Rikosilmoitus ja rikosprosessi

Rikoksesta täytyy ilmoittaa poliisille. Mitä pikemmin ilmoitus tehdään sitä helpompi poliisin on selvittää se. Ilmoituksen voi tehdä rikospaikalle saapuneelle poliisipartiolle, menemällä poliisiasemalle tai puhelimitse, sähköpostilla tai faksilla. Vähäisistä rikoksista kuten esimerkiksi polkupyörävarkaudesta voi tehdä rikosilmoituksen myös internetissä (www.poliisi.fi). Poliisin velvollisuus on ottaa ilmoitus vastaan ja kirjata se.

Rikoksesta vammoja saaneet on ohjattava lääkäriin mahdollisimman pian. Jos kyse on seksuaalisesta väkivallasta, tulee uhria ohjata välttämään peseytymistä ja vaatteiden vaihtoa ennen lääkäriin menoa. Jos kyse on asuntomurrosta, ohjeistus on, ettei jälkiä pidä siivota ennen poliisin tuloa. Nuorella on hyvä olla läheinen tai joku turvallinen aikuinen mukana lääkärikäynnillä. Aina vammat eivät ole pelkästään fyysisiä ja joskus uhri alkaa oireilla vasta jonkin ajan kuluttua tapahtumasta. Oireiden ilmettyä nuori tulee ohjata lääkäriin. Lääkärissä käynti on erittäin tärkeää, sillä lääkärintodistusta voidaan tarvita oikeudenkäynnissä tai haettaessa korvauksia esimerkiksi vakuutusyhtiöltä tai Valtiokonttorista.

shutterstock_3397290

Rikosilmoituksen tekoon liittyviä yleisohjeita:

  • Ilmoituksen voi tehdä millä tahansa poliisiasemalla ja sen voi tehdä uhri tai joku toinen uhrin puolesta. Rikosilmoituksen voi tehdä vaikka rikoksen tekijä olisi alle 15-vuotias. Hän on korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta vaikka ei joudukaan rikosvastuuseen teostaan oikeudessa.
  • Nuorella on hyvä olla läheinen tai joku turvallinen aikuinen mukana rikosilmoitusta tehtäessä. Rikosuhripäivystyksestä on mahdollista saada tukihenkilö nuoren mukaan poliisilaitokselle.
  • Rikosilmoitukset otetaan vastaan usein poliisin palveluluukulla, jossa yksityisyyttä ei ole huomioitu parhaalla mahdollisella tavalla. Poliisilta voi pyytää mahdollisuutta jättää rikosilmoitus myös erillisessä huoneessa yksityisyyden suojaamiseksi.
  • Rikosilmoituksen vastaanottava poliisiviranomainen kysyy mm. seuraavia asioita: Kuka teki, mitä teki, kenelle teki, milloin, miten, ja missä rikos tapahtui.
  • Poliisi kirjaa rikosilmoitukseen tapahtumien kulun sekä asianosaisten ja mahdollisten todistajien henkilötiedot. Pyydä nuorta kirjaamaan mahdollisten todistajien yhteystiedot valmiiksi muistiin. Ilmoituksen liitteeksi voi laittaa tapahtumiin liittyvää muuta materiaalia esim. tulostettuja sähköpostiviestejä tai kuvia.
  • Rikosilmoitus liitetään myöhemmin esitutkintapöytäkirjaan, joka menee nähtäväksi myös rikoksen tekijälle. Jos nuoren yhteystietoja ei haluta esitutkintapöytäkirjaan, tulee se varmistaa erikseen.
  • Poliisi kysyy ilmoituksen vastaanoton yhteydessä uhrilta onko hänellä rangaistus- ja/tai korvausvaatimuksia. Jos rikoksen kohteeksi joutunut ilmoittaa, ettei vaadi rangaistusta eikä korvauksia tai myöhemmin peruu jo esittämänsä vaatimuksen, voi se olla peruste rikosasian käsittelyn lopettamiselle.
  • Poliisia voi konsultoida ilmoituksen tekemisestä. Lisätietoa löytyy mm. osoitteesta www.poliisi.fi ja Rikosuhripäivystyksen palvelupisteistä.

