Näytä:

Rikoksen uhriksi joutuminen on yleensä yllätys, eikä sen seurauksiin voi varautua etukäteen. Kuka tahansa voi joutua rikoksen uhriksi. Joillekin rikoskokemus aiheuttaa pientä harmia, toisille se voi olla hyvinkin järkyttävä ja traumaattinen kokemus. Rikoskokemus voi tuntua epätodelliselta ja se voi horjuttaa uhrin turvallisuuden tunnetta.

On monta tapaa selvitä uhrikokemuksesta, sillä jokainen rikoksen uhriksi joutunut käsittelee asiat omalla tavallaan. Jotkut selviytyvät kokemuksesta omin voimin ja toiset tarvitsevat sosiaalisen verkoston tukea. Osa tarvitsee lisäksi ulkopuolista apua, esimerkiksi kriisiapua, terapiaa ja vertaistukiryhmiä. Rikosuhripäivystys auttaa uhria ja hänen läheisiään sekä todistajia. Rikosuhripäivystyksen tuki ja tieto auttaa uhria selviytymään rikoskokemuksesta. Selviytymisen keinot ovat yksilöllisiä ja on tärkeä muistaa, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja ne ovat osa selviytymisprosessia. Selviytymistä tukee kokemus siitä, että rikoksen uhriksi joutuneen kertomusta uskotaan eikä sen paikkansa pitävyyttä kyseenalaisteta.

Puhuminen voi auttaa purkamaan tunteita. Rikoskokemuksen jälkeen kaikenlainen reagoiminen kuuluu asiaan ja jokainen ihminen reagoi tapahtuneeseen yksilöllisesti. Omien tunteiden ja ajatusten jakaminen läheisille voi auttaa työstämään ikäviä kokemuksia. Pelottavat ja omituisetkin tuntemukset on hyvä sanoa ääneen. Ikävä tapahtuma voi vaikuttaa myös läheisiin, joten avoin keskustelu voi olla hyväksi kaikille. Tarvittaessa läheistenkin on hyvä hakea ammattiapua.

Arkisten asioiden tekeminen voi auttaa viemään ajatuksia pois ahdistavista kokemuksista. Arkirutiineihin palaaminen mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen voi tukea toipumista. Jos arjesta ei selviä omatoimisesti, on hyvä ottaa konkreettinen apu vastaan. Yksinkertaiset asiat, kuten uni ja ruoka, ovat merkittäviä selviytymisen kannalta. Mikäli tapahtumat vaikeuttavat keskittymistä työntekoon tai opiskeluun, on hyvä kertoa tapahtuneesta tilanteen mukaan esimiehelle tai opettajalle.

Joillekin itsensä ilmaiseminen tekemällä on luontevampaa kuin puhuminen. Tunteiden ilmaisussa voi olla avuksi esimerkiksi liikkuminen ja erilaiset luovat harrastukset. Tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan ja tapahtumat saattavat pyöriä mielessä. Tunteet voivat vaihdella esimerkiksi syyllisyydestä suruun ja helpotukseen. Tunteet voivat olla ristiriitaisia ja päätös rikosilmoituksen tekemisestä voi olla vaikea. Rikosilmoituksen teko on tärkeää ja se voi auttaa rikoksen uhrin toipumista kokemuksesta. Tärkeää on, että asian kanssa ei jää yksin. On hyvä hakeutua avun piiriin tai ottaa tarjottua apua vastaan. Kenenkään ei tarvitse selviytyä yksin.

Jos sinulla herää kysymyksiä aiheeseen liittyen tai haluat keskustella kokemuksistasi, niin voit tulla juttelemaan RIKUchattiin. Chat on avoinna arkisin 9-15 ja lisäksi maanantai-iltaisin 17–19.

Kirjoittanut: Veera

Sosionomi-diakoniopiskelija

Rikosuhripäivystys

Rikosprosessin käynnistymisen ensimmäinen askel on rikosilmoituksen teko. Rikosilmoituksen voi tehdä millä tahansa poliisiasemalla ympäri Suomen, eikä se ole sidoksissa siihen paikkakuntaan, jossa rikos on tapahtunut. Ilmoitus olisi hyvä tehdä mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen, jotta poliisi pääsee aloittamaan mahdollisen tutkinnan.

Rikosilmoituksen voi tehdä soittamalla tai henkilökohtaisella käynnillä poliisiasemalla. Poliisiasemalla asioidessa rikosilmoitus tehdään usein yleisellä tiskillä, mutta asiakas voi tiedustella erillistä tilaa ilmoituksen tekoon, jos kokee, ettei luottamuksellisuuden takaaminen onnistu yleisessä tilassa. Vähäisemmissä rikoksissa rikosilmoituksen voi tehdä sähköisellä verkkolomakkeella. Vähäisemmät rikokset ovat niitä, jotka eivät vaadi poliisilta välittömiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi pyörävarkaus.

Rikosilmoituksen teko on myös edellytys mahdollisten vahingonkorvauksien saamiselle. Rikosilmoituksen voi tehdä kuka vain, joka tietää tai epäilee rikoksen tapahtuneen, esimerkiksi uhri, rikoksen todistaja tai poliisi. Rikosilmoituksen voi tehdä, vaikka tekijä olisi alle 15-vuotias. Suomessa rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. Alle 15-vuotias on kuitenkin velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Alle 15-vuotias tekijä ei saa rikosrekisterimerkintää, mutta asiasta jää kuitenkin merkintä poliisiasiain tietojärjestelmään.

Rikosilmoitusta tehdessä on tärkeää kuvata mahdollisimman tarkasti mitä on tapahtunut. Tärkeää on kertoa kaikki se, mitä tapahtumista muistaa ja tietää. Poliisille pitää kertoa rehellisesti, jos jotakin asiaa ei muista tai tiedä. Poliisi kysyy tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Rikosilmoitusta tehdessä on hyvä kertoa myös, jos tilanteessa on ollut silminnäkijöitä, niin poliisi voi kuulla myös heitä tilanteesta. Vaikka tekijästä ei olisi mitään tietoa, niin rikosilmoituksen voi silti tehdä. Rikosilmoituksen teko ei maksa mitään.

Jos tarvitset neuvoa tai tukea rikosasioihin liittyen voit tulla juttelemaan anonyymisti RIKUchattiin, soittaa RIKUn auttavaan puhelimeen tai juristin puhelinneuvontaan. RIKUlla on 30 palvelupistettä ympäri Suomen. Voit ottaa yhteyttä myös suoraan lähimpään RIKUn palvelupisteeseen, josta voit saada tukea ja neuvoa rikosasioihin.

Lisätietoa palveluista ja yhteystiedoista:
www.riku.fi ja www.riku.fi/nuoret

 

Kirjoittanut:
Veera
Sosionomi-diakoni opiskelija
Rikosuhripäivystys

Rikosuhripäivystyksen Menetelmiä rikosasioiden puheeksiottoon – materiaalipaketit ovat julkaistuna verkossa. Materiaalipaketteja voi tilata www.riku.fi/materiaalipaketit nettisivuilta maksuttomasti. Tilaamisen yhteydessä kysytään tilaajan yhteystiedot siksi, että keräämme myöhemmin palautetta ammattilaisilta. Tietoja ei käytetä muuhun. Nämä materiaalipaketit helpottavat vaikeiden asioiden puheeksiottoa nuorten kanssa. Materiaalipaketit pohjautuvat videoihin ja ne sisältävät myös muuta sähköistä materiaalia: PowerPoint, keskustelumateriaali ja tietokilpailu. Ne ovat helppokäyttöisiä ja monipuolisia työvälineitä nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille.

 

Menetelmiä rikosasioiden puheeksiottoon:

 

Mitä on seurusteluväkivalta? – Pohdintaa omien rajojen tunnistamisesta

Fyysisen väkivallan vakavuus ja puhumisen tärkeys

Seksuaalirikoksen tunnistaminen ja avun hakemisen tärkeys

Väkivallasta perheessä saa puhua – Mitä tarkoittaa avun saaminen?

Tunnistammeko koulussa tapahtuvat rikokset?

 

Materiaalipakettien tavoitteena on lisätä nuorten tietoisuutta rikosasioissa sekä auttaa heitä tunnistamaan rikokset ja niihin liittyvät ilmiöt. Näiden materiaalien avulla rohkaistaan nuoria rikosasioista puhumiseen ja avun hakemiseen. Materiaalipaketteja voidaan käyttää esimerkiksi koulussa: terveystiedon, yhteiskuntaopin ja luokanvalvojan tunnilla. Materiaalia voidaan hyödyntää esimerkiksi myös rippileirillä, nuorisotilalla ja harrastetoiminnassa.

 

kuva

RIKU on mukana T@LK –online support for victims of crime 2016-2017 -hankkeessa.
Hankkeessa kehitetään verkkopalveluita, jotta ne vastaavat paremmin uhrien tarpeisiin. Tarkoitus on tehdä palveluista helpommin saavutettavia. Hankkeen pohjana toimii tehtävä tutkimus- ja kartoitustyö.

Project T@LK – online support for victims of crime
Objectives: to raise awareness about the possibilities of the online support for victims of crime; to adapt victim support services towards the needs and expectations of victims; to make support services more accessible for victims.
Main activities: research and collection of information, better practices, benefits and suitability of online victim support, through desk-reach and a survey; development of a handbook about online support for victims of crime; study visit to a key organisation that is known for their practices in this field; development of a tool for online support and pilot implementation (Portugal, Malta and Finland); development of a focus group with victims of crime to assess if the solutions and methods used coincide with their needs; development of procedures for victim support workers about online support; development of a pilot training course for victim support workers.
Partners: Victim Support Malta (Malta), Human Rights Monitoring Institute (Lithuania), Victim Support Finland (Finland)
Associate partners: Catalan Society of Victimology (Spain) and Victim Support Europe
Project promoted by the Portuguese Association for Victim Support (APAV) and co-financed by the Justice Programme of the European Union.

Joulukuun alussa Rikosuhripäivystyksen Auttavan puhelimen ja Juristin puhelinneuvonnan numerot muuttuivat. Samalla numeroihin soittaminen muuttui maksuttomaksi.

Uutuutena on, että Auttavan puhelimen uusi 116-alkuinen numero on niin sanottu yleiseurooppalainen rikoksen uhrien tukipalveluiden numero, joka on käytössä jo useissa muissakin EU-maissa.

– EU on halunnut yhtenäistää joidenkin yhteiskunnallisesti merkittävien palveluiden numeroita, mikä lisää niiden tunnettavuutta. Tämä helpottaa myös matkailijaa, joka saa samasta numerosta apua toisessa jäsenvaltiossa matkustaessaan, Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg kertoo.

Samalla uudistuu myös Rikosuhripäivystyksen Juristin puhelinneuvonnan numero. Uudistuksen jälkeen molempiin puhelinnumeroihin soittaminen ei maksa asiakkaille mitään.

– Toivottavasti uudistukset madaltavat rikosten uhrien ja heidän läheisten kynnystä soittaa Rikosuhripäivystykseen. Maksuttomuus on tärkeä etenkin kaikista heikoimmassa asemassa oleville ihmisille, toivottavasti pystymme rohkaisemaan heitä hakemaan apua ja tukea rikosasioissa, toteaa toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg.

 

Rikosuhripäivystyksen uudet maksuttomat puhelinnumerot

Auttava puhelin: 116 006

Juristin puhelinneuvonta: 0800 161 177

 

Auttava puhelin päivystää ma–ti klo 13–21 ja ke–pe klo 17–21. Se tarjoaa rikoksen uhrille mahdollisuuden keskustella tehtävään valitun ja koulutetun vapaaehtoisen kanssa. Auttavan puhelimen päivystäjät ymmärtävät mitä rikoksen kohteeksi joutuminen voi merkitä ja neuvovat rikosprosessiin liittyvissä kysymyksissä. Puhelimeen voi soittaa myös nimettömänä.

 

Juristin puhelinneuvonta päivystää ma–to klo 17–19. Neuvonnassa rikoksen uhri saa mahdollisuuden tarkistaa lainmukaisia oikeuksiaan ja saada näihin asioihin liittyvää ohjausta. Puhelimeen vastaavat vapaaehtoiset tehtävään valitut juristit.

 

Lisätietoja

Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg, 050 3378 703,

 

Rikosuhripäivystys (RIKU) parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa vaikuttamalla ja tukipalveluilla. RIKU palvelee puhelimessa, verkossa ja henkilökohtaisesti 29 palvelupisteessä ympäri maata. RIKUa ylläpitävät Suomen Punainen Risti, Ensi- ja turvakotien liitto, Suomen Mielenterveysseura, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Setlementtiliitto ja Kirkkohallitus. RIKU on perustettu vuonna 1994. riku.fi

 

RIKUchat on poikkeuksellisesti kiinni:
Tiistaina 15.11.2016
Keskiviikkona 16.11.2016
Tiistaina 6.12.2016
Perjantaina 23.12.2016
Maanantaina 26.12.2016
Perjantaina 6.1.2017

RIKUchat on muuten normaalisti auki:
Arkisin 9-15
Maanantai-iltaisin 17-19

RIKUchat kiinni poikkeuksellisesti

Rikosasiat ja riita-asiat voivat helposti sekoittua keskenään. Mitä rikosasialla ja riita-asialla on oikeastaan eroa? Suurimpana erona on se, että asiaa aletaan tutkia rikosasiana, jos on perusteltua syytä epäillä, että rikos on tapahtunut. Riita-asiassa osapuolet pääosin kiistelevät siitä, että mitkä ovat kenenkin oikeudet riitatilanteissa, joihin ei välttämättä liity rikoksia. Riita-asioissa on kysymys yksityisten ihmisten tai yritysten erimielisyyksien ratkaisemisesta puolueettomasti tuomioistuimessa. Kysymys voi olla esimerkiksi vahingonkorvauksesta, perintöriidasta, kaupan purkamisesta, velan maksusta tai huoneiston vuokrasta.

Riita-asia tulee vireille silloin, kun kantaja (eli se kuka jutun laittaa vireille) toimittaa käräjäoikeuden kansliaan kirjallisen haastehakemuksen. Kirjallisessa haastehakemuksessa selvitetään, mikä on riita-asian syy, mitä vaaditaan toiselta osapuolelta ja miten perustellaan vaatimukset. Vastaajan haastamisesta huolehtii käräjäoikeus joko postitse tai haastemiehen välityksellä. Riita-asian oikeudenkäynnissä asianosaisina ovat kantaja, joka on pannut jutun vireille, ja vastaaja, jolle vaatimus esitetään.

Käräjäoikeus pyytää vastaajalta ensiksi kirjallisen vastauksen haastehakemukseen. Useimmat riidat ratkaistaan jo tässä kirjallisen valmistelun vaiheessa. Jollei niin käy, asian käsittelyä jatketaan tuomarin johdolla suullisessa valmistelussa. Siinä selvitetään, että mistä riidan osapuolet todella ovat eri mieltä. Tässä vaiheessa asianosaisten on yleensä viimeistään ilmoitettava kaikki vaatimuksensa ja niiden perusteet samoin kuin todisteet, joita he aikovat esittää vaatimustensa tueksi. Asiaa käsittelevä tuomari selvittää myös, onko asiassa mahdollista päästä sovintoon.

Ellei valmistelussa päästä sovintoratkaisuun, järjestetään pääkäsittely, jossa todistajia ja yleensä myös jutun asianosaisia kuullaan henkilökohtaisesti. Riita-asioissa pääkäsittelyn järjestäminen on kuitenkin harvinaisempaa kuin rikosasioissa. Riita-asia poikkeaa rikosasiasta siten, että ketään ei tuomita rangaistukseen, vaan käräjäoikeus ratkaisee, mikä on lain mukainen lopputulos.

Riita-asian käsittelystä tuomioistuimessa peritään oikeudenkäyntimaksu, jonka tavallisesti maksaa jutun vireille panija. Esimerkiksi tavallisen riita-asian käsittely käräjäoikeudessa maksaa 86–500 euroa. Oikeudenkäyntimaksuja isompi kustannus asiansa oikeuteen vievälle on yleensä oikeudenkäyntiavustajan palkkio. Tämän lisäksi voi tulla lisäkuluja muista kustannuksista, esimerkiksi todistajan palkkiosta. Jos asianosainen ei suoriudu oikeudenkäynnistä aiheutuvista kustannuksista, nämä voidaan tietyin edellytyksin maksaa valtion varoista (oikeusapu). Jos asianosainen voittaa juttunsa, vastapuoli tavallisesti korvaa hänen oikeudenkäyntikulunsa. Mutta jos hän häviää jutun, hän joutuu yleensä korvaamaan voittaneelle osapuolelle tämän oikeudenkäyntikulut. Sekä riita- että rikosasioissa oikeusturvavakuutus voi mahdollisesti tietyin edellytyksin korvata oikeudenkäyntikuluja. Asianomistajan kannattaa varmistaa asia omasta vakuutusyhtiöstä, sillä oikeusturvavakuutukset voivat olla erilaisia sisällöltään.

Kirjoittanut Jenni Kreivi / Rikosuhripäivystys

Lähteenä www.oikeus.fi

Mitä on väkivalta?

Väkivallalla tarkoitetaan sanoin ja teoin toisen satuttamista. Väkivallan tunnistaminen voi olla haastavaa, sillä väkivallan muotojakin on useita ja niitä voi olla hankala tunnistaa. Fyysinen väkivalta on esimerkiksi tönimistä, potkimista ja lyömistä. Fyysisestä väkivallasta voi jäädä näkyviä jälkiä uhriin, joten se on tyypillisesti helpoiten tunnistettavaa väkivaltaa. Pahimmissa tapauksissa fyysinen väkivalta voi johtaa jopa kuolemaan. Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi nimittely, alistaminen ja eristäminen. Jo pelkkä väkivallan uhkakin on henkistä väkivaltaa. Seksuaalinen väkivalta on esimerkiksi seksuaalista ahdistelua, seksiin painostamista ja pakottamista. Seksuaalisessa väkivallassa tyypillisesti yhdistyvät sekä fyysinen että henkinen väkivalta. Näiden lisäksi on olemassa esimerkiksi sosiaalista, kemiallista, taloudellista ja uskonnollista väkivaltaa. Väkivaltaan voi liittyä myös vainoamista. Vainoaminen on toistuvaa ja ei toivottua yhteydenottamista, tarkkailua, seuraamista ja uhkaamista.

Mitä on koulussa tapahtuva väkivalta?

Väkivaltaa voi tapahtua kaikissa eri ympäristöissä ja kaiken ikäisille. Väkivaltaa tapahtuu myös kouluissa ja uhreina on alaikäisiä lapsia. Koulussa tapahtuva väkivalta on yleensä monimuotoista, sillä siinä yhdistyy useita erilaisia väkivallan muotoja. Rikosnimikkeenä voi olla esimerkiksi kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, laiton uhkaus, vahingonteko tai pahoinpitely. Väkivaltaan tulee aina puuttua, tapahtui se missä ympäristössä tahansa. On myös hyvä oppia tunnistamaan väkivallan uhrien oireita ja oppia kysymään suoraan väkivallasta. Kouluissa tapahtuva väkivalta voi jatkua myös koulun ulkopuolella. On melko yleistä, että koulussa tapahtuvan väkivallan tekijä selittelee tekojaan leikkimielisyydellä ja sillä, että se oli vain ”läppää”. Rikos on rikos, eikä sitä voi selitellä millään. Vastuu väkivallasta on aina tekijällä. Tärkeää on myös muistaa, että väkivaltaan yllyttäjät ja tekijän avustajat syyllistyvät myös rikokseen. Vaikka alle 15-vuotias ei voi saada rangaistusta rikoksesta, niin on hän silti aiheuttamastaan vahingosta korvausvelvollinen. Yli 15-vuotias voi saada tekemästään rikoksesta merkinnän rikosrekisteriin ja alle 15-vuotias voi saada merkinnän poliisin toimenpiderekisteriin.

Miten väkivaltaan tulisi puuttua koulussa?

Kun koulussa havaitaan väkivaltaa, on tärkeää, että koulun henkilökunta ja oppilaat puuttuvat siihen. Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen. Koululla on hyvä olla valmiina suunnitelma väkivaltatilanteita varten ja tätä suunnitelmaa tulee myös noudattaa. Tärkeintä on, että asiasta kerrotaan jollekin aikuiselle ja sitä kautta tilanne lähtee etenemään. Missään nimessä ei saa vähätellä tilannetta. Uhria tulee kuunnella rauhassa ja ottaa todesta hänen kertomansa. Jos koulun keinot eivät riitä, niin silloin koulun henkilökunnan on pyydettävä ulkopuolista apua poliisilta. Asiaa voidaan yrittää myös sovitella. Väkivallasta voi tehdä rikosilmoituksen, vaikka tekijä olisikin alle 15-vuotias.

Miten selvitä koulussa tapahtuneesta väkivallasta?

Väkivaltaiset tilanteet ovat erittäin haavoittavia ja nämä kokemukset saattavat vaikuttaa pitkälle elämässä ja tulevaisuudessa. Väkivallan uhriksi joutuminen on usein traumaattinen tilanne ja se voi aiheuttaa sekä psyykkisiä että fyysisiä reaktioita. Koetulla väkivallalla voi olla vaikutuksia myös uhrin käyttäytymiseen ja tiedonkäsittelyyn, mikä voi hankaloittaa esimerkiksi koulunkäyntiä. Vaikka väkivalta saadaan loppumaan, niin kokemukset voivat vaikuttaa lapsen tai nuoren itsetuntoon pitkänkin aikaa. Väkivaltakokemuksesta on hyvä keskustella ammattilaisten kanssa. Tärkeää olisi, että uhri saisi kaiken mahdollisen avun tilanteeseensa. Rikosten uhrit, heidän läheiset ja rikosasian todistajat saavat apua ja tukea Rikosuhripäivystyksestä.

