Tunnistaminen

Tunnistaminen on vaikeaa, sillä oireet eivät aina näy ulospäin. Voimakkaan tunnereaktion pelossa nuori rikoksen uhri ei välttämättä halua edes ajatella asiaa, puhumattakaan keskustella siitä. Väkivallan uhri kokee usein voimakkaita syyllisyyden sekä häpeän, pelon ja epävarmuuden tunteita. Syyllisyyden tunteet ovat hyvin tavallisia kaiken ikäisillä rikoksen uhreille. Nuorta voi pelottaa myös aikuisten reaktiot. Näin erityisesti silloin kun hän tietää jollain tapaa rikkoneensa sovittuja sääntöjä tilanteessa, jossa rikos on tapahtunut. Nuori voi myös ajatella, että häntä ei uskota ja ehkä jopa syytetään asiasta. Nuori ei myöskään halua leimautua uhriksi ja saada sitä kautta lisähuomiota.

Lapsuudessa kohdattu väkivalta on erityisen haavoittavaa ja sen seuraukset välittyvät usein pitkälle aikuisuuteen. Eritavoin oireilevilta nuorilta tulee kysyä rutiininomaisesti ja toistuvasti mahdollisista ikävistä ja vaikeista elämäntapahtumista sekä henkisistä ja fyysisistä väkivaltakokemuksista.

Oireilu

Järkyttävät ja poikkeukselliset tapahtumat, kuten rikoksen kohteeksi joutuminen tallentuvat ihmisen mieleen hajanaisina, usein ruumiinreaktioina ja tunnetiloina eivätkä niinkään kielellisesti kuvattavina muistoina. Väkivaltarikokseen ja traumaattiseen kokemukseen liittyy tyypillisesti kokonaisvaltainen avuttomuuden tunne, kokemukset hallinnan puuttumisesta ja pelko kontrollin menetyksestä.

Yleisiä ja näkyviä oireita ovat äkilliset muutokset joko nuoren vireystilassa, keskittymiskyvyssä tai mielialassa. Oireilu voi ilmetä myös käytöshäiriöinä, päihteiden käyttönä, itseään vahingoittavana käyttäytymisenä tai eriasteisina ahdistus- sekä mielialaoireina. Psyykkinen kuormittuneisuus voi ilmetä myös somaattisina oireina, kuten esimerkiksi päänsärkynä tai vatsakipuna. Pahoinvointi voi näyttäytyä myös toistuvana koulupinnauksena.

Rikoksen kohteeksi joutuneella nuorella voi ilmetä seuraavanlaista oireilua:

  • Varuillaan oleminen, säikähtely tai säpsähtely.
  • Sosiaalinen vetäytyminen, näköalattomuus
  • Keskittymisvaikeudet, huomiokyvyn kaventuminen.
  • Kyvyttömyys muistaa tapahtumaan keskeisesti liittyneitä seikkoja ja yksityiskohtia.
  • Ärtyneisyys, suuttumus ja vihamielisyys.
  • Epätoivo ja toivottomuus
  • Sopimaton tai tarkoitukseton yliaktiivisuus.
  • Hallitsematon suru.
  • Tunteiden laimeneminen tai tunneherkkyyden puute.
  • Turtumuksen ja irrallisuuden tunne tai vieraantumisen tunne.
  • Vähentynyt kiinnostus tavallisesti kiinnostaviin asioihin.
  • Ympäristön tai itsensä kokeminen epätodellisena.
  • Toistuvat tietoisuuteen tunkeutuvat ja ahdistavat mielikuvat, havainnot ja ajatukset tapahtumasta.
  • Univaikeudet, painajaisunet, takaumat tunne tapahtumien elämisestä uudelleen.
  • Tapahtumasta muistuttaviin asioihin liittyvä voimakas ahdistus tai fysiologiset reaktiot
  • Pyrkimys välttää tapahtumaan liittyviä ajatuksia, tunteita, keskusteluita, paikkoja tai toimintoja.

