishetkellä on voimassa uusi laki, saa sitä kuitenkin soveltaa, jos sen soveltaminen johtaa lievempään rangaistukseen.

Tahallinen teko on tehty siten, että nimenomaisena tarkoituksena on tietyn seurauksen aikaansaaminen. Esimerkiksi jos rikoksen tekijä ampuu henkilön, jonka on halunnut surmata, tällainen teko on tahallinen ja rangaistava. (vrt. tuottamuksellinen teko).

Tekijän tunnistaminen voidaan toteuttaa kolmella tavalla: yksittäisen henkilön tunnistamisena, henkilön tunnistamisena vertailuryhmästä ja henkilön tunnistamisena yleisön joukosta.

Yksittäisen henkilön tunnistaminen tapahtuu käytännössä siten, että näytetään tunnistettavan valokuvaa tai henkilöä asianosaiselle tai todistajalle.

Henkilön tunnistaminen vertailuryhmästä tapahtuu siten, että tunnistamistilaisuuteen on kutsuttu useampi henkilö, joista joku on tarkoitus tunnistaa esimerkiksi rikoksesta epäillyksi.

Henkilön tunnistaminen yleisön joukosta tapahtuu silloin kun on mahdollista heti rikoksen ilmitulon yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen etsiä epäiltyä tai muuta tutkinnan kannalta tärkeää henkilöä yleisön joukosta.

Todistaja. Todistajan asema on säännelty laissa. Sellaista henkilöä, joka on tuomittu samasta rikoksesta, ei voi kuulla todistajana, mutta uhria eli asianomistajaa voidaan kuulla todistelutarkoituksessa. Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta, ellei ole jommankumman asianosaisen sukulainen tai puoliso. Todistaja voi kieltäytyä todistamasta myös silloin, jos todistaminen voi saattaa hänet itsensä tai hänen läheisensä syytteen varaan. Todistajan on puhuttava totta ja hänen on kerrottava se, minkä tutkittavasta asiasta tietää mitään salaamatta.

Toissijainen syyteoikeus on asianomistajalla, mikä tarkoittaa, että hän voi itse ajaa syytettä, jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta (ks. syyteoikeus).

Toteennäyttäminen. Kun on kysymys rikosasiasta, tulee kantajan näyttää toteen ne asiat, joiden perusteella hän haluaa syytetyn tuomituksi. Asianosaisten on hankittava tarpeelliset todisteet asiansa todistamiseksi. Todistelu voi tapahtua esimerkiksi todistajia kuulemalla tai asiakirjoja esittelemällä.

Tukihenkilö. Asianomistajalle, joka ei esitä oikeudenkäynnissä vaatimuksia, voidaan tuomioistuimen toimesta määrätä henkilökohtainen tukihenkilö, jos hän tarvitsee tukea esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana (koskee vain tiettyjä väkivaltarikoksia). Rikoksen uhri voi saada henkilökohtaisen tukihenkilön muissakin tapauksissa tukemaan rikoskokemuksesta selviämistä esimerkiksi Rikosuhripäivystyksestä.

Tuomari on lainoppinut, tuomarin virkaa tuomioistuimessa hoitava lakimies, joka on vannonut tuomarinvalan tai -vakuutuksen.

Tuomiolauselma on oikeuden päätös, jossa täytyy näkyä erikseen tiedot asianosaisista, todistajista ja asiantuntijoista, tuomitut ja vahingonkorvaukseen oikeutetut sekä summat ja tuomiot. Jos alioikeus hylkää tai jättää tutkimatta syytteen, on siitä ilmoitettava tuomiolauselmassa. Kun syytetty jätetään rangaistukseen tuomitsematta, on siitäkin ilmoitettava tuomiolauselmassa.

Tuottamuksellinen teko on tehty huolimattomuudesta tai varomattomuudesta. Rikollisen teon tekijä ei ole tekoa tehdessään noudattanut tarpeellista huolellisuutta. Tällainen teko on rangaistava, ellei tekoa ole määrätty ainoastaan tahallisena rangaistavaksi. Jos seuraus on syntynyt tapaturmassa, ei teko ole rangaistava (vrt. tahallinen teko).

Turvakielto tarkoittaa, että väestötietojärjestelmästä ei voida antaa turvakieltoon määrätyn henkilön kotikunta- tai osoitetietoja muille kuin viranomaisille. Uhatuksi itsensä kokeva henkilö voi pyytää turvakiellon määräämistä maistraatista.

Tutkija suorittaa kuulustelut ja muut rikostutkintaan kuuluvat toimenpiteet. Hän vastaa siitä, että tutkinta suoritetaan lainmukaisesti ja joutuisasti. Tutkija panee toimeen tutkinnanjohtajan määräykset. Tutkija on ylikonstaapeli, vanhempi konstaapeli tai nuorempi konstaapeli.

Tutkinnanjohtaja on henkilö, jonka välittömän johdon ja valvonnan alaisena tutkinta toimitetaan. Tutkinnanjohtaja on pääsääntöisesti pidättämiseen oikeutettu virkamies, yleensä komisario tai poikkeustapauksissa ylikonstaapeli.

U

Uhritiede eli viktimologia kohdistuu laajassa merkityksessä yhteiskunnassa mitä erilaisimpien tapahtumien uhriksi joutuneisiin henkilöihin. Suppeammassa mielessä se keskittyy rikoksiksi määriteltyjen tekojen uhreihin, jolloin viktimologia on nähtävissä osana kriminologista tutkimusperinnettä tai siitä eriytyneenä, itsenäisenä tutkimusalana.

V

Vaatimuskirjelmä on asiakirja, jossa esimerkiksi rikoksen uhri kirjallisesti esittää rikoksesta aiheutuneet vaatimuksensa tuomioistuimelle.

Vahingonkorvaus on rahasumma tai muu sovittu hyvitys, jonka tekijä antaa teon kohteelle tälle aiheutuneen haitan kattamiseksi. Jos toinen tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaa toiselle vahingon, hän on pääsääntöisesti velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Vahingonkorvausvelvollisuus. Asianomistaja voi esittää oikeudessa tai sovittelussa syytetylle vahingonkorvausvaatimuksia. Vahingonkorvausta voidaan tuomita maksettavaksi, jos rikoksen tunnusmerkistö toteutuu eli syytetty on syyllistynyt rikoslain mukaiseen rangaistavaan tekoon, josta on aiheutunut vahinkoa.

Vastaaja on se, johon vaatimukset oikeudenkäynnissä on kohdistettu.

Virallisen syytteen alainen rikos. Rikokset ovat pääsääntöisesti virallisen syytteen alaisia. Asianomistajarikoksista on säännelty erikseen. Virallisella syyttäjällä on oikeus tehdä syyte rikoksista, jotka ovat virallisen syytteen alaisia, vaikka asianomistaja ei olekaan ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi. Tietyissä tapauksissa syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta, mikäli asianomistaja sitä itse, ”omasta vakaasta tahdostaan” pyytää.

Y

Yleinen etu tarkoittaa koko yhteiskunnan etua.

Yksityinen etu on yksittäisen henkilön, yhteiskunnan jäsenen etu.

 

 

[1] Rikosuhritoimikunnan mietintö 2001
[2] Lähes suora ote Anne Harsian artikkelista kirjasta Rikoksella Loukattu