 

Jos sinulla herää jotain kysyttävää aiheeseen liittyen tai haluat keskustella kokemuksistasi, niin voit tulla keskustelemaan luotettavasti RIKUchattiin! Chat on auki tiistaisin 17-19 ja arkisin 9-15 työntekijän ollessa työpisteellään. HUOM! 1.8.2016 alkaen iltachat siirtyy tiistailta maanantaille. Chat löytyy RIKUn nuorten nettisivuilta.

www.riku.fi/nuoret

Kirjoittanut: Jenni Kreivi / Rikosuhripäivystys

Kesä on nyt parhaimmillaan ja saamme nauttia kesän tapahtumista ja juhlista. Festareilla kiertely on hauskaa ja mukavaa ajanvietettä. Festareilla pääsee nauttimaan hyvästä musiikista, Suomen kesästä ja kavereiden seurasta.

Joskus festareilla kuitenkin tapahtuu ikäviäkin asioita, nimittäin erilaisia rikoksia. Jos joutuu rikoksen kohteeksi, niin tärkeää on, että kertoo asiasta jollekin, saa tarvittavaa apua ja tekee asiasta rikosilmoituksen. Rikosilmoituksen teon jälkeen poliisi alkaa tutkia tapausta. Rikosten uhrit, heidän läheiset ja rikosasian todistajat saavat apua ja neuvoa Rikosuhripäivystyksestä. Kun rikos tapahtuu festareilla, niin se yllättää uhrin. Rikos voi säikäyttää ja erilaiset kysymykset voivat vallata mielen: Mitä nyt teen? Minne menen? Kenelle kerron? Mistä saan apua?

 

Voinko ennaltaehkäistä rikoksia mitenkään?

Rikoksen uhriksi joutuminen tapahtuu yleensä yllättäen, eikä sitä voi ennaltaehkäistä. Rikoksen uhriksi joutuminen ei ole koskaan uhrin vika, sillä vastuu on aina tekijällä. Pienillä asioilla voi kuitenkin pienentää riskiä ja minimoida mahdollisia haittoja. Festareilla on hyvä pysytellä oman kaveriporukan mukana. Uusia kavereitakin voi löytyä, mutta kannattaa olla hieman varuillaan uusien tuttavien suhteen. Kannattaa tallentaa puhelimeen oman pankin maksukorttien sulkunumero, siltä varalta, että maksukortti katoaa. On hyvä miettiä, että tarvitseeko festareille mukaan koko lompakon? Vaihtoehtona on ottaa mukaan vain tarvittavat kortit / käteistä. Jos lompakko häviää, niin pahimmassa tapauksessa menettää kymmeniä eri kortteja, jotka täytyy mahdollisesti alkaa hankkimaan uudelleen. Tärkeää on muistaa säilyttää maksukortit ja koodit eri paikoissa. Kannattaa myös ottaa itselle ylös muun muassa puhelimen IMEI- koodi, joka löytyy puhelimen pakkauksesta, akun alta ja näppäilemällä *#06# puhelimeen. Myös muut sarjanumerot kannattaa ottaa ylös esimerkiksi tietokoneesta tai polkupyörästä. Jos jokin näistä katoaa, niin ne löytyvät helpommin koodien ja numeroiden avulla.

Miten toimin, jos joudun pahoinpitelyn tai seksuaalirikoksen uhriksi?

Pahoinpitelyt ja seksuaalirikokset ovat vakavia ja todella ikäviä rikoksia. Jos joudut tällaisen vakavan rikoksen uhriksi, niin yritä saada apua paikalle välittömästi esimerkiksi huutaen ja kiljuen. Äkillisen rikoksen tapahtuessa myös shokkireaktio on yleinen, jolloin puolustautuminen ja avun huuto eivät välttämättä onnistu. Mene tapahtuman jälkeen jonnekin turvalliseen paikkaan ja soita hätäkeskukseen 112. Tärkeintä on, että pääset turvaan ja saat kerrottua asiasta jollekin. Festareilla on yleensä ensiapupisteitä, joista voit mennä hakemaan apua. Jos et löydä järjestyksenvalvojaa tai muuta henkilökuntaa, niin voit pyytää apua keneltä tahansa. Poliisit olisi hyvä saada paikalle, jolloin he voivat samalla kirjata rikosilmoituksen ja mahdollisesti ottaa tekijän kiinni heti paikan päältä. Pahoinpitely- ja seksuaalirikosten uhrien tulisi käydä myös lääkärissä mahdollisimman pian. Seksuaalirikosten uhrien kannattaa käydä lääkärissä ennen suihkussa käymistä ja vaatteiden vaihtoa. Ammattilaisen kanssa keskustelu voi auttaa tapahtumista selviytymisessä. Älä jää asian kanssa yksin. Muista, että sinä et ole syyllinen tapahtumaan. Tekijä on syyllinen ja vastuussa tapahtuneesta.

Miten toimin, jos omaisuuttani varastetaan?

Festareilla voi tapahtua esimerkiksi myös näpistyksiä, varkauksia ja vahingontekoja. Omaisuusrikokset ovat ikäviä ja pilaavat festaritunnelmaa. Jos sinulta varastetaan esimerkiksi lompakko, niin kannattaa välittömästi sulkea maksukortit pankin sulkupalvelussa. Sulkupalvelun puhelinnumero riippuu sinun pankistasi. Muista myös, että erilaisissa etukorteissa voi olla myös pankki- tai luottokorttiominaisuuksia, jolloin nämäkin kortit pitää mitätöidä. Mikäli vahinko kerkeää tapahtua ja huomaat maksukortillasi tapahtumia, joita et itse ole tehnyt, voit tehdä pankillesi oikaisupyynnön. Pankkisi asiakaspalvelusta saat ohjeita tuon oikaisupyynnön tekemiseen.  Jos ajokorttisi, henkilökorttisi tai passisi varastetaan lompakon mukana, niin harkitse myös omaa luottokieltoa. Käytännössä tämä itse asetettu luottokielto estää monessa tapauksessa henkilökorttiesi väärinkäyttöä. Lisätietoja omasta luottokiellosta saat osoitteesta www.omatieto.fi. Varastetusta henkilökortista pitäisi ilmoittaa erikseen poliisille. Tällöin poliisi voi pyynnöstä peruuttaa kortin ja sulkea siinä olevan kansalaisvarmenteen. Kun kiireisimmät asiat on hoidettu, niin kannattaa tehdä asiasta rikosilmoitus. Omaisuusrikoksista voit tehdä rikosilmoituksen myös netissä www.poliisi.fi. Rikosilmoituksen teon jälkeen on hyvä olla yhteydessä omaan vakuutusyhtiöön.

Miten toimin, jos näen rikoksen tapahtuvan?

Jos näet rikoksen, niin on tärkeää kertoa siitä jollekin. Lievissä tapauksissa voit ilmoittaa asiasta esimerkiksi festareiden järjestyksenvalvojalle. Jos näet rikoksen tekijän, niin pyri painamaan mieleesi mahdollisimman tarkat tuntomerkit hänestä. Voit vaikka kirjoittaa tuntomerkit ylös, etteivät ne pääse unohtumaan. Voit soittaa hätäkeskukseen 112, jos tilanne on uhkaava ja vaatii välitöntä puuttumista. Myös tapahtuman todistaja voi tehdä rikoksesta rikosilmoituksen poliisille. Jos näet väkivaltaa, ryöstön tai esimerkiksi epäilet rattijuopumusta, niin soita välittömästi hätäkeskukseen. Kuuntele tarkkaan hätäkeskuksen ohjeet ja auta uhria parhaasi mukaan. Kun poliisit saapuvat paikalle, niin kerro heille kaikki, mitä tilanteesta tiedät. Jos asia etenee rikosprosessiksi, niin toimit asian todistajana. Kuka tahansa voi joutua rikoksen todistajaksi osuessaan jonkin rikoksen silminnäkijäksi. Rikosasiassa todistaminen on meidän kansalaisvelvollisuus. Todistajan havainnoilla voi olla ratkaiseva merkitys rikosasian selvittämisessä ja rikoksen tekijä voidaan saattaa vastuuseen teostaan, mikä puolestaan voi ennaltaehkäistä rikoksia jatkossa.

Jos sinulla herää jotain kysyttävää rikoksiin liittyen, niin tule keskustelemaan RIKUchattiin!

Chat palvelee koko kesän! Chat on auki arkisin 9-15 työntekijän ollessa työpisteellään ja tiistai-iltaisin 17-19. HUOM 1.8.2016 alkaen tiistai-illan chat siirtyy maanantai-iltaan.

www.riku.fi

www.riku.fi/nuoret

Kirjoittanut: Jenni Kreivi / Rikosuhripäivystys

RIKUchat

 

Rikosuhripäivystyksen Iltachat muuttuu 1. elokuuta 2016 alkaen tiistai-illasta maanantai-iltaan. Elokuusta alkaen chat on auki arkisin 9-15 työntekijän ollessa työpisteellään ja maanantai-iltaisin 17-19.

Chat löytyy sivun oikeasta alareunasta. Tule kysymään ja keskustelemaan, jos mieltäsi askarruttaa jokin rikokseen liittyvä asia!

Chat on auki koko kesän, tervetuloa!

 

RIKUchat

 

Henkirikoksella tarkoitetaan kuolemaan johtavaa rikosta, jonka tarkempi nimitys riippuu teon tahallisuudesta ja suoritustavasta. Suomessa henkirikosten määrät vaihtelevat vuosittain sadan kappaleen molemmin puolin. Valitettavasti Suomessa tehdään noin kaksinkertainen määrä henkirikoksia Euroopan maiden keskiarvoon verrattuna. Henkirikoksen uhrin läheisiä ovat yleisimmin perheenjäsenet ja sukulaiset. Nuori on henkirikoksen uhrin läheinen esimerkiksi menettäessään vanhemman, sisaruksen, ystävän tai seurustelukumppanin. Läheisen menettäminen nuorena voi olla henkisesti hyvin kuormittavaa, koska nuorella ei välttämättä ole vielä keinoja kuoleman ja menetyksen käsittelyyn.

Vanhemman, sisaruksen, ystävän tai seurustelukumppanin menettäminen on traumaattinen tapahtuma. Lisäksi se, että menettämisen syynä on toisen ihmisen tekemä rikos, lisää kokemuksen haastavuutta. Toisen ihmisen tekemää epäinhimillistä tekoa voi olla mahdotonta ymmärtää. Henkirikoksen uhrien läheiset kokevatkin yleensä suuria vihan tunteita, jotka voivat kohdistua useaan eri kohteeseen. Tyypillistä on henkirikoksen tekijän vihaaminen, mutta sen lisäksi voidaan vihata esimerkiksi koko maailmaa. Mielessä voi pyöriä vihaiset ajatukset siitä, että miksi ihmeessä tämä tapahtui juuri meille. Läheiset voivat kokea myös syyllisyyttä tapahtumista ja menetyksestä, vaikka heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta estää tapahtunutta. Tärkeää onkin pitää mielessä, että vastuu on aina rikoksen tekijällä.

Traumaattisen kokemuksen jälkeen nuori kokee paljon erilaisia tunteita ja surun vaiheita, joihin jokainen reagoi omalla tavallaan. Tunteiden ailahtelut ja erilaiset reaktiot ovat osa luonnollista asian läpikäyntiä. Nuorella voi esiintyä esimerkiksi levottomuutta, muistiongelmia ja ajatusten katkeilua. Tapahtuma voi aiheuttaa nuorelle myös turvattomuuden tunnetta. Nuoren kuva maailmasta voi muuttua uhkaavammaksi, mikä voi aiheuttaa pelkoja ja jatkuvaa varuillaan oloa. Läheisen menettäminen henkirikoksen uhrina on lähes poikkeuksetta yllättävä sokki. Sokki on reaktio, joka suojaa mieltä asialta, jota se ei vielä ole valmis vastaanottamaan ja käsittelemään. Sokki puuduttaa tunteita ja auttaa toimimaan arjessa. Sokin mennessä ohi, yleensä suru voi täyttää mielen. Nuoren on hyvä antaa aikaa omalle surulle.

Perheen ja ystävien tuki on suurena tukena nuoren jaksamisen kannalta ja auttaa nuorta selviytymään arjesta. On myös tärkeää, että hyödynnetään ulkopuolisten tahojen tarjoamaa ammatillista keskusteluapua. Tieto oireista ja niiden normaaliudesta voi helpottaa nuoren oloa. Nuoren olo voi tuntua tyhjältä ja tulevaisuus pelottavalta ilman läheistä. On tärkeää muistaa, ettei kenenkään tarvitse selvitä tästä kaikesta yksin.

Mahdollisimman pian olisi hyvä päästä kriisiavun piiriin, jossa pyritään käymään traumaattisen kriisin vaiheita läpi niin, etteivät asiat pääse vaikuttamaan nuoren hyvinvointiin. Nuori voi saada apua myös esimerkiksi seurakunnan tai koulun kautta. Rikosuhripäivystys tukee ja auttaa läpi rikosprosessin. Rikosuhripäivystyksen palveluja ovat muun muassa auttava puhelin, juristin puhelinneuvonta, RIKUchat ja tukihenkilötoiminta. Huoma ry edistää henkirikoksen uhrin läheisen selviytymistä ja eheytymistä sekä auttaa elämään läheisten menettämisen aiheuttaman surun kanssa. Huoma ry:n toimintamuotoina ovat paikalliset vertaistukiryhmät, valtakunnalliset vertaistukiviikonloput sekä tukihenkilötoiminta. Huoman verkkosivut: www.huoma.fi

Projektisuunnittelija, Jenni Kreivi

Instagram

Rikosuhripäivystys Instagramissa

 

RIKUn nuorten hankkeessa tehtiin kysely, johon osallistui 100 nuorta. Kysymys oli: ’’Mistä Rikosuhripäivystyksen verkkopalvelusta toivoisit löytyvän tietoa ja ajankohtaisia asioita nuorille?’’ Vastaaja sai valita useita vaihtoehtoja. Suosituimmiksi vastauksista nousivat Facebook, Internet- sivut ja Instagram. Rikosuhripäivystykseltä löytyi jo Internet- sivut ja Facebook- käyttäjä, joten näiden lisäksi perustimme RIKUlle oman Instagram- tilin. Instagramissa muun muassa tiedotetaan palveluista, tapahtumista ja ajankohtaisista asioista kuvien avulla. Käy sinäkin seuraamassa RIKUa Instassa: rikosuhripaivystys.

#Rikosuhripäivystys

http://www.instagram.com/rikosuhripaivystys/

 

Help.some-mobiilisovellus tarjoaa lapsille ja nuorille luotettavaa tietoa ja neuvontaa heidän huoliinsa ja ongelmiinsa liittyen. Pelastakaa Lapset ry on kehittänyt sovelluksen yhteistyössä Helsingin nettipoliisin ja Rikosuhripäivystyksen kanssa. Sovellus on ladattavissa ilmaiseksi.

Internetin käyttö kännyköillä ja tableteilla on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Tutkimusten mukaan jo yli 90 prosenttia nuorista käyttää nettiä pääasiassa mobiililaitteilla. Uusien mobiilisovellusten avulla ajan viettäminen verkkoympäristöissä, kuten sosiaalisessa mediassa, on jatkuvaa ja mahdollisuudet tiedon etsimiseen ja viestintään tuttujen ja ystävien kanssa ovat jatkuvasti läsnä. Mobiilikäyttäjät ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle nuorille suunnatuissa kohtaavissa verkkopalveluissa.

Help.some-sovelluksen kautta nuori voi saada tietoa ja tukea koulutetuilta ammattilaisilta ja vapaaehtoisilta esimerkiksi erilaisissa kiusaamis- ja häirintätapauksissa, seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyvissä kysymyksissä sekä muiden rikosasioiden selvittelyssä ja rikoksen uhreja koskevissa asioissa.

– Sovelluksessa on chat sekä viiveellinen kysy-vastaa-palvelu, joihin vastaavat Helsingin poliisin nettipoliisit sekä Rikosuhripäivystyksen ja Pelastakaa Lapset ry:n työntekijät. Help.some tarjoaa myös yleistietoa erilaisista lasten ja nuorten elämään liittyvistä ongelmallisista tilanteista. Lisäksi sovelluksessa on kalenteri, jossa näkyy myös muut avoinna olevat chatit ja nuorille suunnatut verkkopalvelut, kertoo sovellusprojektin koordinoinnista vastannut Otto Hämäläinen Pelastakaa Lapset ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksiköstä.

Verkko tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa ja viihdettä, mutta paljon on myös epämääräistä ja hajanaista tietoa ja jopa haitallista materiaalia sisältäviä sivustoja. Lasten lisääntynyt ja itsenäinen netin käyttö voi lisätä riskiä altistua haitalliselle sisällölle, kiusaamiselle ja muille lieveilmiöille. Verkossa saattaa vahingossa joutua tilanteisiin, joihin ei ole ennalta osannut varautua. Ikävät ja ahdistavat tilanteet, kuten kiusatuksi tai huijatuksi tuleminen voivat olla hämmentävä kokemus lapselle. Häpeän- tai syyllisyydentunne voi estää lasta kertomasta hänelle tapahtuneista ikävistä asioista läheisille aikuisille. Help.somen on tarkoitus tarjota ongelmatilanteissa nuorille tietoa ja tukea yhdessä paikassa. Sovelluksen avulla lapset ja nuoret voivat olla yhteydessä luotettaviin, koulutettuihin aikuisiin ja etsiä yhdessä ratkaisua tilanteeseen.

– Nimimerkin turvin voi olla helpompi kertoa tapahtuneesta tai muista mieltä painavista asioista. Help.some vastaa nuorten tarpeisiin ja sen kautta nuorilla on mahdollisuus saada helpommin ja nopeammin apua ja tukea ongelmiinsa, sanoo Otto Hämäläinen.

Help.some-sovellus toimii Android-laitteilla ja sovelluksen voi ladata ilmaiseksi Google Play -palvelusta.

help-some

Yhteistyöhanke
Sovellus on kehitetty Pelastakaa Lapset ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksikön, Helsingin poliisilaitoksen nettipoliisin ja Rikosuhripäivystyksen yhteistyöhankkeessa. Pelastakaa lapset ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksikkö pyrkii turvaamaan ja edistämään lasten asemaa ja oikeuksia internetin ja muun digitaalisen median luomien erityisten haasteiden suhteen. Helsingin nettipoliisi pyrkii ennalta ehkäisemään rikoksia, madaltamaan kynnystä ottaa yhteyttä poliisiin ja puuttumaan akuutisti etenkin sosiaalisessa mediassa tapahtuviin rikoksiin. Rikosuhripäivystys tarjoaa käytännön neuvoja ja tukea rikoksen tai rikosyrityksen kohteeksi joutuneille, heidän läheisilleen ja rikosasiassa todistaville.

Lisätietoa:
Jarno Saarinen, Vanhempi konstaapeli, Helsingin poliisilaitoksen nettipoliisi, puh. +358 50 456 2754,
Maatu Arkio-Lampinen, Nuorten hankkeen projektipäällikkö, Rikosuhripäivystys,
puh.+358 40 674 4895,
Veera Uusoksa, Lapset ja digitaalinen media -yksikön päällikkö, Pelastakaa Lapset ry puh. +358 50 4331 397,
Carita Päivänen, viestintäpäällikkö, Pelastakaa Lapset ry,
puh. +358 40 535 8221,

 

On hienoa, että nykyaikana internet ja sosiaalinen media mahdollistavat ajatusten ja kokemusten vaihdon sekä ystävystymisen uusien ihmisten kanssa välimatkoista tai taustoista riippumatta. Toisaalta nettisivustot mahdollistavat myös epäasiallisen kommentoinnin, ehdottelun ja häirinnän nimettömänä tai nimimerkin suojista. On huolestuttavaa, että osa nuorista mieltää netissä huorittelun ja muun seksuaalisen kommentoinnin tai ehdottelun olevan arkipäivää, ihan normaalia.

Missä menee rikoksen raja?

Jo toisen halventaminen esimerkiksi haukkumalla voi täyttää kunnianloukkauksen kriteerit. Perättömän tiedon tai toisen ihmisen yksityisasian levittäminen muiden nähtäville on rikos. Alaikäiseen kohdistuvan seksuaalirikoksen toteutuminen netissä tapahtuu jo silloin, jos käy seksuaalissävytteistä keskustelua alle 16-vuotiaan kanssa.

Alaikäisen houkuttelu tai pyrkimys seksuaaliseen hyväksikäyttöön on rangaistava teko. Houkuttelu voi tapahtua ensin naamioituna normaaliin tutustumiseen ja ystävyyteen. Tekijän saavutettua alaikäisen luottamuksen voi uhri kokea tekijän itselleen tärkeäksi tietämättä toisen todellista ikää tai henkilöllisyyttä. Tekijä voi saada alaikäisen lähettämään itsestään paljastavia kuvia, riisumaan web-kameran edessä tai muuten avautumaan intiimiasioistaan, jolloin valtasuhde aikuisen tekijän ja alaikäisen uhrin välillä kasvaa entisestään. Tekijä voi kiristää uhria hallussaan olevilla kuvilla, videoilla tai henkilökohtaisilla asioilla, jos tämä haluaa lopettaa yhteydenpidon.