Traumaattinen tapahtuma vaikuttaa käyttäytymiseen ja tiedonkäsittelyyn. Kognitiivisista vaikeuksista yleisimpiä ovat lapsen ja nuoren kehityksen hidastuminen ja heikko koulumenestys. Rikoksen uhreilla on usein negatiiviset ajattelumallit ja kielteinen minäkuva. Tästä johtuen uhrien kuva maailmasta ja omasta tulevaisuudestaan on kielteisesti värittynyt. Väkivallan kohteeksi joutuminen tuottaa turvattomuuden ja huonouden sekä jopa pahuuden tunteita. Traumaattisen tapahtuman kokeneiden nuorten ajattelua ohjaavat tiedolliset vääristymät, tällöin maailma hahmotetaan minäkeskeisesti ja ajattelua kuvaa usein tyypillisesti ”kaikki johtuu minusta, siitä millainen minä olen tai mitä minä teen”- ajattelumalli. Minäkeskeinen ajattelu johtaa usein itsensä syyllistämiseen ja itseään vahingoittavaan käyttäytymiseen. Sitä voi olla päihteiden suurkäyttö, holtiton seksikäyttäytyminen, viiltely sekä mahdollinen itsemurhayritys. Uhreille tyypillistä on myös eräänlainen ”jossittelu-ajattelu”, millä uhri pyrkii lisäämään oman elämänsä kontrollia ja hallinnan säilymistä.

Voimakas kieltäminen ja tapahtuneen torjuminen ovat yksilön normaaleja selviytymiskeinoja, joilla uhri torjuu sietokyvyn ylittävää ahdistusta ja säilyttää toimintakykynsä. Tämänkaltaiset yksilölliset puolustuskeinot ovat akuutissa vaiheessa tarpeellisia ja edistävät traumaattisesta kokemuksesta selviämistä. Ihmisen mieli ikään kuin suojaa itseään kokemukselta ja tiedolta, jota se ei kestä käsitellä. Toisaalta tapahtumaa torjuvien selviytymiskeinojen pitkittyminen uhkaa yksilön mielenterveyttä. Nuorten kohdalla tulee huomioida lieväkin oireilu, sillä oireilun vaikutukset nuoren normaaliin kehitykseen, koulunkäyntiin ja opiskeluun ovat pääsääntöisesti kielteisiä.

Traumaperäinen stressireaktio

Traumaperäisessä stressireaktiossa nuoren oireilu ilmenee toistuvina, voimakkaina tai pitkäkestoisina mielialojen vaihteluna. Nuoren joutuminen väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi voi johtaa myös pitkittyneeseen oireiluun ja pitkäkestoiseen traumaperäiseen stressireaktioon.

Traumaperäisen stressireaktion tunnusmerkkejä:

  • Toistuvat tietoisuuteen tunkeutuvat ja ahdistavat mielikuvat tapahtumasta.
  • Toistuvat ja ahdistavat painajaisunet rikostapahtumasta ja tapahtuman toistumisesta (flash back).
  • Voimakasta ahdistusta ja erilaisia fysiologisia reaktioita joutuessaan rikostapahtumaa muistuttavien tai symbolisoivien asioiden kanssa tekemisiin.
  • Jatkuvat rikostapahtumaan liittyvien asioiden välttäminen ja yleisen reagointiherkkyyden turtuminen.
  • Rikostapahtumaan liittyvien ajatusten, tunteiden tai keskustelujen välttäminen sekä rikostapahtumasta muistuttavien toimintojen, paikkojen tai ihmisten välttäminen.
  • Kykenemättömyys muistaa rikostapahtumaan liittyviä seikkoja.
  • Kiinnostus tai osallistuminen tärkeisiin toimintoihin merkittävästi vähentynyt.
  • Etääntymisen tai vieraantumisen tunteita ja tunteiden laimentumista.
  • Tulevaisuuden näkymien kaventuminen ja sen näkeminen kielteisenä.
  • Nukahtamis- ja nukkumisvaikeuksia.
  • Ärtyneisyyttä tai vihanpurkauksia, keskittymisvaikeuksia.
  • Korostunutta varuillaan oloa ja säikkymisen herkkyyttä.

Myöhäisoireena voi ilmetä selittämätön kipukierre. Uhrille tyypillisiä oireita ovat myös kehityksen hidastuminen, taantuma ja lyhentynyt tulevaisuuden perspektiivi.

Nuorille tarjoutuvien sosiaalisten roolien ja mukautumispaineiden välillä on suuria eroja sukupuolten välillä. Naisten ja tyttöjen on länsimaisissa kulttuureissa hyväksyttävämpää raportoida tunteistaan ja erilaisista oireistaan kuin miesten ja poikien. Länsimaisten miesten ja poikien on hyväksyttävämpää ilmaista aggressioita kuin esimerkiksi surua, haavoittuvuutta tai masennusta. Tunteiden kontrollointia ja tukahduttamista pidetään miehisinä ominaisuuksina. Nuoruusiän epävarmuus korostaa sukupuolistereotyyppistä käyttäytymistä. Tällöin etenkin rikoksen uhriksi joutuneiden poikien tunnistaminen vaikeutuu.