Sijaistraumatisoituminen

Työntekijät, jotka työskentelevät traumatapahtumia kohdanneiden ihmisten kanssa, altistuvat myös itse traumaperäiselle stressireaktiolle eli sijaistraumatisoituvat. Traumatisoituneita ihmisiä autettaessa työntekijään siirtyy samankaltaisia tunnereaktioita kuin autettavilla itsellään on. Sijaistraumatisoituminen tarkoittaa henkilön sisäisessä maailmassa tapahtuvaa kielteistä muutosta, joka kohdistuu omaan tunnemaailmaan, reaktioihin ja asioille annettuihin merkityksiin. Se ei perustu yksittäiseen tapahtumaan, vaan se kehittyy pikkuhiljaa. Sijaistraumatisoitumista syntyy joko pitkissä yksittäisissä asiakassuhteissa tai pitkällä aikajaksolla toistuvissa erillisissä asiakassuhteissa. Sijaistraumatisoitumisen mahdollisuuden hyväksyminen on osa työntekijän ammatillisuutta ja itsestä huolehtimista. On tärkeää miettiä omaa jaksamista ja omia rajoja. Sijaistraumatisoituminen näkyy työntekijän työkyvyssä sekä työyhteisön toimivuudessa. Sijaistraumatisoituminen voi näkyä avuttomuutena ja voimattomuutena suhteessa työskenneltäviin asioihin ja asiakkaisiin.

Sijaistraumatisoituminen voi näkyä muun muassa :

  • Masennuksena tai epätoivona.
  • Kyynisyytenä ja näköalattomuutena.
  • Sosiaalisena vetäytymisenä.
  • Työkyvyn ja työmotivaation huonontumisena.
  • Fyysisinä ja psyykkisinä oireina.
  • Ali- tai ylireagointina asiakkaan asioihin.
  • Välinpitämättömyytenä ja jaksamattomuutena itsensä hoitamisessa.
  • Epätavallisen voimakkaana reaktiona pieniin arkisiin vastoinkäymisiin.
  • Muistihäiriöinä.
  • Painajaisina.

Lähde:
Karila, Irma. 2008. Terapeutin jaksaminen. Teoksessa Kähkönen, S.; Karila, I.; Holmberg, N. (toim.) Kognitiivinen psykoterapia. Duodecim. Karisto Oy.
Brusila, Pirkko; Hyvärinen, Salla; Kallio, Maaret; Porras, Kirsi; Sandberg, Tarja. 2009. Eikö se kuulu Kenellekään? Rohkene kohdata seksuaalisesti kaltoinkohdeltu nuori. Väestöliitto. Redfina oy.