Alaikäistä voidaan houkutella ja koukuttaa hyväksikäyttösuhteeseen tarjoamalla vastineeksi rahaa, vaatteita tai vaikkapa uutta puhelinta. Erityisesti tällaisessa tilanteessa lapsi tai nuori voi kokea olevansa itse yhtä syyllinen tilanteeseen kuin tekijäkin. Laki kuitenkin suojaa alle 18-vuotiaita ja asettaa vastuun teosta sille, joka edes yrittää päästä seksuaaliseen kanssakäymiseen alaikäisen kanssa jotain maksua vastaan. Seksin ostaminen on Suomessa muutoin sallittua, mutta ei alle 18-vuotiaalta eikä ihmiskaupan uhrilta.

Myös seksuaalisen materiaalin näyttäminen lapselle on laissa kielletty. Tällaista voi olla esimerkiksi pornon tai alastonkuvien lähettäminen.

Ilmoita rohkeasti eteenpäin

Alaikäisten hyväksikäyttäjillä tai sitä yrittävillä saattaa olla monia uhreja, ja eteenpäin ilmoittamisella suojelet myös muita lapsia ja nuoria.

Muista, että jos olet alaikäinen, et itse ole tehnyt mitään väärää, vaikka olisitkin omalta osaltasi osallistunut esimerkiksi seksuaalissävytteiseen viestien vaihtoon aikuisen kanssa. Alaikäisistä kiinnostunut aikuinen voi osata taitavasti esiintyä toisena lapsena/nuorena ja on voinut toimia näin jo kauan. Siksi ei kannata syyttää itseään, jos huomaa tulleensa huijatuksi. Lailla pyritään suojaamaan alaikäisiä seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja kaltoinkohtelulta. Siksi vastuu on tekijän.

Jos haluat tukea ja neuvoja kokemaasi tai jonkun läheisesi tilanteeseen, tule rohkeasti RIKUchattiimme osoitteessa www.riku.fi/nuoret. Chat on varmimmin auki tiistaisin kello 17–19, mutta myös arkipäivisin noin kello 9-15 aina työntekijän ollessa työpisteellään.

Turvallista lopputalvea toivottaen Terhi Laitala, projektisuunnittelija

Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

Ilon, valon ja rauhan juhla, joulu, lähestyy. Odotukset voivat olla korkealla, hyvää ruokaa, perinteitä ja vapaata hektisestä ja kiireisestä arjesta.

Useimmiten joulut ovat levollisia perheen ja läheisten yhdessäolon aikoja. Kätköistä kaivetaan esiin piparkakkuohjeita ja kinkunpaistomittareita. Valitettavasti on myös toisenlaisia jouluja. Surullisen monessa perheessä pitkät pyhät kärjistyvät väkivaltaan. Tai sen pelkoon. Taustalla voi olla muisto edellisistä lomista tai pyhistä, ja usein uhkaavaan ilmapiiriin kuuluu myös alkoholi. Näissä perheissä joudutaan kertaamaan turvallisuusohjeita ja päivittämään puhelimen muistiin turvakodin ja poliisin yhteystietoja.

Väkivallan syy ei ole itse joulussa, eikä alkoholissa. Syy on yksin väkivallan tekijässä, ja vastuu teoistaan kuuluu hänelle itselleen. Tilanne on voinut kyteä pinnan alla, ja räjähtää kun on enemmän aikaa olla läheisten kesken.

Perheväkivalta ei aina ole päivittäistä tai edes viikoittaista. Se ei kuitenkaan lopu itsestään, vaan kiertää kehäänsä, jossa räjähdystä voi seurata pitkäkin seesteisempi kausi, jonka jälkeen läheiset huomaavat ilmapiirin taas pikkuhiljaa kiristyvän. Uhri(t) ja muut perheenjäsenet oppivat tarkkailemaan ilmapiiriä, jopa jo pienet lapset. Olemaan varpaillaan ja pelkäämään räjähdyshetkeä, jonka jo tietävät auttamatta olevan tulossa.

Mitä voi tehdä yrittääkseen taata turvallisuuden perheessä, jossa joudutaan pelkäämään väkivaltaa?

Älä jää yksin, vaan kerro asiasta jollekin luotettavalle aikuiselle. Salaaminen ei auta ketään, eikä väkivalta lopu itsestään. Päinvastoin sillä on taipumus raaistua ajan myötä. Väkivallan tai sen pelon voi ottaa puheeksi kotona jo silloin, jos se pelottaa. Jos väkivaltaa käyttävä läheinen on toinen vanhemmista, kannattaa keskustella tilanteesta vakavasti toisen vanhemman kanssa, jos mahdollista, ja pohtia yhdessä esimerkiksi turvasuunnitelmaa, jos joulu vietetään yhdessä väkivaltaa käyttävän kanssa.

Jos väkivalta uhkaa kärjistyä, kannattaa lähteä turvalliseen paikkaan. Ellei kenenkään läheisen luo meneminen ole vaihtoehto, turvakodit ovat auki ympäri vuorokauden ja vuoden. Turvakotiin hakeutuminen voi tuntua korkealta kynnykseltä, mutta sellaiseen voi mennä, vaikka väkivalta ei olisi vielä alkanutkaan. Turvakotiin voi myös soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa saadakseen tukea ja neuvoja tilanteeseen.

Ennakointi

Tukea ja neuvoja jo etukäteen saat paitsi turvakodeista, myös meiltä Rikosuhripäivystyksestä.

Auttava puhelimemme päivystää arkisin ma-ti kello 13–21 ja ke-pe klo 17–21 numerossa 0203 16116. Auttava puhelin on normaalisti auki 18.12. asti, ja viikon 52 eli 21.12.–27.12. se on joulutauolla.

Tavoitat meidät myös chatissä osoitteessa www.riku.fi/nuoret tiistaisin klo 17–19 sekä arkipäivisin klo 9-15 työntekijän ollessa työpisteellään. Chat on suljettu 23.12.–27.12 ja 30.12.

Voit soittaa arkisin myös oman alueesi työntekijälle, yhteystiedot löytyvät täältä http://www.riku.fi/fi/yhteystiedot/.

Jos väkivalta tai sillä uhkailu alkaa

Akuutissa tilanteessa kannattaa soittaa 112 kautta apua paikalle. Jos huomaat, että avun soittaminen saattaa tulla ajankohtaiseksi, huolehdi jo etukäteen, että puhelimessasi on akkua ja se on lähettyvilläsi. Jos tekijällä on tapana viedä tai hajottaa puhelimesi, kannattaa pitää varapuhelinta ja esimerkiksi prepaid-liittymää siinä taatakseen avun soittamisen mahdollisuuden tarvittaessa. Jos olet alaikäinen tai paikalla on esimerkiksi alaikäisiä sisaruksiasi, voit soittaa kunnan sosiaalipäivystykseen, jos pelkäät turvallisuutenne puolesta.

Turvallisuusohjeita:

  • Mieti mistä voit päätellä toisen ryhtyvän väkivaltaiseksi: esimerkiksi hengityksen tiheneminen, sormien puristuminen nyrkkiin, ilmeet tai eleet. Poistu paikalta.
  • Keksi valmiiksi selitys, minkä turvin pääset ulos: esimerkiksi joku rutiini kuten roskien vienti, koiran ulkoilutus yms., jonka takia käyt normaalistikin ulkona säännöllisesti.
  • Suunnittele valmiiksi turvallisin ja nopein reitti ulos – mitä ovia ja/tai ikkunoita voit käyttää. Poistu tilasta heti kun alat kokea uhkaa, älä odota tilanteen kärjistymistä.
  • Jos se ei ole mahdollista, mieti etukäteen turvallinen tila, johon voi paeta. Vältä kylpyhuonetta, josta ei ole ulospääsyä tai keittiötä, jossa on helposti saatavilla vaaraa aiheuttavia esineitä.
  • Pidä valmiina myös helposti mukaan otettava laukku, mikä sisältää tarpeellisia tavaroita, vaihtovaatteita, rahaa ja auttavien tahojen yhteystiedot. Mieti pakosuunnitelmalle ja laukulle myös turvallinen säilytyspaikka.
  • Kenen puoleen kääntyä? Puhu asiasta jo etukäteen läheisillesi ja/tai naapureillesi. Näin sinulla on turvapaikka, jonne voit tilanteen vaatiessa paeta. Naapurit voivat mahdollisesti myös hälyttää apua kuullessaan epäilyttävää melua.
  • Ota selvää paikkakunnan palveluista väkivaltaa kokeneille. Yhteystietoja löytää esimerkiksi Mistä apua? -sivuilta ja paikkakunnan internetsivuilta. Tärkeät numerot kannattaa tallentaa puhelimeen esimerkiksi salanimellä. Jos olet alaikäinen, oman kuntasi sosiaalipäivystykseen voit soittaa jo ennen kuin tilanne mahdollisesti muuttuu akuutiksi.
  • Kirjaa ylös uhkaukset ja väkivallanteot. Sisällytä niihin kuvaukset, päivämäärät ja kellonajat. Säästä myös kaikki viestit ja mahdollisesti tallenna puhelut. Ne ovat tärkeää todistusaineistoa rikosilmoitusta varten.

Turvallista joulun aikaa ja uutta vuotta 2016!

Terhi Laitala, projektisuunnittelija

Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

 

 

 

Ihastuminen ja rakastuminen ovat voimakkaita tunteita. Rakkaus saa aikaan syvän hyvänolontunteen, erityisesti jos se on molemminpuolista. Rakkaus saa sitoutumaan, ajattelemaan toisenkin parasta, herättää halun miellyttää ja olla toisen odotusten mukainen. Alkuhuumassa toinen voi vaikuttaa maailman täydellisimmältä ja itsestäkin haluaa näyttää vain hyvät puolet.

Rakkaudessa on paljon pelissä, omat tunteet, oma kelpaaminen ja tulevaisuuden ruusunpunaiset haaveet. Seurustelun tunnetilat voivat olla raastavia, ikävän ja kaipauksen tunnetta, epävarmuutta, mustasukkaisuutta. Ensimmäisten seurustelusuhteiden aikana kaikki muu voi jäädä taka-alalle: ystävät, harrastukset ja perhe. Rakkauden kohde ja seuraavan hetken odottaminen kun saa olla toisen kanssa yhdessä täyttää mielen ja ajatukset.

Mustasukkaisuus?

Toinen haluaa olla vain sinun kanssasi, kuinka imartelevaa voikaan olla, että hän kadehtii muita, joiden kanssa vietät aikaasi? Koska mustasukkaisuus menee yli, missä on normaalin raja? Haluaisitko rakkaudesta huolimatta jo viettää aikaa myös ystäviesi kanssa, mutta podet huonoa omaatuntoa jo ennen kuin kysyt asiasta rakkaaltasi? Kysytkö häneltä ”lupaa” olla erossa tiettynä päivänä vai voitko ilmoittaa, että sinä iltana olet sopinut tapaavasi ystäviä, ja asia on toiselle täysin ok?

Eristäminen

Onko suhteesi ajanut ystäväsi kauemmas sinusta? Oletko salakavalasti alkanut ajatella, että tarvitset vain rakastasi? Jos vastasit kyllä, pysähdy hetkeksi miettimään miksi näin on käynyt? Ehkä kyse on ollut vain sinun rakkauden huumastasi, mikä on luonnollista. Vai oletko joutunut valitsemaan rakkaasi tai ystäviesi seuran välillä, ja jos näin on käynyt niin miksi?

Liiallisen mustasukkainen kumppani ei kestä ajatusta, että toisella on elämää suhteen ulkopuolella. Hän voi perusteettomasti epäillä toisella olevan joku muu ihastus tai jopa suhde, jos kaikkea vapaa-aikaa ei vietetä yhdessä tai toinen ei vaikkapa vastaa heti viesteihin ja puheluihin kun ollaan erillään.

Et halua loukata ja satuttaa, rakastathan toista niin paljon. Jos häneen sattuu niin kovasti aina kun olet pois hänen luotaan tai edes uskallat suunnitella jotain ihan omaa menoasi, voit kai luopua niistä…?

Räjähdys

Erimielisyydet ja riitely ovat normaali osa läheisiä ihmissuhteita. Seurustelusuhteessa erilaiset odotukset voivat aiheuttaa ristiriitoja. Riitely ja asioiden selvittäminen keskustelemalla ei välttämättä ole helppoa, mutta se ei saa johtaa toisen alistamiseen. Luovutko omasta tahdostasi ja mielipiteidesi esittämisestä, jotta pääsisit helpommalla rakkaasi kanssa? Tunnetko syyllisyyttä pienimmistäkin asioista, joista toinen antaa ymmärtää sinun toimineen tai sanoneen tai jopa ajatelleen jotenkin väärin ja epäreilusti?

Jos joudut jatkuvasti mukautumaan ja nielemään omat tarpeesi, oikeutesi ja mielipiteesi välttääksesi toisen raivostumisen, suhteenne ei ole hyvällä pohjalla. Räjähdyksen välttäminen vie valtavasti voimia, etkä kuitenkaan voi hänen suuttumisiaan ja loukkaantumisiaan kontrolloida ja estää. Miksi? Koska ne eivät johdu sinusta, vaikka hän kääntääkin kaiken sinun syyksesi.

Miten tunnistaa väkivaltainen seurustelusuhde? Alla nettiturvakodin julkaisusta mukailtu lista kysymyksistä, jotka voit kysyä itseltäsi tai esimerkiksi ystävältäsi:

  • Onko hän mustasukkainen ja syyttääkö hän sinua pettämisestä aiheettomasti?
  • Eikö hän halua, että tapaat kavereitasi?
  • Suuttuuko hän tulisesti pienistä asioista?
  • Jos olet suunnitellut viettää iltaa kavereittesi kanssa, ilmestyykö hän yllättäen ja suostutteleeko hän sinua jäämään kotiin?
  • Onko hän lyönyt sinua tai uhannut lyödä?
  • Haukkuuko hän sinua ja tekeekö hän olosi kurjaksi?
  • Tapahtuuko niin, että hän on ensin tosi kiva sinulle ja sitten, ihan yllättäen ja ilman näkyvää syytä, hän muuttuu ilkeäksi?
  • Yrittääkö hän määräillä sinua ja päättää ketä saat tavata, mitä tehdä ja mitä vaatteita käyttää? Saako hän sinut toimimaan haluamallaan tavalla esimerkiksi vaatimalla ”jos rakastat mua, sä…”?
  • Täytyykö hänen koko ajan tietää, missä sinä olet?
  • Tunnetko itsesi epävarmemmaksi hänen kanssaan? Oletko huolissasi tai peloissasi siitä, mitä voit tehdä tai sanoa?
  • Jos hän loukkaa tai satuttaa sinua, lupaako hän hyvin nopeasti, ettei se tapahdu enää koskaan. Ja löytääkö hän aina jonkun ”hyvän” syyn teolleen – esimerkiksi, että oli niin stressaantunut? Muista, ettei väkivallalle ole koskaan oikeutusta.
  • Painostaako hän sinua seksiin?
  • Muutatko käytöstäsi välttääksesi tappelun?
  • Uhkaako hän tappaa itsensä, jos jätät hänet?

Jos vastaat yhteenkin kysymykseen kyllä, suhteenne ei valitettavasti ole turvallisella pohjalla.

Vastaa myös kyselyymme seurusteluväkivallasta ja jos olet huolissasi omastasi tai ystäväsi seurustelusuhteesta, tule juttelemaan tilanteesta RIKUchattiimme osoitteessa www.riku.fi/nuoret. Chat on auki arkisin kello 9-15 aina työntekijän ollessa työpisteellään sekä tiistaisin kello 17-19, poikkeuksena tiistai 17.11.

Turvallista syystalvea kaikille!

Terhi Laitala, projektisuunnittelija, Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

11.11.2015 klo 16–18, Prisma Hyllykallio

24.11.2015 klo 10-14, Järjestöekstriimi/Frami F Seinäjoki

Idea Hiljaisesta mielenosoituksesta sai alkunsa Uumajassa keväällä 2014, jolloin Rikosuhripäivystyksen Vaasan palvelupisteen vapaaehtoistyöntekijä oli Ruotsin reissullaan osunut sattumalta tapahtumaa seuraamaan. Niinpä syksyllä 2014 järjestettiin Hiljainen mielenosoitus välivaltaa vastaan Vaasassa Rewel Centerissä. Tapahtuma sai hyvää palautetta alueella liikkuneilta ihmisiltä. Nyt Hiljainen mielenosoitus Väkivaltaa vastaan-tapahtuma jatkaa leviämistään Seinäjoelle.

Miksi? Tapahtuman tarkoitus on tuoda näkyväksi piilossa olevaa lähisuhdeväkivaltaa ja lisätä tietoa väkivallasta. Suurin osa perheväkivallasta jää piiloon, sillä sekä uhrit että heidän vierellään kärsivät läheisensä voivat kantaa häpeälliseksi kokemaansa salaisuutta jopa vuosikymmeniä hiljaa, hakematta apua.

Mitä? E-P:n Opiston maskeeraajalinjan opiskelijat maskeeraavat vapaaehtoiset SeAMK:n sosionomiopiskelijat maltillisesti pahoinpitelyn uhreiksi, jotka sijoittuvat ympäri kauppakeskuksen sisääntuloaulaa ja Järjestötoria. Vapaaehtoiset eivät ota kontaktia asiakkaisiin –he ovat hiljaa kuten väkivallan uhrit. Lisää tietoa lähisuhdeväkivallasta, auttavista tahoista ja väkivallan ehkäisemiseksi tehtävästä työstä on tarjolla järjestäjien esittelypisteillä. Esittelypisteet sijaitsevat kauppakeskuksen sisääntuloaulassa ja Järjestöekstriimin Järjestötorilla.

Milloin ja Missä?

Ke 11.11.2015 klo 16-18, Prisma Hyllykallio

Ti 24.11.2015 klo 10-14 Järjestöekstriimi/Frami F, Seinäjoki

Tapahtuman ajankohdaksi valittiin marraskuu, koska väkivalta -teema on marraskuussa erityisesti esillä: ke 25.11.2015 vietetään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää mm. ”Valoa, ei väkivaltaa”-tapahtumina ja 25.11.-10.12.2015 ”16 Days of Activism Against Gender Violence Campaign” (www.UNWomen.fi).

Järjestäjät? Rikosuhripäivystys/Seinäjoen palvelupiste, Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys ry, Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat ja Etelä-Pohjanmaan opiston maskeeraajaopiskelijat, Järjestöekstriimissä Zonta/Seinäjoki.

Lisätietoa tapahtumasta myös Facebookissa: Hiljainen mielenosoitus, Etelä-Pohjanmaa

Hiljainen mielenosoitus ilmoitus Seinäjoki

Mtv uutisoi suomalaisten kohtaavan paljon liikenneraivoa. Vuoden surullisimmassa esimerkissä autoilijan epäillään aiheuttaneen tahallaan pyöräilijän kuolema menettäessään malttinsa liikenteessä.

Moni pitää itseään keskimääräistä parempana kuljettajana. Siksikö herää tarve ojentaa muita teillä liikkuvia, jos esimerkiksi edellä ajavan vauhti ei miellytä? Aina rattiraivoajan purkaus ei jää pelkkään puskurissa roikkumiseen tai käsi- ja äänimerkkien antamiseen. Muita voidaan myös kiilata, ohittaa vaarallisesti, kaahata ohi ja jarruttaa edessä ilman järkevää syytä.

Raivolta eivät ole suojassa autottomatkaan liikkujat. Mopot, pyöräilijät, kävelijät, kuka tahansa voi saada osakseen häirintää tai vaarantamista liikenteessä. Samoin toki muutkin kuin autoilijat voivat tahallisesti vaarantaa muita.

Liikenteessä tapahtuu onnettomuuksia, joihin kukaan ei ole syyllinen. Jos tahallisesti tai huolimattomuuttaan vaarantaa liikenneturvallisuuden, syyllistyy kuitenkin rikokseen.

Kerro kokemuksesi uudessa kyselyssämme, oletko sinä kokenut häirintää tai uhkaa liikenteessä ja kenen taholta?

Turvallista syksyä kaikille!

Terhi Laitala, projektisuunnittelija
Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

Rikosuhripäivystyksen valtakunnalliset seminaarit on tarkoitettu kaikille 12─28-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten parissa toimiville ammattilaisille ja vapaaehtoisille. Seminaarien tavoitteena on laajentaa nuorten kanssa toimivien tietoa rikosuhriasioista ja tarjota käytännön työkaluja nuorten rikosuhrien auttamiseen.

Seminaari syventää ammattilaisten tietoa nuorten kohtaamien rikosten erityispiirteistä, eri rikosten yleisyydestä ja selkeyttää lain pykäliä, käsitteitä ja rikosprosessia yleensä. Tilaisuus tuo esiin nuorten ääntä ja välittää heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan rikosuhriasioista. Seminaari tarjoaa paremmat lähtökohdat tunnistaa, kohdata ja tukea nuoria rikoksen uhreja.

Tervetuloa seminaariimme Helsinkiin! Seminaari järjestetään keskiviikkona 7.10.2015 klo 8:30 – 16:00 osoitteessa Virastotalo, Ratapihantie 9:n auditorio, Pasila, Helsinki.
Seminaari on maksuton.
Ilmoittautuminen tästä linkistä: https://www.webropolsurveys.com/S/40134175399BC44C.par
Mukaan mahtuu 200 ensimmäistä.
Lämpimästi tervetuloa!

