”Päätavoite vaikutti olevan saada multa taju kankaalle” (HS 9.10.2014)

Katuväkivalta on puhuttanut viime viikkoina. Silmitön nuorten välinen väkivalta on järkyttänyt monia ja sosiaalisessa mediassa pyörii toinen toistaan rajumpia ja hätkähdyttävämpiä kuvauksia ja kirjoituksia pääkaupunkiseudulla tapahtuneista väkivallanteoista.

Väkivallan kohteeksi joutuminen on usein odottamatonta ja järkyttävää. On täysin normaalia reagoida voimakkaasti epänormaaliin tapahtumaan. Rikoksesta ja sen vakavuudesta riippuen uhri, hänen läheisensä ja rikosasian todistaja voi tarvita apua ja tukea tapahtuneen jälkeen.

Poliisit kysyvät usein rikosilmoitusta vastaanottaessa tai kuulusteluissa asianomistajalta eli rikoksen uhrilta sekä myös läheisiltä, saako heidän yhteystietonsa antaa uhripalveluihin mahdollista yhteydenottoa varten. Näin toimimalla poliisi varmistaa, että uhrit saavat tukea, neuvoja ja käytännön ohjeistusta käynnistyvään rikosprosessiin.

Rikosprosessin aikana uhrin on selvitettävä monia asioita mm. mitkä ovat hänen lainmukaiset oikeutensa, mikä on sovittelu, mitä voi vaatia rangaistus- tai vahingonkorvaukseksi, tarvitseeko asianajajaa ja missä vaiheessa, sekä mitä tämä kaikki mahdollisesti maksaa? Väkivaltaa kokenut ja tapahtumasta järkyttynyt uhri sekä hänen läheisensä eivät välttämättä jaksa selvittämään käytännön asioita. Rikoksen uhri ja hänen läheisensä tarvitsevat henkisen tuen lisäksi myös käytännön opastusta asioiden hoitamisessa.  

Onko sukupuolella väliä?

RIKUn palvelujen piiriin ohjautuu hyvin naisasiakkaita, usein lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhreja. Katuväkivallan kohteeksi joutuneita nuoria miehiä ohjautuu sekä hakeutuu RIKUun huomattavasti vähemmän. Naisvaltaiseen asiakaskuntaan on monia eri syitä, mutta olipa syyt mitkä tahansa, niin väkivalta ei kokemuksena eroa siitä onko nainen tai mies. Lyönnit ja potkut sattuvat yhtälailla niin naista kuin miestä ja pelko voi lamaannuttaa ja tehdä puolustuskyvyttömäksi koosta, vahvuudesta ja sukupuolesta riippumatta. 

Moni väkivaltaa kokenut nuori ei kerro kokemastaan ja turruttaa pahaa oloaan hakemalla apua vain päihteistä. Suomessa vallitsee vahva yksin pärjäämisen eetos ja vaikeuksia kohdatessa on jopa kunniallista kestää ja selviytyä yksin. Avun hakemista voidaan pitää jopa osoituksena heikkoudesta, erityisesti miesten osalta.

Ainoastaan väkivallan uhri tietää mitä tapahtunut aiheutti

Uhrin kertoessa poliisille kokemastaan väkivallasta ja epäilemästään rikoksesta hänen toiveenaan on saada oikeutta ja toisaalta myös apua. Ilman jatko-ohjausta avun piiriin uhri voi joutua inhimillisen kärsimyksen lisäksi kokemaan myös mittavia taloudellisia menetyksiä.    

Ainoastaan väkivallan uhri tietää miltä väkivalta tuntui, mitä ajatuksia, tunteita ja pelkoja se herätti sekä miten väkivaltarikos vaikutti hänen toimintatapoihinsa, arkeen ja elämään. Kukaan meistä ei voi varmuudella tietää eikä toisaalta arvioida, tarvitseeko rikoksen uhri jatkossa apua, tukea tai käytännön neuvoja. Tämän vuoksi rikoksen uhreja tulee ohjata järjestelmällisesti ja sukupuolesta riippumatta maksuttomiin uhripalveluihin.

<< Ajankohtaista pääsivulle