Rikosilmoitus alle 18-vuotiaaseen kohdistuneesta seksuaalirikosepäilystä

Lastensuojelulain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa toimivilla on velvollisuus tehdä lapseen kohdistuvasta seksuaalirikosepäilystä rikosilmoitus ja lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen tekee se henkilö, jolle on syntynyt epäily lapseen kohdistuneesta rikoksesta ja jolla on siitä eniten ensikäden tietoa. Muilla aikuisilla ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tehdä ilmoitusta. Sen sijaan on toivottavaa, että jokainen aikuinen kantaa vastuunsa ja ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille tietoonsa tulleesta seksuaalirikosepäilystä. Tarvittaessa voi kysyä neuvoa poliisilta.

Kun herää epäily lapsen tai nuoren seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin kuuntele nuorta, mutta jätä asian tarkempi selvittely varsinaiseen rikostutkintaan.

Epäilyyn voi liittyä esimerkiksi:

  • Nuoren houkuttelemista katsomaan yhdyntää tai pornograafista materiaalia.
  • Masturbointia tai sitä esittävien eleiden näyttämistä.
  • Sukupuolielimien näyttämistä nuorelle reaaliaikaisesti tai muulla tavoin.
  • Seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien kertomista nuorelle.
  • Seksuaalisväritteisten tekstiviestien, sähköpostien, kirjeiden lähettämistä lapselle.
  • Nuoren saamista toimimaan seksuaalisväritteisellä tavalla vastaajan seuratessa nuoren toimintaa web- kamerassa reaaliaikaisesti.
  • Seksuaalisen hyväksikäytön valmistelua (grooming) käsittäen teot, jotka luovat pohjan ja tilan nuoren seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Ohjeita miten voi toimia nuoren kertoessa seksuaalisesta hyväksikäytöstä:

  • Anna positiivista palautetta ”Teit oikein, kun kerroit”, ”Kiitos kun kerroit”.
  • Rohkaise: ”Joskus näistä asioista voi olla vaikea puhua, mutta olit jo rohkea, kun kerroit”
  • Suhtaudu asiaan rauhallisesti.
  • Kunnioita nuoren tahtia kertoa tapahtuneesta.
  • Ole neutraali ja vältä kauhistelua.
  • Kuuntele ja kirjaa ylös mitä nuori sinulle oma-aloitteisesti kertoo. Älä haastattele lasta tapahtumista, se on poliisin tehtävä.
  • Kysy mahdollisista kuvista, joita on otettu seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyen.
  • Älä moralisoi vaan tee selväksi, että nuori ei ole syyllinen tapahtuneeseen.
  • Varmista nuoren hyvinvointi ja jatkohoito keskustelun jälkeen.
  • Normalisoi oireita: ”On luonnollista olla ahdistunut, pelokas, vaikea nukkua, vaikea syödä, levoton, vaikea keskittyä”. Ei ole yhtä oikeaa tapaa reagoida.
  • Kerro, että työntekijänä olet velvollinen ilmoittamaan asiasta muille viranomaisille.

Seksuaalisen hyväksikäytön uhreja auttavien tärkeimpinä ominaisuuksina ovat kärsivällisyys ja luottamuksellisuus. Seksuaalirikosten uhreille on tyypillistä häpeän, vihan ja inhon tunteet. Toisilla voi korostua pelko ja tunteiden tukahduttaminen kun taas toisilla häpeä ja siihen liittyvä puhumattomuus.

Sopimus luottamuksellisuudesta on tehtävä aina ehdollisena ja kerrottava nuorelle rehellisesti, mikäli työntekijälle syntyy huoli lapsen turvallisuudesta tai hyvinvoinnista. Tulee myös muistaa, että nuorella on oikeus tietää, kenelle hänen antamiaan tietoja voidaan luovuttaa. Perustele nuorelle miksi on tärkeää tehdä ilmoitus ja mitä hyötyä siitä on nuorelle. Mikäli rikos ei ole tapahtunut perheen sisällä, keskustele nuoren kanssa mikä on sopiva tapa olla yhteydessä vanhempiin. Tarjoa mahdollisuus kertoa tapahtuneesta yhdessä.

Lastensuojeluilmoitus

Lastensuojelun tarpeen taustalla voi olla monenlaisia syitä sekä lapsen että perheen tilanteessa. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, mutta joihinkin ammatteihin ja luottamustoimiin kuuluu lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus. Käytännössä ilmoitusvelvollisia ovat viranomaiset, seurakuntien ja järjestöjen työntekijät ja muut, jotka työtehtävissään saavat tietoonsa lastensuojelutarpeen. Lastensuojeluviranomainen on velvollinen ottamaan ilmoituksen vastaan, kirjaamaan sen ja tarkistamaan asiaan mahdollisesti liittyvät lastensuojelun tarpeen.