Seminaarin ohjelma

8:30 Ilmoittautuminen, aamukahvi ja aamiaisleipä
9:00 Seminaarin avaus, kansanedustaja Kari Tolvanen
9:15 Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke, kehitysjohtaja Jaana Koivukangas, RIKU
9:30 Nuoren rikosuhrin tunnistaminen, kohtaaminen ja tukeminen, projektipäällikkö Maatu Arkio, RIKU
10:15 Tauko
10:30 Nuorten kohtaamat rikokset Etelä-Suomessa, poliisikomentaja Lasse Aapio
11:00 Katuväkivalta ja nuoret, projektisuunnittelija Terhi Laitala, RIKU
11:45 Lounas (omakustanteinen)
12:45 Syyttäjän näkökulma nuoriin kohdistuvista rikoksista, kihlakunnansyyttäjä Yrjö Reenilä
13:45 Kahvi
14:15 Yhteisö osaksi uhrin auttamista, ylitarkastaja Pekka Hätönen, Sisäministeriön poliisiosasto
14:45 Seurusteluväkivalta, Psykoterapeutti (YET), seksuaaliterapeutti (ET, NACS), työnohjaaja, Maaret Kallio
15:45 Päätössanat, Leena-Kaisa Åberg, RIKU
16:00 Hyvää kotimatkaa

Lisätietoja: Maatu Arkio, projektipäällikkö (puh. 040 6744 895)
Jenni Lehtonen, Etelä-Suomen aluejohtaja (puh. 050 5835 331)

Rikosuhripäivystyksen valtakunnalliset seminaarit on tarkoitettu kaikille 12─28-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten parissa toimiville ammattilaisille ja vapaaehtoisille. Seminaarien tavoitteena on laajentaa nuorten kanssa toimivien tietoa rikosuhriasioista ja tarjota käytännön työkaluja nuorten rikosuhrien auttamiseen.

Seminaari syventää ammattilaisten tietoa nuorten kohtaamien rikosten erityispiirteistä, eri rikosten yleisyydestä ja selkeyttää lain pykäliä, käsitteitä ja rikosprosessia yleensä. Tilaisuus tuo esiin nuorten ääntä ja välittää heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan rikosuhriasioista. Seminaari tarjoaa paremmat lähtökohdat tunnistaa, kohdata ja tukea nuoria rikoksen uhreja.
Tervetuloa seminaariimme Turkuun! Seminaari järjestetään keskiviikkona 30.9.2015 klo 8:30 – 16:00, Alvariumissa, Auditorio Aalto, Puutarhakatu 8 B, 20100 Turku.
Seminaari on maksuton.
Ilmoittautuminen seminaariin tästä linkistä: https://www.webropolsurveys.com/S/BCD449E753FAC88A.par
Mukaan mahtuu 150 ensimmäistä.
Lämpimästi tervetuloa!

Seminaarin ohjelma
8:30 Ilmoittautuminen, aamukahvi ja aamiaisleipä
9:00 Seminaarin avaus, Lounais-Suomen aluejohtaja Tiina Rantanen, RIKU
9:15 Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke, kehitysjohtaja Jaana Koivukangas, RIKU
9:30 Nuoren rikosuhrin tunnistaminen, kohtaaminen ja tukeminen, projektipäällikkö Maatu Arkio, RIKU
10:15 Tauko
10:30 Right to choose – Loppu seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle, ylitarkastaja Jutta Antikainen, Sisäministeriön poliisiosasto
11:00 Katuväkivalta ja nuoret, projektisuunnittelija Terhi Laitala
11:45 Lounas (omakustanteinen)
12:45 Nuoret ja nettirikollisuus, vanhempi konstaapeli, nettipoliisi Jarno Saarinen
13:30 Nuorten kohtaamat rikokset Lounais-Suomessa, ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä
14:00 Kahvi
14:30 Seurusteluväkivalta video
14:45 Syyttäjän näkökulma nuoriin kohdistuvista seksuaalirikoksista, kihlakunnansyyttäjä     Heli Haapalehto, apulaispäällikkö Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
15:45 Päätössanat, Leena-Kaisa Åberg
16:00 Hyvää kotimatkaa

Lisätietoja: Maatu Arkio, projektipäällikkö (puh. 040 6744 895)
Tiina Rantanen, Lounais-Suomen aluejohtaja, (puh. 050 551 5055)

Olen todennut rikosten uhrien kanssa keskustellessa, että uhri etsii usein vikaa itsestään kun jotain ikävää on tapahtunut. Se on toki luonnollinen tunne erityisesti seksuaalirikoksissa, ja juuri sellaisten tapausten kohdalla olen saanut kuulla otsikon sanat valitettavasti enemmän kuin yksi tai kaksi kertaa. Kun järkyttävään tapahtumaan ei löydy järkeä tyydyttävää vastausta ulkopuolelta, kääntyy mieli etsimään syytä itsestä: annoinko vääriä signaaleja? Miksi menin sinne, miksi en huutanut, miksi en taistellut enemmän vastaan?

Jos uhri on ollut teon aikaan päihtynyt, voi olla vielä vaikeampaa päästä itsesyytöksistä eroon. Muistikuvat voivat olla hataria tai olemattomia. Tapahtunut saattaa nousta mieleen vasta paljon myöhemmin. Uhri saattaa osittain oikeuttaa teon sillä, että tekijä oli päihtynyt.

Lieventääkö päihtymystila rikoksen vakavuutta?

Uhrin tai tekijän päihtymystila ei vaikuta rikoksen vakavuuteen tai tuomittavuuteen. Tekijän kohdalla katsotaan, että päihtymystila on itseaiheutettu ja vastuu omista teoistaan on silloinkin täysin itsellä. Uhrin kohdalla taas hänen oikeutensa omiin rajoihin ovat aivan samanlaiset, vaikka olisi katuojaan sammunut. Ja ellei pysty ilmaisemaan tahtoaan, toisella ei ole oikeutta esimerkiksi riisua tai kosketella, saati harrastaa yhdyntää.

Syyllistyin itsekin johonkin…?

Alaikäisen nuoren voi olla erityisen vaikeaa kertoa kokemastaan väkivallasta, jos on vaara, että jää samalla itse kiinni ryyppäämisestä tai vanhemmilleen valehtelusta. Jos tekijä on aikuinen, hän voi käyttää tätä tilannetta hyväkseen, jopa ostaa alkoholin nuorelle hyväksikäyttötarkoituksessa. Liian usein erityisesti päihtyneenä koettu väkivalta jää siis piiloon, yksin kannettavaksi.

Häpeä, syyllisyydentunne ja jatkuvat itsesyytökset ovat valitettavasti normaaleja tunteita väkivallan jälkeen, erityisesti jos uhri jää yksin kokemuksensa kanssa. Ne tunteet kuuluvat kuitenkin vain tekijälle! Ei kannata vaieta, jos on kokenut väkivaltaa tai sillä uhkaamista, tai epäilee läheisensä kokeneen sellaista. Apua on saatavilla sellaisilta tahoilta, joissa ymmärretään mitä merkitsee joutua kokemaan jotain traumaattista. Kokemustaan käsittelemällä ja tapahtunut myöntämällä siitä pääsee paremmin ja nopeammin yli. Ensimmäinen reaktio on usein halu unohtaa, mutta se ei pidemmän päälle toimi.

Tukea ja neuvontaa voi saada esimerkiksi kahdenkeskisestä RIKUchatistamme, joka on auki varmimmin tiistaisin kello 17–19 (iltachat tauolla heinäkuun) sekä ma-pe kello 9-15 aina työntekijän ollessa työpisteellään.

Turvallista loppukesää kaikille!

Terhi Laitala, projektisuunnittelija

Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

 

 

Heinäkuun kyselymme Irc-galleriassa sekä nettisivuillamme koskee sisarusten välistä väkivaltaa. Tähän mennessä vastaajia on kertynyt 164, joista yli puolet kertoo kokeneensa väkivaltaa sisaruksen tai sisaruspuolen taholta.

Suurin osa väkivaltaa kokeneista kertoo sen olleen fyysisenä lyömistä, potkimista tai tönimistä. Henkinen väkivalta ilmeni usemmiten haukkumisena, nöyryyttämisena, mitätöimisenä tai ulkonäön, ominaisuuksien tai taitojen ivallisena arvosteluna.

Eniten sisarusten välistä väkivaltaa oli koettu 8-16-vuotiaana.
Näet kyselyn tulokset Irc-gallerian osalta suoraan täältä https://irc-galleria.net/user/RikuTerhi/poll/130749…

Siskot ja veljet ovat parhaita kasvattajia, sanotaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että vertaisten kanssa oppii paljon erilaisia asioita muiden huomioimisesta riitelyyn. Kyllä, riitelykin on taito. Elämässä ei voi välttyä ristiriidoilta ja erimielisyyksiltä, ja niiden kohtaaminen ja kypsä käsitteleminen vaatii kärsivällisyyttä, empatiaa, suvaitsevaisuutta ja kykyä perustella ja tarvittaessa kyseenalaistaa oma näkemyksensä.

Perheväkivalta-kyselymme mukaan puolet vastaajista oli kokenut väkivaltaa sisaruksen taholta joko riidan yhteydessä, rangaistuksena tai muusta syystä. Lähes joka kolmas oli nähnyt sisaruksen kohdistavan väkivaltaa toiseen sisarukseen tai vanhempaan.

Mitä vähemmän sisaruksilla on ikäeroa, sitä yleisemmin sisaruussuhde on läheinen. Erityisesti läheisessä suhteessa myös väkivalta on yleisempää kuin etäisemmässä, koska ollaan tiiviimmin tekemisissä niin hyvässä kuin pahassa. Sisaruussuhteisiin kuuluu myös negatiivisia tunteita, joiden kanssa joutuu kamppailemaan: kateus, ylpeys, ihailu, mustasukkaisuus, turhautuminen ja niin edelleen. Hyvä sisaruussuhde auttaa kuitenkin kehittämään ongelmanratkaisu- ja yhteistyökykyä sekä joustavuutta ja suvaitsevaisuutta. Se opettaa kohtaamaan haasteita, neuvottelemaan, käsittelemään erimielisyyksiä ja pyytämään sekä antamaan anteeksi. Terve sisaruussuhde opettaa myös pitämään puolensa turvallisessa ympäristössä ja kohtaamaan vihamielisyyttä, petosta ja rakkautta.

Nuorten kokemassa väkivallassa tekijä on usein toinen nuori. Vakava väkivalta on yleisesti ottaen onneksi vähentynyt tutkimusten mukaan viime vuosina, sitä kirkuvista lööpeistä huolimatta. Pojat kokevat väkivaltaa enemmän kodin ulkopuolella kun taas tytöt kodissaan. Jos ajatelleen sisarussuhdetta, kynnys väkivallan käyttämiseen on matalampi kuin kodin ulkopuolella. Kotona päästellään muutenkin höyryjä ja on useimmiten helpompaa näyttää erilaisia tunteita kuin muiden ihmisten seurassa.

Erilaiset tunteet ja synkätkin ajatukset ovat sallittuja ja niitä on kaikilla ihmisillä ikään, sukupuoleen tai muuhun katsomatta. Eri asia on, jos tunteenpurkausten annetaan johtaa väkivaltaisiin tekoihin tai toisen alistamiseen.

Milloin sisarusten väliseen väkivaltaan tarvitaan ulkopuolista apua?

Huoltajilla on vastuu lapsistaan ja perheen turvallisesta ilmapiiristä. Lapselle tulee opettaa jo pienestä pitäen mikä on sallittua ja mikä ei. Jos sisarusten välillä on väkivaltaa, siihen tulee puuttua. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä enemmän on myös itsellä vastuuta omasta toiminnastaan.

Heikompaan asemaan alistettu sisko tai veli voi myös olla väkivaltaista osapuolta vanhempi tai vahvempi. Väkivalta ei aina katso siis fyysistä voimaa, vaan sitä on myös muu kuin lyöminen, potkiminen, esineillä heittely tai muu fyysinen hyökkääminen. Tavaroiden rikkominen, toisen syylliseksi lavastaminen johonkin, suoranainen valehtelu tai vaikkapa sisaruksen intiimiasioiden eteenpäin levittäminen ovat myös julmia tapoja nöyryyttää toista ja saada hänet vaikeaan tilanteeseen.

Ellei väkivaltaisuutta saada kuriin vanhempien puuttumisella, kannattaa apua hakea esimerkiksi perheneuvolasta tai kouluterveydenhuollosta. Kullakin perheenjäsenellä on oma roolinsa perheessä, ja koska perheenjäseniin ollaan niin tiiviisti yhteydessä, väkivallan kehä sisarusten välillä voi olla vaikea rikkoa ilman aikuisten apua. Jos väkivaltaa ei saada loppumaan, siitä voi tulla jatkuva kehä, jolla joku tai kaikki sisaruksista purkavat tunteitaan tai hallitsee heikompaansa.

Terhi Laitala
projektisuunnittelija
Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke teki nuorille kyselyn ystävyydestä helmikuussa 2015. Mitä kuuluu hyvään ystävyyssuhteeseen? Onko ystävä yrittänyt kontrolloida valintojasi? Jos ystävä on uskoutunut vakavasta asiasta, oletteko hakeneet apua tilanteeseen ulkopuolelta?

Lyhyesti sanottuna kysely tuo esille sen, että suurin osa nuorista uskoutuu ystävälleen. Yli puolet vastasi, että ystävä on kertonut niin vakavista asioista, että ulkopuolinen apu olisi tarpeen. Suurin osa heistä oli myös hakenut apua ystävän kanssa. Kuitenkin joka kolmas, jolle ystävä oli isommasta asiasta uskoutunut, ei tiennyt kenen puoleen kääntyä asiassa.

Aito ystävyys-kyselyn tulokset

Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke teki nuorille kyselyn koulukiusaamisesta huhti-toukokuussa 2015. Kyselyssä kysyttiin kiusaamisen kokemisesta ja havaitsemisesta viimeisen vuoden aikana ja se julkaistiin Irc-Galleriassa. Lisäksi kysyttiin mm. missä kiusaamista tapahtui, kenen taholta ja puututtiinko siihen, sekä mitä kiusaamisesta tai sen havaitsemisesta aiheutui. Kyselyyn vastasi 164 nuorta, joista valtaosa oli tyttöjä. Pääset näkemään kyselyn tulokset täältä https://irc-galleria.net/user/RikuTerhi/poll/130497?action=results

Ihanaa, aurinkoista ja turvallista kesälomaa kaikille!
Terhi Laitala
projektisuunnittelija
Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

Jatkuva haukkuminen, mitätöinti, epäasiallinen arvostelu tai vertailu, nöyryyttäminen, eristäminen, kontrollointi, rahan vieminen, kiristäminen, uhkailu… henkisellä väkivallalla on vähintään yhtä monta muotoa kuin fyysiselläkin. Se porautuu suoraan uhrin sisimpään, hajottaen itsetunnon ja vääristäen minä-kuvan.

Lyönnistä aiheutunut mustelma paranee aikanaan, mutta satuttavat sanat voivat kaikua vuosia pään sisällä ja muuttua todentuntuiseksi totuudeksi itsestä. Ruma, läski, oksettava… mikset ole sitä tai tätä, miten olisitkaan voinut onnistua, sinä kun olet… vain sinä.

Uhri voi yrittää mukautua, kontrolloida itseään, olemistaan ja tekemisiään, jotta välttyisi piikeiltä ja iskuilta. Voi puolustautua, yrittää antaa takaisin, mutta se ei poista vahinkoa. Ja kun voimat ovat vähissä voi olla helpompaa muuttua mahdollisimman näkymättömäksi ja äänettömäksi. Vastarinta voi johtaa vieläkin suurempaan ryöpytykseen, samoin yritys taistella fyysisesti itseään vahvemman kanssa. Täytyy myös muistaa, että fyysinen väkivalta on aina myös henkistä, ja erilaiset väkivallan muodot kietoutuvat toisiinsa.

Heikko vai vahva?

Heikkoutta ei pidetä yhteiskunnassamme yleisesti hyveenä. Ole vahva, puolustaudu. Onko väkivallantekijä itse heikko, huonolla itsetunnolla varustettu? Vai voisiko hän olla kuitenkin vain itsekäs, muista piittaamaton, joka valitsee silmätikun, johon purkaa oma paha olonsa? Jokaisen elämäänhän kuitenkin kuuluu pettymyksiä, stressiä ja pahaa oloa. Jonkun keino ”selviytyä” negatiivisista tunteista voi olla niiden siirtäminen itseä heikompaan. Tekijöitä tuskin on kahta täysin samanlaista, kuten ei ole uhrejakaan. Väkivaltaisessa ihmissuhteessa tekijällä on kuitenkin valtaa uhriin, ja hän valitsee milloin tarvitsee nyrkkisäkkinsä. Uhrin asema on heikko, ellei hän saa apua ja tukea päästäkseen irrottautumaan epäterveestä suhteesta. Mitä läheisempi tekijä on, esimerkiksi oma perheenjäsen, sitä vaikeampaa uhrin voi olla erottaa henkinen väkivalta ns. normaaleista ristiriidoista ja riitelystä. Henkinen väkivalta on helpompi piilottaa ulkopuolisilta kuin fyysinen.

”Jos ei se tapa niin se todellakin hajottaa”

Uhri on heikoilla niin kauan kun väkivallan annetaan jatkua. Nyrkiniskua voidaan hoitaa sairaalassa, sielun haavojen ja arpien näkeminen vaatii herkkyyttä ja empatiaa. Rikottu sisin tarvitsee pitkäaikaisempaa hoivaa ja huolenpitoa kuin fyysiset jäljet. Henkinen toipuminen antaa mahdollisuuden paitsi vahvuuteen selviytyä muistakin elämän vaikeuksista, myös kestävyyteen. Parhaimmillaan ihminen, joka on joutunut käsittelemään vaikeita elämänkokemuksia, sietää paremmin stressiä eikä pelkää elämän tuomia vaikeuksia. Kun on kokemus omasta selviytymisestä, luottamus siihen myös tulevaisuudessa antaa varmuutta. Vaikeat kokemukset antavat mahdollisuuden löytää itsestään selviytymiskeinoja, joita ei tiennyt olevankaan.

Terhi Laitala
projektisuunnittelija
Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

Kiusaaminen alkaa usein jo ensimmäisellä luokalla tai siirryttäessä yläasteelle. Yleisimmin sitä tapahtuu välitunneilla ja oppitunneilla. Kiusatuille tehdyn kyselyn mukaan yli puolet oli kokenut kiusaamista yli 3 vuotta. (Mäntylä, Kivelä, Ollila & Perttula: Pelastakaa koulukiusattu!, 2013).

Kiusaamisen ehkäisemiseen ja kitkemiseen kiinnitetään nykyisin enemmän huomiota kuin ennen. On kehitetty esimerkiksi KiVa-koulu-ohjelma ja säädetty lakipykälä (perusopetuslaki §29), jolla pyritään takaamaan jokaisen oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Pelkkä toimintaohjelma tai laki ei tietenkään yksin muuta koulujen arkea tai poista ongelmia. Yhteiset säännöt, henkilökunnan asenteet ja oppilaiden ryhmäytyminen sekä sitoutuminen sääntöjen noudattamiseen vaikuttavat kunkin ryhmän ja koulun ”kirjoittamattomiin sääntöihin” siitä mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.

Vaikka aikuinen on paikalla?

Kiusaamista tapahtuu edellä mainitun tutkimuskyselyn mukaan useimmiten välitunneilla ja siirtymätilanteissa, esimerkiksi ruokailuun tai liikuntatunnille siirryttäessä. Myös Mannerheimin lastensuojeluliitto on tehnyt kyselyn kiusaamisesta, ja vastaukset olivat samansuuntaisia: kiusaamista tapahtuu eniten välitunneilla ja oppitunneilla. Eli tilanteissa, joissa on aikuinen paikalla? Kiusaaminen voidaan toki naamioida ja tehdä piilossa niin, että opettajan tai välituntivalvojan voi olla vaikea havaita sitä, mutta myös tunnistamisessa ja puuttumisessa on kiusattujen kokemusten perusteella selviä puutteita.

Yksi syy, miksi aikuinen ei puutu asiaan, voi olla se, että ei pysähdytä erottamaan nahistelua tai kipakkaakin mielipiteiden vaihtoa kiusaamisesta. Kiusaamisessa ei ole kyse riitelystä tai nahistelusta, joka kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan se on uhrin järjestelmällistä alistamista, satuttamista ja/tai nöyryyttämistä. Mitä kauemmin kiusaamisen annetaan jatkua, sitä vaikeampaa sitä on saada loppumaan.

Mitä tehdä, jos ja kun jotakuta kiusataan?
Kukaan, joka kiusaamista havaitsee, ei ole ulkopuolinen. Myös passiivisuus, toimimattomuus, on vaikuttamista. Jos ei uskalla puolustaa kiusattua sanallisesti, vie asia koulun henkilökunnan tietoon mahdollisimman pian. Jos opettaja ei toimi, kerro rehtorille, kuraattorille, terveydenhoitajalle. Koulurauha ja oppilaiden turvallisuus on henkilökunnan vastuulla. Jos pelkäät kostoa, tai että itse joudut kohteeksi, jos viet asiaa eteenpäin, lähetä vaikka nimetön kirje tai sähköposti opettajalle.

Entä jos aikuiset eivät puutu tilanteeseen tai koulun keinot eivät riitä?
Jos ensimmäinen aikuinen, jolle kiusaamisesta kertoo, ei ryhdy toimiin tilanteen parantamiseksi, ota rohkeasti yhteyttä muihinkin ja vaadi apua kiusatulle. Jos koulussa selvästi laiminlyödään kiusaamiseen puuttuminen, kiusattu tai esimerkiksi hänen vanhempansa voivat tehdä asiasta kantelun Aluehallintovirastoon. Esimerkkitapauksia siitä, miten AVI on ratkaissut kiusaamiseen liittyviä kanteluita, löytyy tutkimuksesta Pelastakaa koulukiusattu!

