Tukeminen

Huoltajien tuki

Traumaattinen kokemus vaikuttaa uhrin lisäksi hänen läheisiinsä. On tärkeää, että lapsi ja nuori kokevat tulevansa arvostetuiksi sellaisina kuin ovat. Kokemus itsestään arvokkaana ja hyväksyttynä vahvistaa itsetuntoa ja auttaa selviytymään vaikeissa tilanteissa. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta tukea itsetunnon ja itsearvostuksen kehittymiseen ja ylläpitämiseen sekä tietoja ja taitoja, joiden avulla pystyy selviytymään ongelmatilanteissa.

Kun lapsi tai nuori kertoo kokemuksestaan, on hänelle hyvä ilmaista, että hän on toiminut oikein kertoessaan tapahtuneesta. On tärkeää kertoa lapselle tai nuorelle, ettei hän ole syyllinen tapahtuneeseen, ja painottaa tekijän vastuuta rikoksesta. Kertomukseen on aina suhtauduttava vakavasti. Nuorelle rikoksen uhrille on tarjottava aktiivisesti apua ja tukea. Huoltajan on hyvä kysyä tapahtuneesta ja antaa aikaa kertoa asiasta ja käsitellä tapahtunutta. Lasta tai nuorta ei tule syyllistää, epäillä tai vähätellä tapahtuneesta. Tärkeintä on tarjota aikuisen turvallista läsnäoloa sekä mahdollisuus keskusteluun ja kuulluksi tulemiseen. Lasta ja nuorta myös auttaa, kun hänen arkensa jatkuu tavallisena. Arjen jatkuminen ja perustarpeista huolehtiminen vahvistavat turvallisuuden tunnetta ha auttavat selviytymään.

Oman lapsen joutuminen rikoksen uhriksi on huoltajille järkyttävää ja emotionaalisesti raskasta. Aikuinen voi ajatella, tuntea tai prosessoida rikostapahtumaa eri tavalla kuin nuori. Nuoren rikoksen uhrin läheisenä voi olla vaikea hahmottaa tapahtumia ja sitä, miten lapsi on joutunut rikoksen uhriksi. Lapsen tai nuoren rikoskokemus voi herättää aikuisissa monenlaisia tunteita, kuten häpeää, syyllisyyttä ja ahdistusta. Syyllisyyden tunteita voi nousta myös siitä, ettei ole kyennyt suojelemaan lasta. On tärkeää, että myös huoltajat saavat itse tukea jaksamiseensa ja kykyynsä toimia kriisistä huolimatta. Näin he voivat auttaa parhaiten myös nuorta toipumaan kokemastaan rikoksesta.

Ammattilaisen tuki

Rikoksen uhrin kohtaamisessa tärkeintä ovat inhimillinen vuorovaikutus ja aito välittäminen sekä kohtaaminen ja kuunteleminen, jotka auttavat uhria käsittelemään kokemustaan ja antavat uskoa selviytymiseen. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuista, joka tarttuu tilanteeseen, sillä lapsen ja nuoren voi olla vaikea ymmärtää tapahtunutta rikosta. Kunnioittava ja osallistava keskustelu antaa mahdollisuuden käsitellä asiaa ja kertoa tapahtuneesta turvallisesti.

Rikoksen uhrin kohtaaminen voi herättää ammattilaisessa erilaisia tunteita, kuten hämmennystä, epäuskoisuutta ja epätietoisuutta. Uhrin kohtaamisella voi olla vaikutusta työntekijään sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Ammattilaisena oman jaksamisen takia onkin tärkeää tunnistaa esille nousseita tunteita, hyväksyä sekä käsitellä ne, jotta voi kohdata uhrin ammatillisesti.

Rikoksen uhrin kohtaamisessa on tärkeää pysyä rauhallisena ja antaa lapselle tai nuorelle riittävästi aikaa. Jos alaikäisen kertoma rikos tulee ilmi ensimmäistä kertaa, tärkeintä on olla uhrin tukena ja ohjata hänet avun piiriin. Tarkkoja yksityiskohtia ei tarvitse siinä vaiheessa saada tietoon, ja kysymykset on hyvä jättää poliisille. Se mitä uhri oma-aloitteisesti kertoo, on hyvä kirjata muistiin. Liian tarkat rikokseen liittyvät kysymykset voivat heikentää poliisin mahdollisuutta tutkia rikosta, koska niiden voidaan tulkita johdatelleen uhria.

Alaikäisten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus ja ilmoitus poliisille, mikäli tilanne sitä vaatii. Uhrin pelkoa voidaan vähentää faktatiedolla siitä, mitä asia tarkoittaa ja mitä mahdollisesti voi tapahtua tulevaisuudessa. Rehellinen ja luottamuksellinen kohtaaminen lapsen tai nuoren kanssa auttaa selviytymään rikoskokemuksesta. Aito kohtaaminen ja myötätuntoinen rinnalla kulkeminen eivät vaadi erityisiä taitoja auttajalta.

shutterstock_54078151

Mahdollisten traumaattisten tapahtumien varalta nuoria kohtaavilla ammattilaisilla tulee olla:

  • Tieto oman alueen ajantasaisista tuki- ja yhteistyöverkostoista, eli käsitys alueen ”hoidon polusta”.
  • Vähintään yksi alueellinen taho, mistä kysyä neuvoa.