Alaikäiseen kohdistuva väkivalta on peruste tehdä lastensuojeluilmoitus. Perheessä tapahtuva aikuisten välinen väkivalta on myös ilmoitusperuste vaikka väkivalta ei kohdistuisi suoraan lapseen. Lapsen kokema ja näkemä väkivalta kotona on tutkimuksen mukaan jopa vahingollisempaa hänelle kuin lapseen suoraan kohdistunut väkivalta. Lastensuojelun työntekijät ovat velvoitettuja tekemään tapahtuneesta rikosilmoituksen.

Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä suullisesti, puhelimitse, sähköpostilla tai muuten kirjallisesti. Ilmoitus tehdään virka-aikana asuinalueen lastensuojelun viranomaisille. Kiireellisissä tapauksissa ilmoitus tehdään sosiaalipäivystykseen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä voi aina kysyä huolta herättäneestä tilanteesta ja keskustella siitä, kuinka tilanteessa olisi hyvä toimia.

Lastensuojeluilmoitus on tarpeen esimerkiksi kun:

  • Lasta laiminlyödään, eikä hän saa ikätasonsa edellyttämää hoitoa.
  • Lasta pahoinpidellään, käytetään seksuaalisesti hyväksi tai alistetaan henkisesti.
  • Lapsi on turvaton, liikaa yksin tai myöhään ulkona.
  • Lapsi käyttäytyy poikkeavasti: voimakkaan levottomasti, ahdistuneesti, masentuneesti tms.
  • Lapsi on itsetuhoinen eikä välitä terveydestään.
  • Lapsen käyttäytyminen on seksualisoitunutta tai hän on altistunut ikä- tai kehitystasoonsa nähden haitallisille seksikontakteille.
  • Lapsi tai nuori käyttää päihteitä.
  • Lapsi varastelee tai käyttäytyy muuten rikollisesti.
  • Ympäristössä joku aikuinen ahdistelee lasta.

Lastensuojeluilmoituksesta on hyvä käydä ilmi:

  • Ilmoittajan nimi ja yhteystiedot.
  • Mihin tieto/huoli perustuu.
  • Mitä on tapahtunut.
  • Miten asia on tullut ilmoittajan tietoon.
  • Miten ilmoittaja on työskennellyt lapsen ja hänen perheensä kanssa kyseisessä asiassa.

Lastensuojeluviranomainen on velvollinen kertomaan lapsen vanhemmille / huoltajille ilmoituksen tekijän, jos he sitä kysyvät. Erityisestä syystä ilmoittajan nimi ja yhteystiedot voidaan jättää kertomatta. Muu kuin ilmoitusvelvollinen viranomainen voi tehdä lastensuojeluilmoituksen nimettömänä.

Lähteet

HUS, HYKS, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus, Vehkaoja & Juusola, 2012
Koivukangas, J. (2007). Käytännön oikeusopas väkivaltarikoksen uhrille. Helsinki: Jv-Paino Oy
Lainsäädännön ja rikosasiain asiantuntijaryhmä (2007). Oikeus ja kohtuus viranomaisyhteistyön mahdollisuudet ja rajoitteet lähisuhdeväkivallan ilmitulossa ja ehkäisemisessä. Oulun lääninhallituksen julkaisuja, 115.
Oikeusministeriön esitteitä (2011). Jos joudut rikoksen uhriksi [Verkkojulkaisu]. [viitattu 23.10.2012]. Saantitapa: http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Josjoudutrikoksenuhriksi/Rikosasiankasittelynvaiheet
Sosiaali- ja terveysministeriö (2005). Kenelle lyönnit kuuluvat? Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita, 7.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2008). Tunnista, turvaa ja toimi lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset sosiaali- ja terveystoimelle paikallisen ja alueellisen toiminnan ohjaamiseen ja johtamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 9. Helsinki: Yliopistopaino.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2012). Lastensuojelun käsikirja. [Verkkojulkaisu]. [viitattu 26.10.2012]. Saantitapa: www.sosiaaliportti.fi