Jos kiusaamiseen päästään puuttumaan jo alkuvaiheessa, jo kiusaajan kanssa keskustelu voi ratkaista tilanteen. Aina kiusaaja ei edes ymmärrä kiusaavansa, erityisesti jos kyseessä on pieni lapsi tai koululainen. Uhri voi pelätä kiusaamisen vain pahenevan, jos ensimmäinen puuttumiskerta ei helpota. Ja pelkoon voi olla aihettakin, kiusaaja voi kostaa. Jos keskustelu tai kiusaajan puhuttelu ei auta, asiasta ei kannata silti vaieta: puhuttelu ei ole kurinpitotoimi. Se, että kiusaamiseen puututaan konkreettisesti ja tosissaan, antaa kiusatulle viestin oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja siitä, että häntä puolustetaan.

Kiusaamisesta voi tulla poliisiasia, mutta milloin? RIKU-lehdessä 3/2014 on juttu kiusaamisesta, ja poliisin yksinkertainen vastaus tähän kysymykseen on: ”jos peruskouluikäisen huoltajat tekevät tutkintapyynnön poliisille”. Toki kiusattu voi tehdä sen myös itse, ja jos kyseessä on alaikäiseen kohdistunutta fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, tutkintapyynnön voi tehdä myös joku muu.

Rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana, mutta se ei tarkoita, etteikö poliisi voisi tutkia alle 15-vuotiaan tekemää rikosta. Koulukiusaamiseen liittyen nimikkeinä voi tulla kyseeseen esimerkiksi kunnianloukkaus, pahoinpitely, vahingonteko tai varkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja niin edelleen. Myös alle 15-vuotias on korvausvelvollinen aiheuttamistaan vahingoista, eivät hänen huoltajansa, kuten usein luullaan.

Jos sinua tai jotakuta muuta kiusataan koulussa tai sen ulkopuolella, älä anna tilanteen jatkua! Jos epäröit miten toimia tai tarvitset tilanteeseen tukea ja neuvoja, tule rohkeasti kahdenkeskiseen RIKUchattiimme juttelemaan asiasta. Chat on auki tiistaisin kello 17–19 ja löytyy nettisivujemme oikeasta alakulmasta. Kaikilla tulee olla oikeus koulurauhaan ja turvallisuudentunteeseen jokapäiväisessä arjessa!

Käy vastaamassa myös Irc-gallerian kyselyymme kiusaamisesta!

Terhi Laitala
projektisuunnittelija
Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

Terveydenhoitaja- sosiaalipsykologi vierailee Mantelichatissa 28.4. klo 18–20.

Omasta kehosta ja mielen hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta. Kouluterveyskyselyn mukaan 30 % peruskoulun 8. ja 9. – luokkalaisista oppilaista nukkuu arkisin alle 8 tuntia. Hengästyttävää liikuntaa korkeintaan yhden tunnin viikossa harrastaa 32 % kouluterveyskyselyyn vastanneista. Nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö on vähentynyt verrattaessa vuoteen 2005 lähes 20 %.

28.4. Mantelichatissa keskustellaan kehon hyvinvoinnin vaikutuksista mielen hyvinvointiin, jolloin chatissa vierailee terveydenhoitaja-sosiaalipsykologi Nina Vaaranen-Valkonen Pelastakaa Lapset ry:stä. Liikunko tarpeeksi? Saanko riittävästi unta? Mikä auttaisi kevätväsymykseen? Ovatko energiajuomat haitallisia? Mistä voin saada vinkkejä monipuoliseen ruokavalioon? Mikä auttaa kun mieli on maassa? Osallistu keskusteluun klo 18 alkaen Mantelichatissa. Chattiin pääset osoitteesta: www.mantelichat.fi

– Terveys ja hyvinvointi ovat jatkuvasti läsnä nuorten arjessa. Aihe on nuorille tärkeä, mutta siitä keskusteleminen voi olla korkean kynnyksen takana. Mantelichatissa nuoret voivat jutella nimettömästi arkaluontoisistakin asioista ryhmässä tai kahdenkeskisesti turvallisen aikuisen ja muiden nuorten kanssa, sanoo yhteisömanageri Netta Vahteri Pelastakaa Lapset ry:stä.

– Nuorten arki on nykyään hektistä. Erilaiset vaatimukset terveellisten elämäntapojen noudattamisesta ja siihen liittyvän tiedon valtava määrä voi joskus suorastaan ärsyttää. On kuitenkin tärkeää kysellä myös itseltään kuulumisia ja jos jokin asia alkaa mietityttämään niin asiasta kannattaa ainakin kysäistä tai tulla juttelemaan, muistuttaa Vaaranen-Valkonen.

Mantelichat on osa Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoimintaa. Mantelin tavoitteena on kohdata lapsia ja nuoria verkossa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen keskusteluun vapaaehtoisen aikuisen sekä yhdessä muiden lasten kanssa. Lisätietoja: http://www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/tekemista-ja-tukea-verkossa/manteli-chat/

Maanantaina oli Right to Choose -hankkeessa tuotettujen lyhytleffojen julkaisutilaisuus Finnkinon teatterissa. Paikalla oli noin 200 henkilöä, mahtavaa nuorisoa ja innokkaita aikuisia.
Erityisesti Right to Choose-hankkeessa työskentelevä Jutta Antikainen kiittää Irc-Gallerian blogi-kirjoituksessaan Iso H Rähinää, Jenni Pääskysaarta ja Mari Siukosta, jotka jakoivat tilaisuudessa ajatuksiansa teemasta.

MINILEFFAT VOI KATSOA YOUTUBESTA:

Nettikin on oikeaa elämää:
https://www.youtube.com/watch?v=Ms9ytMsmmZ4
Emma ja Joonas: https://www.youtube.com/watch?v=bkIgyV7tKSo
Satumainen suhde: https://www.youtube.com/watch?v=WqWu31H1mVM
Ylimääräinen uutislähetys: https://www.youtube.com/watch?v=bEIN01kENAo

Noin joka viides 15–16-vuotias oli kokenut väkivallan uhkaa ja noin joka kuudes väkivaltaa viimeisen vuoden aikana vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan (Venla Salmi). Tytöt kokevat väkivaltaa yleisemmin kodeissaan, kun taas pojat kodin ulkopuolella: koulussa, kadulla, harrastuksissa.

Yleisillä paikoilla tapahtuva väkivalta on lööppien kestoaihe. Kun tekijä on tuntematon ja tapahtumapaikka julkinen, erilaisten hyökkäysten uhka voi koskea ketä tahansa. Kauheista otsikoista kuvineen ja taustoineen huolimatta katuväkivalta todellisuudessa väheni poliisin tilaston mukaan 10 %:lla vuodesta 2013 vuoteen 2014.
Toisaalta väkivalta on suurelta osin piilorikollisuutta, eivätkä kaikki teot siis näy poliisin tilastoissa. Ja taas toisaalta; tuntemattoman henkilön tekemä väkivalta on harvinaista sekä raiskauksissa että muussa väkivallassa. Onko uhrin helpompi kertoa kokemastaan väkivallasta, jos tekijä on entuudestaan tuntematon? Oma käsitykseni on, että mitä läheisempi väkivallan tekijä on uhrille, sitä korkeampi kynnys on kertoa asiasta kenellekään, varsinkaan viranomaisille.

Nuoriin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin aikuisiin, mutta se menee harvoin poliisille asti. Erityisen vaikeaa väkivallasta on kertoa, jos tapahtuneeseen liittyy jokin oma ”rike”. Esimerkiksi on ollut humalassa tai muutoin toiminut vastoin sääntöjä. Pienikin häirintä tai uhkaava käytös tuntemattoman taholta voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja pelkoa, jopa pysyvän arven turvallisuudentunteeseen. Jos esimerkiksi humalainen, arvaamattomalta vaikuttava ihminen tulee yhtäkkiä iholle, voi ihmiselle jäädä pelko humalaisia kohtaan.

Muista, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja turvalliseen oloon. Kotona, koulussa, kadulla, harrastuksissa, joka paikassa. Jos koet tai näet väkivaltaa, kerro siitä turvalliselle aikuiselle. Jotkin salaisuudet ovat liian suuria kantaa yksin tai kaverin kanssa. Mahdollisesta häpeästä, itsesyytöksistä ja jossittelusta huolimatta väkivalta on tekijänsä vastuulla, ei uhrin.

Tervetuloa RIKUchattiin kysymään neuvoja omassa tai läheisesi asiassa! Chat on auki tiistaisin kello 17–19 sekä ma-pe kello 9-15 aina työntekijän ollessa työpisteellään.

Terhi Laitala
projektisuunnittelija
Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke

Näitä sanoja saatettiin käyttää vielä 90-luvulla rosvo ja poliisi-leikeissä. Silloin pankkiryöstöt olivat huomattavasti yleisempiä kuin nykyään. Samoin nuorten tekemät omaisuusrikokset vähenivät voimakkaasti 90-luvun lopulla ja ovat pysyneet kyselytutkimuksen mukaan suunnilleen samalla tasolla viime vuosina.

Varkaus on vahingontekojen lisäksi yksi yleisimmistä nuorten kohtaamista rikoksista. Väkivallan käyttöä tai sillä uhkaamista ei onneksi kovin usein koeta varkauksien yhteydessä. Maksamisessa on siirrytty niin yleisesti korttimaksamiseen, että rahan saaliiksi saaminen ei ole enää niin helppoa. Sen sijaan mukana kulkevat arvokkaat älypuhelimet ja tabletit. Näiden lisäksi nuorilta varastetaan esimerkiksi kulkuvälineitä, merkkivaatteita ja aurinkolaseja. Usein tekijänä on toinen nuori tai nuorisojoukko.

Asuntomurtojen määrä kasvoi Suomessa viime vuonna. Yksi tekijäryhmä on rajan takaa tulevat ”ammattirikolliset”, joiden kiinnijäämisriski on pieni, koska he toimivat hit and run-periaatteella. Varastettu omaisuus myydään eteenpäin kotimaassa. Asuntomurtautujat iskevät useimmiten silloin, kun kohde on tyhjillään asukkaista. Tästä voisi päätellä, että ainoa, mitä uhrit menettävät, on maallinen omaisuus, joka voidaan korvata, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Usein murtovarkaat etsivät koruja, ja niillä voi olla täysin korvaamatonta tunnearvoa. Lisäksi koti on ihmisen turvapaikka ja henkilökohtainen tila. Kun tätä tilaa loukataan, turvallisuudentunne on koetuksella. Joku vieras on yllättäen rikkonut kodin koskemattomuuden. Ehkä myös lukot, oven tai ikkunan, mutta myös tunnelman.

Jos joutuu omaisuusrikoksen uhriksi, ei kannata jäädä yksin. Teko ei vaadi fyysisen väkivallan kokemista aiheuttaakseen ärtymyksen ja suuttumuksen lisäksi esimerkiksi ahdistuneisuutta, pelkoa ja avoimia kysymyksiä. Rikosuhripäivystyksen palvelut on suunnattu kaikenlaisten rikosten uhreille, heidän läheisilleen sekä rikosasiassa todistaville. Meidät tavoittaa Irc-gallerian lisäksi mm. ask.fm:stä, Facebookista sekä RIKUchatistä, joka on auki tiistaisin kello 17–19 sekä ma-pe aina työntekijän ollessa työpisteellään.

Käy myös vastaamassa aiheeseen liittyvään kyselyymme 🙂

Turvallista ja aurinkoista kevättä toivottaen RIKU/Terhi

Seksistä keskusteleminen tuntemattomien kanssa, paljastavien kuvien ja videoiden jakaminen seurustelukumppaneille, seksuaalinen ahdistelu ja häirintä, ihastuminen ja seksuaalinen kanssakäyminen verkkotuttavan kanssa – nämä ovat arkea monelle suomalaiselle nuorelle. Aiheesta on valistettu nuoria ennen kaikkea painottaen riskejä ja uhkia.  Pelastakaa Lasten uusi Tunteiden verkko -materiaali laajentaa näkökulmaa ottaen huomioon seksuaalisen keskustelun ja tiedon jakamisen mahdollisuudet ja niiden tärkeän merkityksen nuoren elämässä.

– Nuorille suunnatun, verkossa julkaistavan video- ja tekstiaineiston tavoitteena on, että nuoren seksuaalisuuden kehittymistä tuetaan ottamalla huomioon verkon mahdollisuudet.  Verkko voi parhaimmillaan toimia nuoren kasvun tukena, esimerkiksi silloin kun nuori haluaa jutella nimettömänä itseään huolestuttavasta asiasta tai tutkia seksiin liittyviä asioita omassa tahdissaan, kertoo Pelastakaa Lasten Lapset ja digitaalinen media-toimintojen päällikkö Veera Uusoksa.

– Selvää on, että nuorten ajattelemattomaan ja seurauksista piittaamattomaan toimintaan liittyy myös riskejä ja niistä haluamme kertoa ilman kauhistelua. Tärkeää on, että nuoren omia verkkotaitoja kehitetään niin, että hän osaa itse suojella itseään riskeiltä, ennaltaehkäistä ongelmia ja toimia oikein riskitilanteissa, Uusoksa tarkentaa.

Tunteiden verkko -aineisto käsittelee muun muassa ahdistelua ja häirintää verkossa, tutustumista, luottamusta ja tunteita verkkoympäristössä, oman seksuaalisuuden esiin tuomista netissä sekä seksiin liittyvän tiedon ja keskustelun luotettavuutta. Se sisältää seitsemän videota ja niihin liittyvät lyhyet tekstiosuudet. Aineisto on suunnattu erityisesti 13–18-vuotiaille itseopiskelun tueksi. Sitä voi hyödyntää myös esimerkiksi kouluissa ja nuorisotyössä.  Aineisto löytyy osoitteesta

www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/luettavaa-nuorille/tunteiden-verkko

Tammikuu vaihtui jo helmikuuksi ja ystävänpäivä lähestyy. Jokaisella ihmisellä soisi olevan edes yksi uskottu ihminen elämässään. Ihminen, joka hyväksyy toisen hyvine ja huonoine puolineen ja ominaisuuksineen.

Ystävät saa valita, sanotaan, toisin kuin sukulaiset. Ystäviä ei kuitenkaan ole helppo saada. Miten ”valita”, jos heitä ei ole jonoksi asti? Kenelläkään tuskin on liikaa hyviä ystäviä <3 Ja jos on huonoja kokemuksia ystävyydestä, voi olla vaikea edes yrittää luottaa mahdollisiin uusiin ystäviin.

Ystävyys voi alkaa missä iässä ja tilanteessa tahansa. Jotkut ovat voineet olla kuin paita ja peppu jo päiväkerhosta tai koulusta asti, joku voi löytää sielunkumppanin harrastuksen tai jonkin tietyn mielenkiinnonkohteen kautta.

Mistä tunnistaa, onko ystävyys aitoa?

Joudutko miettimään, miten ystäväsi suhtautuu valintoihisi, esimerkiksi vaate- tai tavaraostoksiisi? Hakemaasi opiskelupaikkaan? Uuteen hiustyyliisi? Pelkäätkö hänen pahoittavan mielensä, jos joudut kieltäytymään jostakin hänen ehdotuksestaan? Joudutko odottamaan hänen päätöstään esimerkiksi jos ehdotat yhteistä tekemistä tiettynä päivänä, koska hän ei vielä tiedä saako hän muuta seuraa? Kilpaileeko hän omilla saavutuksillaan, kun itse olet onnistunut jossain? Tai jos koet mokanneesi, mitätöikö hän tunteesi? Pahimmillaan ihminen, jota on pitänyt ystävänään, on voinut vain esittää sitä hyötyäkseen toisesta.

On tärkeää, että molemmat saavat ystävyydeltä jotain. Kun toisella on vaikeampaa, toinen voi olla kantava voima ja ymmärtää, että itse jää hetkeksi vähemmälle ja toisena aikana toisinpäin. Kukaan ei selviä elämästä ilman kolhuja ja kriisejä, ja niitä kohdatessaan huomaa, kuka jää rinnalle seisomaan ja välittää.

Aitoa ystävyyttä ei voi olla huomaamatta. Jos kohtaa yllättävän surun tai vastoinkäymisen, pienenkin, aidolle ystävälle uskallat laittaa viestiä tai hakeutua hänen seuraansa ilman, että joudut pelkäämään häiritseväsi häntä tai tulevasi torjutuksi. Ehkä hän ei ehdi tai pysty vastaamaan viestiisi heti, mutta pystyt luottamaan, että vastaus on tulossa ja hän välittää. Etkä pelkää hänen aloittavan juoruja yksityisasioistasi tai suuttuessaan piikittävän sinua asialla, jonka tietää olevan sinulle arka.

Hyvä ystävä pitää salaisuudet, mutta…

Ystävän on kuitenkin hyvä tunnistaa milloin tarvitaan ulkopuolista apua. Joskus lupaus olla kertomatta kellekään täytyy purkaa. Ystävä joutuu vaikean päätöksen eteen, jos toinen on vannottanut, ettei kellekään saa kertoa, mutta asian vakavuus edellyttää jollekin aikuiselle avautumista.  Jos toinen kokee esimerkiksi väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua tai kiusaamista, parhaankaan ystävän tuki ja empatia eivät aina riitä asian ratkaisemiseen, vaan kannattaa vaikka yhdessä kertoa turvalliselle aikuiselle tilanteesta. On salaisuuksia, jotka ovat pitemmän päälle kohtuuttoman raskaita kantaa ilman aikuisten apua, paitsi uhrin itsensä myös ystävän.

Jos mieltäsi painaa oma tai läheisesi tilanne, ja haluat keskustella siitä anonyymisti, olet tervetullut esimerkiksi RikuChattiin tiistaisin kello 17–19 ja aina arkipäivisin työntekijän ollessa paikalla. Chat-ikkunan löydät sivustomme oikeasta alalaidasta.

Ihanaa ja sydämellistä ystävänpäivää kaikille jo etukäteen, pitäkää hyvää huolta itsestänne ja toisistanne 🙂

Terhi Laitala, projektisuunnittelija

Jokainen lasten ja nuorten parissa työskentelevä aikuinen kohtaa työssään väkivaltaa kokeneita. Tiedätkö sinä miten toimit, ohjeistat tai minne ohjaat nuoren hänen kertoessaan kokemastaan väkivallasta?

Aika: Keskiviikko 4.3.2015 klo 8:00–16:00
Paikka: Tampereen ammattikorkeakoulun auditorio, Kuntokatu 4, 33520 Tampere

RIKUn valtakunnalliset seminaarit on tarkoitettu kaikille 12─28-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten parissa toimiville ammattilaisille ja vapaaehtoisille. Seminaarien tavoitteena on laajentaa nuorten kanssa toimivien tietoa rikosuhriasioista ja tarjota käytännön työkaluja nuorten rikosuhrien auttamiseen.
Seminaari syventää ammattilaisten tietoa nuorten kohtaamien rikosten erityispiirteistä, eri rikosten yleisyydestä ja selkeyttää lain pykäliä, käsitteitä ja rikosprosessia yleensä. Tilaisuus tuo esiin nuorten ääntä ja välittää heidän kokemuksiaan, ajatuksiaan ja näkökulmia rikosuhriasioista. Seminaari tarjoaa paremmat lähtökohdat tunnistaa, kohdata ja tukea nuoria rikoksen uhreja.
Valtakunnalliset seminaarit järjestetään viidellä eri paikkakunnalla vuosien 2014 – 2015 välisenä aikana. Vuoden 2015 seminaarit järjestetään Turussa, Tampereella ja Helsingissä.

Seminaari on maksuton. Ilmoittautuminen tästä linkistä. Ilmoittautuminen sulkeutuu 23.2. Mukaan mahtuu 200 ensimmäistä.

Lisätietoja: Maatu Arkio, projektipäällikkö (p. 040 6744 895),
Katariina Westman, Sisä-suomen aluejohtaja (p. 050 421 0236) tai
Mika Linden, Länsi-suomen aluejohtaja (p. 050 572 926)

Seminaarin ohjelma
Seminaarin puheenjohtajana toimii RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg

8:00   Ilmoittautuminen ja aamukahvi ja sämpylä
8:30   Seminaarin avaus
8:45   Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke,  projektipäällikkö Maatu Arkio, RIKU
9:00   Nuoren rikosuhrin tunnistaminen, kohtaaminen ja tukeminen,
asiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen, Pelastakaa Lapset ry (RIKUn nuorten hankkeen entinen työntekijä.)
10:00 Tauko
10:15 Nuorten kohtaamat rikokset Pirkanmaalla, poliisitarkastaja Anna-Kaisa Heinämäki, Sisäministeriön poliisiosasto
10:45 Katuväkivalta,  projektisuunnittelija Terhi Laitala, RIKU
11:45 Lounas (omakustanteinen)
12:45 Nuorten kohtaamat rikokset netissä, asiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen
13:45 Kahvi
14:15 Seurusteluväkivalta, erityisasiantuntija Maaret Kallio, Väestöliitto
15:15 Nuorten mielipiteitä ja kommentteja rikosuhriasioista,
projektipäällikkö Maatu Arkio, RIKU
15:45 Päätössanat, RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg

Nuoret rikoksen uhreina – Tampereen seminaarin 4.3. ilmoittautuminen on nyt auki

Jokainen lasten ja nuorten parissa työskentelevä aikuinen kohtaa työssään väkivaltaa kokeneita. Tiedätkö sinä miten toimit, ohjeistat tai minne ohjaat nuoren hänen kertoessaan kokemastaan väkivallasta?
RIKUn valtakunnalliset seminaarit on tarkoitettu kaikille 12─28-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten parissa toimiville aikuisille ja ammattilaisille. Seminaarien tavoitteena on laajentaa ammattilaisten tietoa rikosuhriasioista ja tarjota käytännön työkaluja nuorten rikosuhrien auttamiseen.

