Ensimmäinen ystäväni, ensimmäinen viholliseni

Siskot ja veljet ovat parhaita kasvattajia, sanotaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että vertaisten kanssa oppii paljon erilaisia asioita muiden huomioimisesta riitelyyn. Kyllä, riitelykin on taito. Elämässä ei voi välttyä ristiriidoilta ja erimielisyyksiltä, ja niiden kohtaaminen ja kypsä käsitteleminen vaatii kärsivällisyyttä, empatiaa, suvaitsevaisuutta ja kykyä perustella ja tarvittaessa kyseenalaistaa oma näkemyksensä.

Perheväkivalta-kyselymme mukaan puolet vastaajista oli kokenut väkivaltaa sisaruksen taholta joko riidan yhteydessä, rangaistuksena tai muusta syystä. Lähes joka kolmas oli nähnyt sisaruksen kohdistavan väkivaltaa toiseen sisarukseen tai vanhempaan.

Mitä vähemmän sisaruksilla on ikäeroa, sitä yleisemmin sisaruussuhde on läheinen. Erityisesti läheisessä suhteessa myös väkivalta on yleisempää kuin etäisemmässä, koska ollaan tiiviimmin tekemisissä niin hyvässä kuin pahassa. Sisaruussuhteisiin kuuluu myös negatiivisia tunteita, joiden kanssa joutuu kamppailemaan: kateus, ylpeys, ihailu, mustasukkaisuus, turhautuminen ja niin edelleen. Hyvä sisaruussuhde auttaa kuitenkin kehittämään ongelmanratkaisu- ja yhteistyökykyä sekä joustavuutta ja suvaitsevaisuutta. Se opettaa kohtaamaan haasteita, neuvottelemaan, käsittelemään erimielisyyksiä ja pyytämään sekä antamaan anteeksi. Terve sisaruussuhde opettaa myös pitämään puolensa turvallisessa ympäristössä ja kohtaamaan vihamielisyyttä, petosta ja rakkautta.

Nuorten kokemassa väkivallassa tekijä on usein toinen nuori. Vakava väkivalta on yleisesti ottaen onneksi vähentynyt tutkimusten mukaan viime vuosina, sitä kirkuvista lööpeistä huolimatta. Pojat kokevat väkivaltaa enemmän kodin ulkopuolella kun taas tytöt kodissaan. Jos ajatelleen sisarussuhdetta, kynnys väkivallan käyttämiseen on matalampi kuin kodin ulkopuolella. Kotona päästellään muutenkin höyryjä ja on useimmiten helpompaa näyttää erilaisia tunteita kuin muiden ihmisten seurassa.

Erilaiset tunteet ja synkätkin ajatukset ovat sallittuja ja niitä on kaikilla ihmisillä ikään, sukupuoleen tai muuhun katsomatta. Eri asia on, jos tunteenpurkausten annetaan johtaa väkivaltaisiin tekoihin tai toisen alistamiseen.

Milloin sisarusten väliseen väkivaltaan tarvitaan ulkopuolista apua?

Huoltajilla on vastuu lapsistaan ja perheen turvallisesta ilmapiiristä. Lapselle tulee opettaa jo pienestä pitäen mikä on sallittua ja mikä ei. Jos sisarusten välillä on väkivaltaa, siihen tulee puuttua. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä enemmän on myös itsellä vastuuta omasta toiminnastaan.

Heikompaan asemaan alistettu sisko tai veli voi myös olla väkivaltaista osapuolta vanhempi tai vahvempi. Väkivalta ei aina katso siis fyysistä voimaa, vaan sitä on myös muu kuin lyöminen, potkiminen, esineillä heittely tai muu fyysinen hyökkääminen. Tavaroiden rikkominen, toisen syylliseksi lavastaminen johonkin, suoranainen valehtelu tai vaikkapa sisaruksen intiimiasioiden eteenpäin levittäminen ovat myös julmia tapoja nöyryyttää toista ja saada hänet vaikeaan tilanteeseen.

Ellei väkivaltaisuutta saada kuriin vanhempien puuttumisella, kannattaa apua hakea esimerkiksi perheneuvolasta tai kouluterveydenhuollosta. Kullakin perheenjäsenellä on oma roolinsa perheessä, ja koska perheenjäseniin ollaan niin tiiviisti yhteydessä, väkivallan kehä sisarusten välillä voi olla vaikea rikkoa ilman aikuisten apua. Jos väkivaltaa ei saada loppumaan, siitä voi tulla jatkuva kehä, jolla joku tai kaikki sisaruksista purkavat tunteitaan tai hallitsee heikompaansa.

Terhi Laitala
projektisuunnittelija
Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

<< Ajankohtaista pääsivulle