Seminaari syventää ammattilaisten tietoa nuorten kohtaamien rikosten erityispiirteistä, eri rikosten yleisyydestä ja selkeyttää lain pykäliä, käsitteitä ja rikosprosessia yleensä. Seminaari nostaa esiin nuorten ääntä ja välittää heidän kokemuksiaan, ajatuksiaan ja näkökulmia rikosuhriasioihin. Seminaari tarjoaa paremmat lähtökohdat tunnistaa, kohdata ja tukea nuoria rikoksen uhreja.

Vuonna 2015 ”Nuoret rikoksen uhreina”-seminaarikiertue jatkaa matkaansa syksyllä Turkuun 30.9. ja Helsinkiin 7.10.

Seminaarin ohjelma ja ilmoittautuminen ajankohtaista osiossa.
Seminaari on maksuton.
Mukaan mahtuu 200 ensimmäistä.
Toimi nopeasti ja varmista paikkasi.
Ilmoittautuminen sulkeutuu 23.2.

EU:n perusoikeusviraston tutkimus:
Toimivat rikosuhripalvelut tehokkain tapa turvata uhrien oikeudet
EU:n perusoikeusvirasto FRA julkisti 9.1.2015 laajan tutkimuksen rikoksen uhrien asemasta ja tukipalveluista 28 jäsenvaltiossa. Tutkimuksessa painotetaan tuki- ja neuvontapalveluiden merkitystä uhrien oikeuksien toteutumisen kannalta.
Rikosuhripäivystys (RIKU) pitää tutkimusta tärkeänä, koska se tuo esille mitä työ uhrien kanssa merkitsee käytännössä. ”Moni joutuu rikoksen uhriksi täysin yllättäen. Hänellä ei yleensä ole tietoa siitä, mitä kaikkea edessä on, mitkä ovat uhrin oikeudet ja miten toimia, jotta ne toteutuvat. Uhrit saavat rikosuhripalveluista sekä käytännön tietoa ja opastusta rikosprosessista että henkistä tukea traumaattisesta kokemuksesta selviytymiseen”, sanoo RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg.
FRA:n määrittelyssä uhripalvelut tarkoittavat apua ennen oikeusprosessia, sen aikana ja jälkeen. Ne ovat henkistä ja psyykkistä tukea, neuvontaa liittyen oikeudellisiin, taloudellisiin ja käytännöllisiin asioihin sekä uudelleen uhriutumisen estämistä. On tärkeää, että poliisi ja muut uhreja kohtaavat tahot, mukaan lukien terveydenhuolto, ohjaavat uhrit tukipalveluihin.
Tästä RIKUn sivuille, josta löydät koko tiedotteen sekä linkin tutkimukseen.

Rikosuhrimaksu tuomassa helpotusta rikosuhripalveluiden rahoitukseen

Viime uutiskirjeessä kerroimme kuinka tärkeää rikosuhrimaksun voimaan tuleminen on rikoksen uhrien kannalta. Lakiesitys on edennyt ja on tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä.
Lain tarkoituksena on vahvistaa rikoksen uhreille suunnattujen tukipalveluiden valtionrahoitusta rikosuhrimaksun tuottoa vastaavalla määrällä ottamalla käyttöön rikoksentekijöiltä perittävä uusi maksu, rikosuhrimaksu. Sen suorittaisivat täysi-ikäiset rikoksen tehneet henkilöt, jotka tuomitaan rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Rikosuhrimaksun suorittamiseen velvollinen olisi myös oikeushenkilö, joka tuomitaan yhteisösakkoon.

Rikosuhrimaksun suuruus olisi 40 euroa, jos rangaistuksen säädetty enimmäispituus olisi 6 kuukautta. Niistä rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on yli kuusi kuukautta vankeutta, maksu olisi 80 euroa. Oikeushenkilölle määrättävä rikosuhrimaksu olisi 800 euroa.

Rikosuhrimaksu perittäisiin vuosittain arviolta 150 000 henkilöltä. Sen arvioidaan tuovat rahoitusta uhrien tukipalveluille noin 4,5 miljoonaa euroa.

Vapaaehtoisten aikuisten kanssa voi jutella reaaliaikaisesti mieltä askarruttavista asioista

Jouluna iloa, rauhaa vai yksinäisyyttä? Juttukaveria vailla? Pelastakaa Lapset ry järjestää tänä jouluna jo kahdettatoista kertaa lapsille ja nuorille suunnatun Mantelichatin verkossa. Kokemus on osoittanut, että monet nuoret kaipaavat jouluna turvallisen aikuisen läsnäoloa. Mantelichatissa nuori voi keskustella mieltä painavista asioista anonyymisti nimimerkin turvin. Nuorten kanssa keskustelevat aikuiset ovat Pelastakaa Lapset ry:n kouluttamia aikuisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Kokeneet ohjaajat antavat apua ja tukea erilaisissa mieltä askarruttavissa asioissa ja ohjaavat tarvittaessa eteenpäin.

Mantelichat on avoinna 24.12 Habbo Hotellissa klo 17–21 ja www.mantelichat.fi:ssä klo 21-01. Lisäksi järjestämme lapsille ja nuorille mahdollisuuden kahdenkeskiseen keskusteluun klo 21-01 osoitteessa www.netari.fi. Chattiin pääsee myös Netarin Facebook-ryhmästä (www.facebook.com/netari) sekä IRC-gallerian Netari-yhteisön kautta. Jouluna päivystää myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton netti- ja puhelinpalvelut. MLL:n Lasten ja nuorten puhelin ja chat on auki jouluaattona klo 14-17.

– Joulu voi olla monelle lapselle vähemmän iloista aikaa esimerkiksi vanhempien päihteiden käytön vuoksi ja yksinäisyys korostuu, kun koulu on kiinni ja kaverit viettävät joulua omissa perheissään. Mantelissa on turvallista oleskella ja mukava viettää aikaa muiden nuorten ja vapaaehtoisten aikuisten kanssa, kertoo Veera Uusoksa Pelastakaa Lapset ry:stä. Mantelichatissa käy jouluisin paljon nuoria ja keskustelua käydään aktiivisesti. Vuoden 2013 jouluaaton chattiin osallistui lähes 600 nuorta.
–Tämä osoittaa sen että seuran ja keskustelun tarve on suuri ja nuoret kaipaavat juttuseuraa jouluaattonakin. Lomalla on myös aikaa pysähtyä omien ajatusten kanssa ja ne saattavat herättää tarvetta keskusteluun. Toiminta antaa hienoa sisältöä myös aikuisten vapaaehtoisten jouluaattoon, toteaa Uusoksa.

Mantelichat on osa Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoimintaa. Mantelin tavoitteena on kohdata lapsia ja nuoria verkossa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen keskusteluun vapaaehtoisen aikuisen sekä yhdessä muiden lasten kanssa. Lue lisää: http://www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/mantelit/

” jotenkin tuntuu että näistä asioista puhutaan aivan liian vähän/ohitetaan kokonaan…”
–  nuori chatissa-

Aika: 4.3.2015, Tampereen ammattikorkeakoulun auditorio, klo 8:00 – 16:00

Seminaarin alustava ohjelma

8:00   Ilmoittautuminen ja aamukahvi ja sämpylä
8:30   Seminaarin avaus
8:45   Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke,  projektipäällikkö Maatu Arkio
9:00   Nuoren rikosuhrin tunnistaminen, kohtaaminen ja tukeminen,
Nina Vaaranen-Valkonen
10:00 Tauko
10:15 Nuorten kohtaamat rikokset Pirkanmaalla, poliisitarkastaja Anna-Kaisa Heinämäki, Sisäministeriön poliisiosasto
10:45 Katuväkivalta
11:45 Lounas (omakustanteinen)
12:45 Nuorten kohtaamat rikokset netissä, Nina Vaaranen – Valkonen
13:45 Kahvi
14:15 Seurusteluväkivalta, erityisasiantuntija Maaret Kallio, Väestöliitto
15:15 Nuorten mielipiteitä ja kommentteja rikosuhriasioista,
projektipäällikkö Maatu Arkio
15:45 Päätössanat, Leena-Kaisa Åberg
16:00 Hyvää kotimatkaa

Seminaarin puheenjohtajana toimii RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg

Ilmoittautumislinkki seminaariin avautuu 12.1.2015

Sali on täynnä nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia, vapaaehtoisia ja RIKUn työntekijöitä. Aiheena oli muun muassa:
Nuoren rikoksen uhrin tunnistaminen, kohtaaminen ja tukeminen
Alaikäisiin nuoriin kohdistuneet seksuaalirikokset ja trauman työstäminen
Nuoret ja lähisuhdeväkivalta
Nuoret ja nettirikollisuus

Kiertue jatkaa ensi viikolla Kuopioon, 4.3.2015 Tampereelle, 30.9.2015 Turkuun ja päättyy 7.10.2015 Helsingissä.
Oulu2014

Mahdollisuus jutella anonyymisti seksuaaliseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön liittyvistä asioista.

Välitä chat päivystää maanantaisin kello 14-16. Chat voi olla auki arkipäivisin myös muina aikoina  9-15 välillä työntekijän ollessa paikalla.

Välitä-hanke löytyy myös ask.fm/Valitahanke

Setlementti Naapurin alaisuudessa Tampereella toimiva Välitä! -hanke on paikallinen seksuaaliväkivaltatyön verkostohanke. Välitä! tarjoaa akuuttivaiheessa kriisiapua, tukea ja neuvontaa seksuaalista väkivaltaa kokeneelle ja tämän läheisille. Hanke järjestää myös ammatillisesti ohjattuja vertaistukiryhmiä. Muita palveluita ovat mm. chat -työ, traumainfot, koulutukset sekä konsultointi. Apua tarjotaan myös seksuaalisen väkivallan tekijöille.
Lisätietoja nettisivuilta: www.seksuaalivakivalta.fi

Facebook/Twitter: Välitä-hanke

Uhkaava lause jää kaikumaan korvissa, kun itsellä ei ole antaa tupakkaa sitä pummaavalle humalaiselle kanssakulkijalle metrossa. Pelottaa ja ärsyttää yhtä aikaa.

Katuväkivaltaa on nähnyt tai kohdannut meistä lähes jokainen, ainakin sivusta seuraajana. Helsingin Sanomien viimeviikkojen uutisoinnin mukaan katuväkivaltaa kohtaavat etenkin nuoret ja nuoret aikuiset. Elokuussa Hesari otsikoi: ”Kahdeksan poikaa pahoinpiteli 16-vuotiaan tytön” (HS 16.8.2013). Poliisin mukaan uutisen kuvaama porukkaväkivalta ei ole harvinaista ja usein sen taustalta löytyy kahden tai useamman nuoren välistä riitaa. Tällä viikolla uutiskynnyksen ylitti Helsingin Alppipuiston lisääntyneet varkaudet, pahoinpitelyt ja huumerikokset. (HS 30.9. ja 1.10.2013). Helsingin poliisin tilastojen mukaan Alppipuistossa on tehty tänä vuonna ihmisen henkeä tai terveyttä uhkaavia rikoksia 15 kpl. Viime vuonna tehtyjä ilmoituksia samankaltaisista rikoksista oli seitsemän.

Katuväkivalta on väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua tai uhkailua, joka tapahtuu kadulla, puistoissa tai muulla julkisella paikalla. Myös bussi, juna, metro tai kauppakeskus katsotaan julkiseksi tilaksi.  Katuväkivallassa on yleensä kysymys ennestään tuntemattomien osapuolten välisestä, suunnittelemattomasta väkivallasta ja usein tapahtumaan liittyvät alkoholi tai muut päihteet tavalla tai toisella. Baari-illan jälkeen voi kinastelut ja suunsoitot tutussakin seurueessa muuttua yllättäen fyysiseksi väkivallaksi. Tuolloin voi turpiinsa saanut kokea avun hakemisen vaikeaksi, etenkin jos on itsekin ollut humalassa. Lasten ja nuorten kohdalla katuväkivaltaa esiintyy ns. laajentuneena koulukiusaamisena koulumatkoilla ja muutoin vapaa-ajalla julkisilla paikoilla hengailun yhteydessä.

Katuväkivallan uhriksi joutuminen aiheuttaa fyysisten vammojen ja kivun lisäksi paljon turvattomuutta ja pelkoa. Suurin osa katuväkivallan tekijöistä ja uhreista ovat nuoria poikia tai eri-ikäisiä miehiä, mutta tyttöjen ja naisten osuus molemmissa ryhmissä on lisääntynyt viimeaikoina. Tutkimuksen mukaan 16 % peruskoulun 9-luokkalaisista ilmoitti kokeensa kiusaamista, uhkailua tai väkivaltaa. Joka viidettä nuorta oli uhattu vahingoittaa. Tästä joukosta 19 % oli poikia ja 12 % tyttöjä. Väkivalta oli ollut esimerkiksi lyömistä tai potkimista. Suurimassa osassa tapauksista sekä tekijä että uhri olivat poikia, mutta 18 % väkivallan teoista oli tyttöjen välistä väkivaltaa.

Kuka tahansa meistä voi kohdata väkivaltaa yllättäen arkipäivän ympyröissä. Kun se osuu omalle kohdalle, ei ihan ensimmäisenä tulekaan mieleen miten kannattaisi toimia. Tutkimustulosten prosenttilukujen takana on satutettu ja pahoinpidelty nuori, joka on loukattu ja peloissaan. Väkivallan uhri kaipaa ainakin läheisten tukea ja turvaa. Jokainen väkivaltaa kohdannut kaipaa myös neuvoja ja ohjeita siitä, miten asiaa pitäisi viedä tarvittaessa eteenpäin esim. rikosilmoituksen muodossa. Jos olet kohdannut väkivaltaa voit hakea apua esimerkiksi täältä: www.riku.fi/nuoret

Käy vastaamassa myös katuväkivallan kokemusta käsittelevään kyselyymme.

 

Lähteet:

Ellonen, N. ym. 2008: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset

Kjällman, P. (toim.) 2011: Rikoksen uhrin käsikirja

Salmi, V. 2012: Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2012

Katuväkivalta on puhuttanut viime viikkoina. Silmitön nuorten välinen väkivalta on järkyttänyt monia ja sosiaalisessa mediassa pyörii toinen toistaan rajumpia ja hätkähdyttävämpiä kuvauksia ja kirjoituksia pääkaupunkiseudulla tapahtuneista väkivallanteoista.

Väkivallan kohteeksi joutuminen on usein odottamatonta ja järkyttävää. On täysin normaalia reagoida voimakkaasti epänormaaliin tapahtumaan. Rikoksesta ja sen vakavuudesta riippuen uhri, hänen läheisensä ja rikosasian todistaja voi tarvita apua ja tukea tapahtuneen jälkeen.

Poliisit kysyvät usein rikosilmoitusta vastaanottaessa tai kuulusteluissa asianomistajalta eli rikoksen uhrilta sekä myös läheisiltä, saako heidän yhteystietonsa antaa uhripalveluihin mahdollista yhteydenottoa varten. Näin toimimalla poliisi varmistaa, että uhrit saavat tukea, neuvoja ja käytännön ohjeistusta käynnistyvään rikosprosessiin.

Rikosprosessin aikana uhrin on selvitettävä monia asioita mm. mitkä ovat hänen lainmukaiset oikeutensa, mikä on sovittelu, mitä voi vaatia rangaistus- tai vahingonkorvaukseksi, tarvitseeko asianajajaa ja missä vaiheessa, sekä mitä tämä kaikki mahdollisesti maksaa? Väkivaltaa kokenut ja tapahtumasta järkyttynyt uhri sekä hänen läheisensä eivät välttämättä jaksa selvittämään käytännön asioita. Rikoksen uhri ja hänen läheisensä tarvitsevat henkisen tuen lisäksi myös käytännön opastusta asioiden hoitamisessa.  

Onko sukupuolella väliä?

RIKUn palvelujen piiriin ohjautuu hyvin naisasiakkaita, usein lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhreja. Katuväkivallan kohteeksi joutuneita nuoria miehiä ohjautuu sekä hakeutuu RIKUun huomattavasti vähemmän. Naisvaltaiseen asiakaskuntaan on monia eri syitä, mutta olipa syyt mitkä tahansa, niin väkivalta ei kokemuksena eroa siitä onko nainen tai mies. Lyönnit ja potkut sattuvat yhtälailla niin naista kuin miestä ja pelko voi lamaannuttaa ja tehdä puolustuskyvyttömäksi koosta, vahvuudesta ja sukupuolesta riippumatta. 

Moni väkivaltaa kokenut nuori ei kerro kokemastaan ja turruttaa pahaa oloaan hakemalla apua vain päihteistä. Suomessa vallitsee vahva yksin pärjäämisen eetos ja vaikeuksia kohdatessa on jopa kunniallista kestää ja selviytyä yksin. Avun hakemista voidaan pitää jopa osoituksena heikkoudesta, erityisesti miesten osalta.

Ainoastaan väkivallan uhri tietää mitä tapahtunut aiheutti

Uhrin kertoessa poliisille kokemastaan väkivallasta ja epäilemästään rikoksesta hänen toiveenaan on saada oikeutta ja toisaalta myös apua. Ilman jatko-ohjausta avun piiriin uhri voi joutua inhimillisen kärsimyksen lisäksi kokemaan myös mittavia taloudellisia menetyksiä.    

Ainoastaan väkivallan uhri tietää miltä väkivalta tuntui, mitä ajatuksia, tunteita ja pelkoja se herätti sekä miten väkivaltarikos vaikutti hänen toimintatapoihinsa, arkeen ja elämään. Kukaan meistä ei voi varmuudella tietää eikä toisaalta arvioida, tarvitseeko rikoksen uhri jatkossa apua, tukea tai käytännön neuvoja. Tämän vuoksi rikoksen uhreja tulee ohjata järjestelmällisesti ja sukupuolesta riippumatta maksuttomiin uhripalveluihin.

RtC_tunnus_väriSeksuaalista häirintää ja väkivaltaa vastaan suunnattu  Right to Choose -hanke on käynnistynyt. Hankkeen suojelijana on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hankkeen tavoitteena on vähentää naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja häirintää.
Hankkeen toimenpiteinä avataan righttochoose.fi / choose.fi-nettisivusto, joka linkittyy sosiaaliseen mediaan muun muassa Facebookin ja Twitterin kautta. Toisen asteen oppilaitoksissa järjestetään valtakunnallisia seminaareja, jotka kokoavat valinnanvapauden lähettiläitä. Koulutuksen saatuaan nämä lähettiläät  jakavat viestiä eteenpäin omissa oppilaitoksissaan. Lisäksi hankkeessa tuotetaan neljä lyhytelokuvaa, jotka ilmestyvät keväällä 2015. Hankkeen viesteissä korostetaan, ettei omaa ulkonäköään tai seksuaalisuuttaan tarvitse kätkeä, vaan niistä saa nauttia itse valitsemansa henkilön kanssa – häirintä ja väkivalta ovat tekijän typeryyttä ja usein myös rikoksia, joihin on keinoja puuttua.

 

1-2014 RIKU -lehti on Rikosuhripäivystyksen julkaisu, se ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Lehti käsittelee rikoksen uhriksi joutumista ja rikoksen uhriin liittyviä ajankohtaisia asioista asiantuntevasti ja kansantajuisesti.

Lehteä on julkaistu vuodesta 1996 – 2009 Pohjolan Poliisikirja oy:n kanssa ja Printimix Oy:n kanssa vuodesta 2010. Sopimuksen mukaisesti Rikosuhripäivystys vastaa lehden sisällöstä ja kuvituksesta ja Printmix taitosta, painatuksesta, ja ilmoitushankinnasta.

Lehdestä otetaan 2000 kappaleen painokset ja se ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehteä ei voi tilata, mutta sen voi vapaasti lukea verkossa näiltä sivuilta. Painettua versiota jaetaan mm. RIKUn tilaisuuksissa.

Lehti ilmestyy huhti-, syys- ja joulukuussa

Vuoden 2014 teemoja ovat

numero 1: RIKU 20v

numero 2: Lähisuhdeväkivalta

numero 3: Nuoret

Nuori: saat oman mentorin

Mentori on vapaaehtoinen aikuinen, joka on sinua varten. Hän tapaa ja tukee sinua yhden vuoden ajan. Tapaamisissa keskustellaan sinua kiinnostavista asioista: koulutuksesta, eri ammateista, harrastuksista ja ystävistä – tai mistä tahansa, mikä mietityttää. Tärkeintä on viettää mukavaa aikaa yhdessä. Tarvittaessa saat Amigon Joonakselta ja Anulta taustatukea.

 Amigo-tiimi tukenasi matchmakingista loppuarviointiin

Anu ja Joonas auttavat koko mentorointivuoden ajan. He etsivät jokaiselle nuorelle mahdollisimman hyvin sopivan mentorin. He ovat mukana matchmakingissa eli silloin, kun tapaatte ensimmäisen kerran. Lisäksi he pitävät teihin yhteyttä tasaisin väliajoin ja ovat tukenanne, jos tarvitsette neuvoja tai apua. Kaikille amigolaisille järjestetään myös yhteistä toimintaa. Mentorivuoden lopussa Anu ja Joonas arvioivat yhdessä teidän kanssanne sitä mikä onnistui hyvin tai missä olisi voitu toimia toisin.

Innostuitko? Ota yhteyttä:

Joonas Peltonen
Projektipäällikkö

puh. 050 378 0152

Anu Rantanen
Projektityöntekijä

puh. 050 378 0892

 

Rikosuhripäivystys on tehnyt yhteistyössä EHYT ry:n kanssa uuden rikosaiheisen Mobihubu-pelin nuorille.  Sen tavoitteena on antaa nuorelle tietoa rikosprosessista, uhrin oikeuksista ja tarjolla olevista rikosuhrin auttamis- ja tukipalveluista. Mobihubu-pelit ovat ilmaisia oppimispelejä, jotka voi ladata älypuhelimiin App Storesta, GooglePlaysta tai Marketplacesta.

Pelissä pelaajan valitsema hahmo auttaa rikoksen uhriksi joutunutta ystävää, jolla on paljon kysyttävää. Pelaaja valitsee oman pelihahmonsa lisäksi myös autettavan hahmon, neljästä vaihtoehdosta. Vastaamalla oikein pelin esittämiin kysymyksiin pelaaja auttaa ystävää selviämään rikosprosessista. Pelissä on neljä tasoa ja kaikki tasot selvittämällä pelaaja saa kerättyä kannustavia pelaajakortteja, joita voi halutessa jakaa Facebook- profiilissaan.  Pelaamalla RIKUn Mobihubu-peliä, nuori saa tietoa omista oikeuksista ja velvollisuuksista, rikosprosessista ja rikosoikeuteen liittyvistä asioista. Peli ohjaa myös rikoksen uhria ja hänen läheisiään sekä rikosasioissa todistavia hakemaan apua ja tukea itselleen.

Peliä voi käyttää keskustelunavaajana tai kansalaistiedon- ja taidon tietosisällön käsittelyn ja opetuksen välineenä niin koululuokissa kuin nuorten harrasteryhmissä (esim. partiossa). Opettaja voi esimerkiksi antaa pelin pelaamisen kotitehtäväksi ja asettaa tavoitteeksi päästä läpi pelin kaikki neljä tasoa tai esim. kahden tai kolmen eri hahmon pelaajakortin keräämistä. Mobihubu-pelejä löytyy myös muilla teemoilla kuten esimerkiksi tupakka, alkoholi, huumeet, hyvinvointi ja pelitaito.

Rikosuhripäivystys lisännyt henkilökohtaisten tukisuhteiden määrää

Rikoksen uhrit kaipaavat entistä enemmän henkilökohtaisia tukihenkilöitä selviytymisensä tueksi. Vuonna 2013 Rikosuhripäivystys (RIKU) tarjosi tukihenkilön 2 275 rikoksen uhrille.

Tukisuhteiden määrä kasvoi edellisvuodesta 30 prosenttia. Tavallisimmin tukihenkilöä tarvittiin pari- ja lähisuhdeväkivallasta, seksuaalisesta väkivallasta tai muusta väkivallasta selviytymiseen.

Rikosuhripäivystys on tukenut rikosten uhreja Suomessa jo 20 vuotta. Nykyisellään tukea tarjotaan niin henkilökohtaisesti kuin puhelimen ja verkon kautta.

– Vuonna 2013 Rikosuhripäivystyksellä oli lähes 38 000 asiakaskontaktia. Joka on noin 32 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, kertoo Rikosuhripäivystyksen kehitysjohtaja Jaana Koivukangas.

Rikosuhripäivystyksessä on tavoitteena, että palvelut olisivat mahdollisimman helposti saatavilla ja ne olisivat lähellä ihmisten arkea.

– Olemme selvästi tavoittaneet uusia ihmisiä viime vuonna avatulla nuorille ja nuoria kohtaaville aikuisille tarkoitetulla chat-palvelulla. Chatissa on käyty jo 200 henkilökohtaista keskustelua nuorten kanssa. Yhteensä olemme tavoittaneet 6 440 ihmistä, kertoo Koivukangas.

– Chatissa järjestämme teemakeskusteluja ja -kyselyjä nuoria kiinnostavista asioista kuten seurusteluväkivallasta, seksuaalisesta häirinnästä ja katuväkivallasta.

Ajankohtaista Rikosuhripäivystyksestä:

• 2014 Rikosuhripäivystys Suomessa 20 vuotta
• Vuoden 2014 alusta toiminnan valtakunnallinen koordinointi siirtyi Suomen Mielenterveysseuraan
• Rikosuhripäivystyksen uusi toiminnanjohtaja, valtiotieteen maisteri Leena-Kaisa Åberg aloittaa 10. maaliskuuta 2014 alkaen
• Viikolla 8, 17.–23.2. vietetään kansainvälistä rikosuhriviikkoa
• Rikosuhripäivystyksen toiminnasta vastaavat yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura, Suomen Punainen Risti, Suomen Setlementtiliitto ja Kirkkohallitus.

Lisätietoja
Aluejohtaja Tiina Rantanen, 050 5515 055,

Juliste, swe

Juliste, fin
Nuoren joutuessa rikoksen uhriksi saattaa olla, että asiasta kerrotaan vain ystävälle ja samalla kielletään kertomasta asiasta eteenpäin. Nuoren kannalta on todella tärkeää, että hän pääsisi avun- ja tuenpiiriin. Rikosuhripäivystyksen uusi juliste on suunnattu kavereille, jotta he tukisivat ystävää avun hakemiseen!
Julisteita jaetaan ainakin tulevissa seminaareissa!

Tiedote 11.10.2013
Julkaisuvapaa heti

 

RIKOSUHRIPÄIVYSTYS

Nuorilla huoli koulujen turvallisuudesta – olemmeko kuulolla?

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) chat-palvelu ruuhkautui torstaina 10.10 Oulun Myllytullin ammattikoululla tapahtuneen puukotustilanteen vuoksi. Erityisesti teini-ikäiset pojat hakeutuivat chattiin puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan, kertoo RIKUn kehitysjohtaja Jaana Koivukangas.
– Nuoret olivat järkyttyneitä tapahtuneesta ja keskusteluissa painottuivat koulujen turvallisuusasiat. He pohtivat konkreettisia keinoja turvallisuutensa lisäämiseen, kuten metallinpaljastimia ja vartijoita kouluun. Myös taannoiset kouluampumiset näyttivät palautuneen monen mieleen.
–  Nuorisopalvelut ja lastensuojelun mahdollisuudet auttaa saivat kritiikkiä monelta,

Keskusteluun osallistui myös kiusaamisen kohteeksi joutuneita nuoria. Kiusaamiseen puuttumattomuutta kritisoitiin vahvasti.
– Meille välittyi nuorilta käsitys, että väkivalta ikään kuin kuuluisi nuoren ihmisen elämään normaalina asiana, kertoo RIKUn nuorten hankkeen päällikkö Maatu Arkio.
Joidenkin nuorten tapa selviytyä omista väkivallan kokemuksistaan oli kääntää uhrikokemus rehvastelun aiheeksi. Moni ounasteli myös Oulun tapauksen saavan jatkoa jossain toisessa koulussa.

Rikosuhripäivystys muistuttaa, että niin uhrien, heidän läheistensä kuin rikoksen tekijöidenkin auttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Uusien tutkimusten mukaan se on tehokkain tapa torjua rikoksia. Näillä toimilla turvaamme huomista paremmin.  On välttämätöntä, että apu ja tuki ulottuu laajalle. Keskustelua tulee painottaa uhrien kokemuksiin sekä yleiseen asenteeseen väkivallasta ja sen vaikutuksista.
– Meillä nuorten kanssa toimivilla auttajilla on nyt erinomainen tilaisuus osallistua keskusteluun kohtaamalla, kuuntelemalla ja nostamalla esiin vaikeitakin asioita. Tuen keskiössä on oltava myös nuorten vanhemmat. Myös heille tulee tarjota matalan kynnyksen väyliä saada tukea ja osallistua keskusteluun muistuttaa Koivukangas.

RIKUn chat on pääsääntöisesti avoinna arkipäivisin. Syyslomien aikaan nuoria on paljon netissä. Viikoilla 42 ja 43 RIKU tehostaa palvelua klo 11-15 osoitteessa www.riku.fi/nuoret.
Sivuilta löytyy myös paljon tietoa rikoksen uhreille ja todistajille, heidän läheisilleen sekä nuorien kanssa työskenteleville aikuisille. Rikosuhripäivystyksen Oulun palvelupisteeseen voi ottaa yhteyttä arkisin klo 8-16 numeroihin: 040 543 3495 ja 044 786 8894. Muiden palvelupisteiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.riku.fi

Auttava puhelin päivystää numerossa 0203 16116 ma-ti klo 13-21 ja ke-pe klo 17-21.

Lisätietoja:
Jaana Koivukangas 040 5129 335,
Maatu Arkio 040 6744 895

Rikosuhripäivystys on tavoitettavissa RIKU chatissä tehostetusti seuraavan kahden viikon aikana arkisin klo 11:-15:00.

Rikosuhripäivystyksen auttavapuhelin palvelee ma-ti 13–21  ja ke–pe 17-21 numerossa 020316116.

Chatissä voi kysyä  neuvoa, ohjausta tai keskustella rikosasioista reaaliaikaisesti. Ohjausta voi kysyä niin nuori, nuoren läheinen tai nuorten parissa työskentelevä ammattilainen.

Oululaisille nuorille on järjestetty keskusteluapua perjantaina 11.10 klo 13:00 asti Kontinkankaan Honkarakennuksen opiskelijapalveluiden käytävällä. Lisätietoja lehtori Lea Flink 050 3174544.

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen seurusteluväkivaltaan liittyvän teemaviikon tuloksia

www.riku.fi/nuoret, Facebook, IRC-Galleria

Seurustelusuhteessa poika- tai tyttöystävän osoittama raju mustasukkaisuus, rajoittaminen ja jatkuva perään soittaminen voivat aluksi tuntua rakkaudenosoituksilta ja merkkinä suhteen tärkeydestä ja erityisyydestä. Ystävien näkemisen ja muun elämän rajoittaminen, puhelimen tarkkailu, jatkuva pilkkaaminen tai läpsiminen etenee kuitenkin valitettavan usein yhä satuttavampiin sanoihin, lyönteihin tai muihin väkivaltaisiin tekoihin. Henkilökohtaisten rajojen ylittäminen voi edetä lähes huomaamatta, kunnes tulee tilanne, missä uhkaaminen tai väkivalta pelottaa ja sattuu.

Seurusteluväkivalta teemaviikon verkkoblogi ja -kysely aiheesta sekä teemachat johtivat ennätykselliseen kävijämäärään RIKUn ”Rikuliinan” työntekijäprofiilissa. Viikon aikana profiilissa vieraili 3 174 nuorta. Myös yhteydenotot RIKUn nuorten nettisivujen kautta lisääntyivät teemaviikon aikana.

Ryhmächat

Ryhmächatissä aiheet liittyivät seurusteluväkivallan lisäksi yleisesti seurusteluun.

”Juu, joskus oli semmonen tyttöystävä joka tykkäs ruveta rempoon ja repiin jos ei saanu tahtoonsa läpi…selvinpäin nuo raivopuuskat aina tapahtu” (Nuori, teemachat, IRC- Galleria)

 ”Voisin heittää sellasen kommentin ilmoille et vaikka nyrkit ei heiluis ja lautaset lenteliskään niin semmonen pitkäaikanen piikittely ja henkinen kiusaaminen on kans parisuhteessa tosi raskasta vaikkei päällepäin näkyiskään…” (Nuori, teemachat, IRC- Galleria)

 ”Hyvään parisuhteeseen mun mielestä kuuluu yhteisten pelisääntöjen, avointen keskustelujen ja toisen arvostamisen lisäksi omalle kohdalle haasteeksi osoittautunut ns. ”oma aika” jota tuntuu olevan niin kovin vähän, pitäis muistaa että molemmilla on omia ystäviä joita ei tulis hylätä. Myöskin ihan yksinään olis hyvä välillä viettää aikaa, rentoutua ja pysähtyä pohdiskelemaan” (Nuori, teemachat, IRC- Galleria)

 ”ei mulla tässä kai paljoa mitään kommenttia tai kokemusta ole. yhdessäkään hyvässä suhteessa ei ole paikkaa väkivallalle.” (Nuori, teemachat, IRC- Galleria)

 Verkkokysely seurusteluväkivallasta

Verkkokyselyyn vastasi IRC-Gallerian kautta 1 045 nuorta ja RIKUn nuorten nettisivujen ja facebookin kautta kyselyyn saatiin 96 vastausta. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 142 henkilöä, joista yli 70 prosenttia kuului ikäryhmään 15-22-vuotiaat. Kyselyyn vastanneista 73 prosenttia oli tyttöjä.

Verkkokyselyn jälkeisessä IRC-Gallerian kommentointiosiossa käytiin myös vilkas keskustelu, missä nuoret keskustelivat seurusteluväkivallasta ja kertoivat omakohtaisista kokemuksista. Avoin keskustelu sisälsi kommentteja, joissa joko empaattisesti tuettiin ja ohjeistettiin väkivaltaa kokeneita tai vaihtoehtoisesti provosoitiin keskustelua ja kommentoitiin ilkeästi.

”…Jos teillä on paha olla suhteessa, lähtekää! uskokaa mua se satuttaa vähemmän kuin se että et saa olla oma itsesi, päättää tekemisistä, tavata ystäviäsi tai pelätä sanojasi.” (Nuori, IRC- Galleria)

”Olkaa varovaisia. Itse luotan siihen, että jos kerran satuttaa, niin varmasti myös toisenkin kerran. Lähtekää surutta, olkaa varovaisia.” (Nuori, IRC- Galleria)

 ”Väkivalta ei ratkaise MITÄÄN, paitsi parisuhdeongelmat” (Nuori, IRC- Galleria)

”voi ei elämä on kohdellu sua kaltoin, saat säälini. Olethan säälittävä. Öitä.” (Nuori, IRC- Galleria)

”Samaa paskaa eri kirjoittajalta…” ”Kuole syöpään” (Nuori, IRC- Galleria)

Kyselyyn vastanneista nuorista noin puolet kertoi kokeneensa henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa seurustelusuhteissa. Vastausten mukaan väkivallan tekijä oli iältään useimmiten samanikäinen tai lähes samanikäinen kuin uhri itse. Seurustelusuhteissaan väkivaltaa kokeneiden nuorten kohdalla päihteet liittyivät väkivaltakokemuksiin noin 40 prosentissa vastauksista.

Nuoret eivät välttämättä miellä väkivaltaa väkivallaksi 

Tutkimusten mukaan nuoret eivät välttämättä tunnista tai miellä heihin kohdistuvaa väkivaltaa väkivallaksi. Esimerkiksi ne tilanteet, missä väkivalta on lievää tai ei aiheuta uhkaa eikä pelkoa, jäävät helposti tunnistamatta väkivallaksi. Tapahtumista ei kerrota kenellekään vaan niistä vaietaan häpeällisinä.

Ihmisillä on luontainen halu löytää järkevä selitys elämässä tapahtuville asioille. Läheisen ihmisen halua satuttaa ja tuottaa kipua on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi selittää. Tämän vuoksi on tavallista, että väkivallan uhri häpeää tilannettaan ja alkaa etsiä syitä ja vikoja itsestään, omasta toiminnastaan ja käyttäytymisestään. Vastuu uhkaamisesta ja väkivallasta on kuitenkin aina henkilöllä, joka uhkaa ja satuttaa.

Verkkokyselyssä yleisimmät henkisen väkivallan muodot olivat uhkaileminen, kiristäminen ja jatkuva haukkuminen.

”Ex sai jatkuvasti ihan hämyjä raivareita, piti mykkäkoulua, aliarvioi, oli välinpitämätön, uhkaili perättömillä itsemurhauhkauksilla, pari kertaa heitteli tavaroita ja asioita D: outo jäbä” (Nuori, IRC- Galleria)

”Eräs seurustelusuhteistani piti sisällään sekä harrastukseni että sen kohteiden haukkumista, epäilyä, aiheetonta mustasukkaisuutta tavaroiden heittelyä, tietokoneeni luvatonta tutkimusta, menemisteni rajoittamista ja vähättelyä sekä ties mitä kaikkea mistä en ollut edes tietoinen…” (Nuori, IRC- Galleria)

”…oli henkistä väkivaltaa, aina kun tuli riitoja niin ikää ei mikään ollu sen vika vaan se aina syytti mua, muiden eessä se esitti todella hyvää ihmistä ja mulle se oli täys hirviö…” (Nuori, IRC- Galleria)

 ”…5 vuotta olin suhteessa jossa oli henkistä väkivaltaa. Jatkuvaa alistamista, uhkailua, en saanut tavata ystäviäni ja muuta sellaista. Fyysistä väkivaltaa ei koskaan ollut, mutta kun monta vuotta kesti henkistä väkivaltaa ja kaikki väittivät että exäni on unelmakumppanini, joskus sairaasti toivoin että hän olisi edes lyönyt, jotta ihmiset olisivat uskoneet että ei hän ole niin ihana mitä antaa ymmärtää…” (Nuori, IRC- Galleria)

 Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta seurustelusuhteissa

Vastauksien mukaan on ilmeistä, että jos seurustelusuhteessa ilmenee väkivaltaa, niin on todennäköistä, että sitä ilmenee kaikissa sen muodoissa. Fyysisen väkivallan muodoista yleisimpiä olivat töniminen, ravistelu ja läpsiminen. Raakaa väkivaltaa, kuten esineellä lyömistä tai potkimista oli kokenut jopa 171 nuorta.

”…minua itseäni on nuorempana mm. painostettu seksiin, uhkailtu ja pahoinpidelty henkisesti ja fyysisesti. parille ystävälle on käynyt huonommin. (Nuori, IRC- Galleria)

Vastauksien mukaan suurin osa nuorista (788) ei ollut kokenut painostamista eikä pakottamista seksuaalisiin tekoihin seurustelusuhteessa.

”oon 16 ja oon seurustellu monta kertaa, mut kukaan ei oo koskaa lyöny,  hakannu, pakottanu, rajottanu, eli mun suhteis ei oo ollu minkään näköstä väkivaltaa…” (Nuori, IRC- Galleria)

Yleisimmät seksuaalisen väkivallan muodot olivat vastauksien mukaan painostaminen tai pakottaminen yhdyntään, suuseksiin ja suutelemiseen.

”… raiskas mut sen kaverinsa kanssa, heitti mut välillä ulos kämpästä ja se on aiheuttanu muullakin tavalla murhetta. pääsin siitä suhteesta pois kun poliisit tuli hakemaan sen meidän kämpästä. se oli tehny tosi kauheita asioita joista en ollu ite tietonen ja nykyää se istuu vankilassa….”  (Nuori, IRC- Galleria)

Nuoret antoivat sekä positiivista, että kriittistä palautetta kyselystä ja annetuista vastausvaihtoehdoista.       

”Kyselynne on tärkeä ja ajankohtainen. Moni ikäisistäni tai nuoremmista nuorista aikuisista harvemmin myöntää, että on joutunut kokemaan jonkinlaista väkivaltaa parisuhteessaan. Itselläni henkinen väkivalta tapahtui lähinnä, kun olimme molemmat päihtyneitä.” (Nuori, RIKU)

”minua on kuristettu, mutta se puuttuu vaihtoehdoista” (Nuori, RIKU)

”Veitset ja muut aseet puuttui kyselystä. Mua on uhattu veitsellä ja (tod.näk. olemattomalla) aseella…” (Nuori, RIKU)

”vois ehkä vähän parannella noita vastauksia kysymyksiin…” (Nuori, IRC-Galleria)

Lisäksi keskusteluun nostettiin myös tärkeä huomio väkivallan tekijän mahdollisista aiemmista uhrikokemuksista.

”Entä se osapuoli joka kohtelee henkisesti/fyysisesti väkivalloin toista osapuolta? Mutta eikö sitten tämä henkilö ole ihan yhtälailla uhri jollekkin tekijälle joka saa hänet toimimaan mahdollisesti haitallisesti molemmille. Monissa tapauksissa ns.”ilmiselvä uhri” pyritään pelastamaan, ja vaikkapa kiusaajaa torutaan ja soimataan että kun sitä ollaan paha ihminen. Mistä kyseinen käytös sitten pulppuaa? Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen.”

Nuorten kokemukset fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta seurustelusuhteessa kertaluontoisia  

Vastauksien perusteella nuorten seurustelusuhteissa koetaan henkistä väkivaltaa huomattavasti useammin kuin fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Fyysistä tai seksuaalista väkivalta kokeneista nuorista yli puolet vastasi kokeneensa sitä ainoastaan kerran tai harvoin.

Henkisen_väkivallan_tiheys

Fys_seks_väkivallan_tiheys

Aiempien tutkimustuloksien mukaan nuoret kertovat seurusteluväkivallasta joko omalle ystävälle tai vaihtoehtoisesti siitä vaietaan kokonaan. Verkkokyselyn tulokset olivat yhtenäisiä aiempien tulosten kanssa. Ystävälle kerrotaan oman seurustelusuhteen ongelmista, haetaan apua, tukea ja neuvoja tilanteeseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että nuorille jaetaan tietoa ja toimintaohjeita siitä, miten väkivaltaa kokenutta ystävää tuetaan ja mistä saa tietoa auttavista tahoista.

Seurusteluväkivalta_kenelle_kerrotaan

Seurusteluväkivaltaa kokevat yhtälailla sekä tytöt että pojat. Tyttöihin kohdistuva väkivalta näyttää usein tilastojen valossa yleisemmältä verrattuna poikiin, mutta tulokset ovat osin ristiriitaisia. Pojat, usein fyysisesti vahvempina häpeävät tilannetta, missä ovat joutuneet oman kumppaninsa pahoinpitelemäksi. Häpeä hiljentää eikä seurustelukumppanin väkivaltaisesta käyttäytymisestä puhuta.

Jokainen väkivallan kohteeksi joutuva nuori reagoi tapahtuneeseen omalla tavallaan. Osa nuorista kokee itsensä turraksi, toiset oireilevat lievästi ja toiset voimakkaasti. Seurusteluväkivallan kohteeksi joutuneilla nuorilla on todettu yleisinä oireina masennusta, hermostuneisuutta, paniikkikohtauksia, nukkumisvaikeuksia ja jopa itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä (esim. viiltely, runsas päihteiden käyttö jne.).

”…sen seurauksena mulla on kauhee masennus, itseinhoa, tullu paniikkikohtauksia enkä tiiä pystynkö olemaan edes parisuhteessa sen takia. toivon vaan että joku päivä olo helpottaa ja onhan se helpottanukin vähäsen. päivä kerrallaan…” (Nuori, IRC- Galleria)

Osalle nuorista tuntuu olevan epäselvää omien rajojen asettaminen seurustelusuhteessa ja erityisesti omaan seksuaalisuuteen liittyvien rajojen mieltämisessä.

”tässä mulla on ollut ihan sama, oon totta tosiaan itekki luullut että se kuuluu asiaan…” (Nuori, IRC- Galleria)

Tietoa, taitoa ja tukea

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen verkkotyön ja seurusteluväkivalta teemaviikon kokemuksien perusteella voidaan todeta, että nuorille tulee tarjota lisää tietoa siitä, mitä ja mitkä asiat kuuluvat hyvään ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Lisäksi nuorten tulee tietää mistä voi saada apua, jos itse tai ystävä on kokenut väkivaltaa.

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen tavoitteena on edistää nuorten rikosuhrien asemaa ja helpottaa avun saamista. Nuorten nettisivuilla löytyy omat osiot ”Miten auttaa ystävää” ja ”Mistä apua ystävälle”.

Nina Vaaranen-Valkonen, projektisuunnittelija

 

Facebook, IRC-Galleria,www.riku.fi/nuoret (N=136)

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen verkkokyselyssä nuorilta kysyttiin henkisistä, fyysisistä tai seksuaalisista väkivaltakokemuksista seurustelusuhteissa. Nuorilta kysyttiin minkälaista ja kuinka yleistä väkivalta oli/oli ollut sekä liittyikö väkivaltatilanteisiin päihteiden käyttöä. Lopuksi tiedusteltiin väkivallan tekijän ikää suhteessa nuoreen.

Kyselyyn vastasi yhteensä 136 nuorta, joista noin 80 prosenttia oli tyttöjä. Yli puolet vastaajista kuului ikäryhmään 15-22-vuotiaat.

Nuorista yli puolet vastasi kokeneensa henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa joko entisissä tai nykyisissä seurustelusuhteissaan. Vastausten mukaan väkivallan tekijä oli iältään useimmiten samanikäinen tai lähes samanikäinen kuin uhri itse. Päihteet liittyivät seurustelusuhteen väkivaltatilanteisiin noin puolessa tapauksista.

Yleisimmät henkisen väkivallan muodot olivat uhkaileminen, kiristäminen ja jatkuva haukkuminen. Fyysisen väkivallan muodoista yleisimpiä olivat töniminen, ravistelu ja läpsiminen. Raakaa väkivaltaa, kuten esineellä lyömistä tai potkimista oli kokenut kahdeksantoista nuorta.

Seksuaalisesta väkivallasta kysyttäessä suurin osa nuorista vastasi, ettei ollut kokenut painostamista tai pakottamista seksuaalisiin tekoihin. Seurustelusuhteen aikainen seksuaalinen väkivalta ilmeni yleisimmin yhdyntään, suuseksiin tai suutelemiseen painostamisena tai pakottamisena. Fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa kokeneista nuorista yli puolet vastasi kokeneensa sitä ainoastaan kerran tai harvoin (65 %). Henkinen väkivalta oli kyselyn mukaan huomattavasti yleisempää.

Tarkasteltaessa vastauksien lukumäärää niin voidaan todeta, että jos seurustelusuhteessa ilmenee väkivaltaa, niin sitä ilmenee useimmiten kaikissa sen muodoissa.

Nuoret kertovat seurusteluväkivallasta joko omalle ystävälle tai vaihtoehtoisesti siitä vaietaan kokonaan. Tämän vuoksi on tärkeää jakaa tietoa ja toimintaohjeita siitä, miten väkivaltaa kokenutta ystävää voi auttaa.

RIKUn nuorten nettisivuilta löytyy oma osio nuorille ”Miten auttaa ystävää” ja ”Mistä apua ystävälle”.

Tarkempi analyysi kyselyn tuloksista RIKUn  viikolla 33

IRC-Galleria, verkkokyselyn tuloksia (N=452)

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen verkkokyselyssä ”Seksuaalinen häirintä netissä” nuorilta kysyttiin muun muassa ”Oletko kokenut seksuaalista häirintää?”, ”Kenen taholta häirintä netissä tapahtuu” ja ”Minkälaista seksuaalinen häirintä on?” Kyselyyn vastasi 452 henkilöä.

Kyselyyn vastanneista valtaosa (n. 70 %) kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää netissä. Häirintä tapahtui pääosin (n. 70 %) tuntemattomien taholta. Vastanneista valtaosa kertoi seksuaalisen häirinnän olevan seksuaalisväritteistä ehdottelua tai kommentointia, pyyntöjä esiintymiseen web-kameran kautta ja/tai seksuaalissävytteisten kuvien pyytämistä. Vajaa puolet vastanneista henkilöistä kuvaili häirinnän olevan seksuaalisväritteisten juttujen kertomista yhteydenottajan taholta. Lähes 30 prosentille vastaajista oli tarjottu jotain esimerkiksi leffalippuja, rahaa, vaatteita, päihteitä vastineeksi seksuaalissävytteisten kuvienlähettämisestä.

Yli puolet vastaajista oli jättänyt kertomatta aikuiselle kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä.

Seksuaalista häirintää ei tarvitse sietää netissäkään!

Sano EI, sammuta tietokone ja kerro asiasta luotettavalle aikuiselle.

Nina Vaaranen-Valkonen & Päivi Viro, projektisuunnittelijat

IRC-galleriassa tehdyn verkkokyselyn tuloksia (N= 262)

Väkivalta on Suomessa varsin yleinen ilmiö. Uhritutkimuksen mukaan suomalaiset lapset ja nuoret kohtaavat väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin aikuiset. (Ellonen, ym., 2008, 149; Sirén, ym., 2010, 20.) Nuoret kohtaavat väkivaltaa erilaisissa arkipäiväisissä ympäristöissä kuten kotona, koulussa ja vapaa-ajalla.

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeessa nuorilta kysyttiin mahdollisista väkivallan uhan ja väkivallan kokemuksista IRC-Galleriassa. Kysymyksillä kartoitettiin koettua väkivaltaa ja sen toistuvuutta sekä tekijäprofiilia. Lisäksi selvitettiin, minkälaisessa ympäristössä nuoret olivat kokeneet väkivallan uhkaa tai väkivaltaa ja olivatko he kertoneet tapahtuneesta jollekin. Verkkokyselyn lopuksi nuorilta kysyttiin, olivatko he kokeneet kertomisen olleen heille avuksi ja kuinka tunnettuja Rikosuhripäivystyksen palvelut olivat nuorille.

Kysymykset eivät olleet pakollisia, joten tiettyihin kysymyksiin vastasi vain osa nuorista. Perusmuotoisiin vastauksiin kuten ”en”, ”kyllä” nuoret pystyivät vastaamaan valitsemalla yhden vastausvaihtoehdon. Monimuotoisempiin kysymyksiin nuoret saivat valita useamman vaihtoehdon. Strukturoitujen vastauksien lisäksi nuorilla oli mahdollisuus kommentoida ja kirjoittaa vapaasti mielipiteitään ja kokemuksiaan kyselyn jälkeiseen kommenttiosioon.

Kyselyn alussa väkivalta määriteltiin seuraavasti. ”Tässä kyselyssä väkivallan uhalla tarkoitetaan tilannetta, jossa koetaan voimakasta pelkoa mahdollisesta väkivallasta tai väkivallan todistamisesta, kuten sen näkemisestä tai kuulemisesta. Väkivallalla kyselyssä tarkoitetaan nuoren henkeen, terveyteen tai seksuaalisuuteen kohdistuvaa väkivaltaa.”

Kyselyn tuloksia

Ensimmäisellä kysymyksellä ”Oletko kokenut väkivallan uhkaa tai väkivaltaa?” kartoitettiin nuorten kokemuksia asiasta.

K3_1

Nuorista reilusti yli puolet vastasi kokeneensa väkivallan uhkaa ja hieman yli puolet väkivaltaa.

Nuorilta kysyttiin myös mielipidettä siitä, onko nuorten välinen väkivallalla uhkailu tai väkivalta yhtä vakavaa kuin aikuisten välinen väkivalta. Nuorista lähes 80 prosenttia vastasi nuorten välisen väkivallan olevan yhtä vakavaa kuin aikuisten. Seuraavaksi kartoitettiin väkivallan tekijän profiilia.

K3_2

Puolet nuorista vastasi kokevansa väkivallan uhkaa ja vajaa puolet väkivaltaa tutun nuoren taholta.  Väkivaltaa kokeneiden nuorten vastauksissa ero tuttujen ja tuntemattomien tekijöiden kohdalla oli selkeästi suurempi kuin väkivallan uhkaa kokeneilla nuorilla. Verkkokyselyn mukaan nuorten kohtaaman väkivallan tekijä on huomattavasti useimmin nuoren lähipiiristä.

Uhritutkimuksen mukaan lasten ja nuorten väkivaltakokemuksien on todettu toistuvan (Ellonen, ym., 2008, 150). Tämän vuoksi verkkokyselyssä kysyttiin mahdollisen väkivallan uhan ja väkivalta kokemuksien toistuvuutta.

K3_3

Nuorista määrällisesti eniten ei kokenut toistuvaa väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa. Toisaalta yli neljäsosa nuorista koki toistuvasti sekä väkivallan uhkaa, että väkivaltaa.

Verkkokyselyllä kartoitettiin myös yleisimpiä tilanteita, missä nuoret kohtaavat väkivallan uhkaa tai väkivaltaa.

K3_4

Nuorten vastauksissa väkivallan uhkaa koettiin prosentuaalisesti eniten koulussa ja koulumatkalla sekä vapaa-ajalla. Väkivallan kokemisen osalta merkittäviä eroja eri kontekstien välillä ei ilmennyt. Väkivaltaa koettiin lähes yhtä paljon niin koulussa/ koulumatkalla kuin kotona ja vapaa-ajalla.

Nuorilta kysyttiin, olivatko he kertoneet väkivallan uhasta tai väkivallan kohteeksi joutumisesta kenellekään.

K3_5

Lähes puolet nuorista oli kertonut väkivallan uhasta tai väkivallasta omalle ystävälleen.

Nuorilta kysyttiin myös väkivaltatilanteiden näkemisestä ja Rikosuhripäivystyksen palveluiden tuntemisesta.

K3_6

Nuorista suurin osa oli todistanut nuorten välistä väkivaltatilannetta tai uhkaavaa väkivalta tilannetta. Rikosuhripäivystyksen tarjoamista palveluista mahdollisessa uhritilanteessa tiesi vain hieman yli neljännes nuorista.

Lopuksi nuorilta kysyttiin oliko väkivallan uhasta tai väkivallasta kertominen ollut nuorelle avuksi.

K3_7

Nuorista selkeä enemmistö vastasi, että väkivallan uhasta tai väkivallasta kertomisesta ei ollut koitunut nuorelle apua.

Pohdinta

Lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta on yleistä Suomessa. Nuoret kohtaavat väkivaltaa erilaisissa arkipäiväisissä ympäristöissä kuten kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Nuoriin kohdistuvassa väkivallassa tekijä on yleensä ikätoveri tai aikuinen lähi- tai tuttavapiiristä (Finkelhor, 2007).

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen verkkokyselyssä väkivallan uhka ja väkivalta näyttäytyi yleisenä ilmiönä nuorten elämässä. Nuoret kokevat väkivallan uhkaa ja väkivaltaa eniten koulussa, koulumatkoilla, vapaa-ajalla ja kotona. Tapahtumasta kerrotaan usein miten ystävälle. Väkivallalla uhkaaja tai väkivallan tekijä on vastausten perustella yleensä tuttu nuori tai aikuinen.

Toistuvan väkivallalla uhkailun tai väkivallan kohteeksi joutuminen on asia, johon nuori tarvitsee aikuisten apua. Väkivallan kohteeksi joutunut nuori ei kuitenkaan aina ymmärrä joutuneensa rikoksen uhriksi. Alaikäiset eivät tiedä oikeuksistaan, eivätkä osaa hakea apua.

Verkkokyselyyn vastanneista nuorista hieman yli neljännes tiesi Rikosuhripäivystyksen palveluista. Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen yhtenä tavoitteena on lisätä nuorten tietoa RIKUn palveluista ja tarjota apua sekä tukea mahdollisessa uhri- tai todistaja tilanteessa.

Nina Vaaranen-Valkonen, projektisuunnittelija

 

Verkkokyselyn tulokset aiheesta vanhempien riitely

IRC-Galleria, 02/2013 (N= 468)

Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke kysyi nuorilta IRC-Galleriassa vanhempien riitelystä. Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa nuorten näkemyksiä, ajatuksia ja kokemuksia sekä tuntemuksia vanhempien riitelystä. Nuorilla oli mahdollisuus antaa kaksi vastausta yhtä kysymystä kohti tai jättää vastaamatta. Strukturoitujen vastauksien lisäksi nuorilla oli mahdollisuus vapaasti kommentoida kyselyä.

Kyselyyn vastasi 468 nuorta. Vastaajista enemmistö oli tyttöjä.

K1_1

Kyselyn tulokset osoittavat, että yleinen tapa reagoida vanhempien riitelyyn on vetäytyä omaan huoneeseen tai kuunnella musiikkia. Prosentuaalisesti eniten eli yli puolet nuorista vastasi olevansa kyllästyneitä vanhempiensa riitelyyn.

”kyllähän se vanhempien riitely vituttaa aina. tuntuu uskomattoman typerälle kuunnella kahden ”aikusien” ihmisen nalkutusta jostain hevonvitunpaskasta jolla ei ole mitään merkitystä kenenkää elämään, pitää vain saada nalkuttaa pelkän valittamisen ja huutamisen ilosta.”

Vanhempien riitely herätti nuorissa myös surun, vihan, pelon ja turvattomuuden tunteita.

”Pienempänä tämä oli tosi ajankohtaista. Koko ajan huutamista ja kireää ilmapiiriä, ja minä hölmö syytin siitä itseäni. Se oli tosi raskasta, kunnes tajusin että se on niiden ongelma ei minun”

K1_2_3

Vajaa puolet vastanneista nuorista kertoi oman ystävän tietävän
kodin riidoista ja noin 20 prosenttia vastasi jonkun muun aikuisen tietävän
vanhempiensa riidoista. Nuorista hieman yli 20 prosenttia vastasi, ettei kukaan
ulkopuolinen tiedä riidoista kotona ja noin 30 prosenttia ei osannut sanoa
tietääkö kukaan.

K1-4

Nuoret arvioivat vanhempien riitelyn liittyvän suurimmaksi osaksi (60 %) vanhempien keskinäisiin väleihin. Toiseksi yleisin riidan aihe oli vastausten perusteella perheen rahaasiat. Nuoret vastasivat vanhempien riitelevän myös kotitöistä ja kasvatusasioista.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista nuorista tiesi kenen puoleen kääntyä, jos vanhempien riitely alkaisi pelottaa. Toisaalta noin 20 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa kenen kanssa keskustelisivat kodin tilanteesta ja vanhempien riitelystä.

”Huutoa ja tappelua löytyy vaikka muille jakaa. onneks äiti on kuitenkin niin fiksu ettei ota isän sanoja niin tosissaan. Fyysistä väkivaltaa ei oo ikinä ollut. käyn psykalla, eka paikka jossa on tajuttu ettei nätin ulkokuoren alla vältämättä löydy mitään kaunista.”

K1_5

Nuoret arvioivat vanhempien riitelyn olevan pääosin kiukuttelua, äänen korottamista ja huutamista. Nuorista 20 prosenttia vastasi vanhempien riitelyn sisältävän pilkkaamista ja haukkumista. Nuorten vastauksien mukaan noin seitsemän prosenttia vanhemmista heitteli tavaroita riidellessään ja noin viisi prosenttia käytti riidellessä fyysistä väkivaltaa kuten lyömistä ja/tai potkimista. Kyselyn perusteella yhteensä lähes 30 prosenttia nuorista arvioi vanhempien riitelyn sisältävän piirteitä, jotka täyttävät henkisen- ja fyysisen väkivallan määritelmän.

”ennen kuin omat vanhempani erosivat, kotona oli joka päivä aika tuskaista. Jos ei huudettu niin sitten ivailtiin, piikiteltiin ja loukattiin muka huomaamattomasti. Aina kun huomasin että nyt mennään, jähmetyin aloilleni ja yritin olla kuuntelematta, olin sitten toisessa huoneessa tai näiden välissä, vaikka aina olisin halunnut lähteä pois. En vain pystynyt liikkumaan. Joka kerta toivoin että ne jo eroaisi ettei tarvitse kuunnella ja eroshan ne sitten lopulta.”

Nuorten kirjoittamissa vapaamuotoisissa kommenteissa osa vanhempien riitelyn liittyvistä kokemuksista oli raskaita.

”Vielä silloin kun alkoholisti isäni asui kotona oli aika rajuja riitoja(olin 1-10vuotias kun asui luonamme). Kovia huutoja ja äidin sekä minun alentamista ajoittain kun oli huono ”kausi”. Eteni siihen että isäni yritti puukottaa äitiäni. Sen jälkeen isä heitettiin ulos ja se oli elämäni paras päivä tai siltä se silloin tuntui.”

K1_6

Nuorista lähes 60 prosenttia arvioi vanhempien selvittävän riidat jättämällä ne käsittelemättä. Vain hieman yli 20 prosenttia nuorista vastasi näkevänsä vanhempien pyytävän riidan jälkeen anteeksi. Lisäksi lähes sama määrä nuoria arvioi riitojen jatkuvan loputtomasti. Tämänkaltainen ajatus hankalan tilanteen jatkumisesta loputtomasti on nuorelle raskasta. Sama asia tuotiin esiin vapaamuotoisissa vastauksissa

”Meillä riidellään päivittäin, huutoa ja sättimistä. Käyn psykologilla joten sielt löytyy apua ja turvakotiin pääsee tarpeen vaatiessa.”

Nuorista lähes 40 prosenttia kertoi vanhempien pitävän mykkäkoulua riidan jälkeen. Puhumattomuutta tuotiin esiin myös vapaamuotoisissa kommenteissa.

”Mun vanhemmat ei koskaan riidelly! Onhan kaikilla sanharkkaa yms mutta ei ne koskaa öitää erillää nukkunu ja erosivatkin ihan sulassa sovussa! No nyt ei oo keskenää puhunu yhtää mitää 8 vuotee mutta ei ainakaa ollu riidat eron syynä! Lähinnä just puhumattomuus 😀 ”

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että vanhempien tavat riidellä eivät tarjoa nuorille hyviä tai toimivia malleja ihmissuhteissa tapahtuvien konfliktien ratkaisemiseen. Myönteistä on kuitenkin, että viidesosa nuorista vastasi näkevänsä vanhempien pyytävän anteeksi ja sopivan riitansa. Tulee myös huomioida, ettei kyselyssä tarjottu vaihtoehtoa, missä vanhemmat eivät riitele lainkaan. Nuoret toivat hyvin tämän esiin vapaamuotoisissa kommenteissaan.

”Nii, vois tuolla sellanenki vaihtoehto olla et ”vanhempani eivät riitele”, ei ne meillä ainakaa muute ku mun kanssa x)”

Nuorille tehdyn kyselyn tulokset osoittavat nuorten erilaiset tavat reagoida riitelyyn ja väkivaltaan. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa reagoida. Nuoria kohtaavien aikuisten tulee aina reagoida oman huolen heräämiseen. Nuoren kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että perheen ongelmat tunnistetaan ajoissa ja perhe saa mahdollisimman nopeasti apua.

Arvioiden mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista nuorista asuu kodeissa, missä käytetään väkivaltaa. Perheessä tapahtuva väkivalta jää kuitenkin valitettavan usein kodin seinien sisäpuolelle eikä siitä useinkaan ilmoiteta poliisille. Väkivaltaisen kodin ilmapiiri vie nuoren voimia ja energiaa. Pelkästään jo väkivaltatilanteen näkeminen ja kuuleminen vaikuttaa nuoren tunne-elämään ja käyttäytymiseen. Tutkimuksen mukaan väkivaltaa kotonaan todistaneilla nuorilla on hyvin samankaltaisia ongelmia kuin niillä nuorilla, joita on fyysisesti pahoinpidelty.

Lähisuhdeväkivaltaa todistava tai kohtaava nuori saa kotona jatkuvasti viestejä siitä, että väkivalta on yksi keino ratkaista ristiriitoja. Tämänkaltaisen toimintatavan omaksuminen johtaa helposti vaikeuksiin ihmissuhteissa. Kotona muodostuvat parisuhteen toimintamallit, sosiaalinen oppiminen ja keinottomuus ratkaista ristiriitoja voivat pahimmillaan johtaa väkivaltaisen kumppanin valintaan ja väkivaltaan tulevissa parisuhteissa. Näin perheen toimimattomat keinot ratkaista konflikteja kertautuvat ja jatkuvat sukupolvien yli.

 ”Kysyvä ei tieltä eksy”  

Perheen sisäisistä asioista kysyminen koetaan usein tunkeutumiseksi toisten yksityiselämään. Kotona tapahtuvat mahdolliset väkivaltatilanteet jäävät näin helposti piiloon. Väkivallasta ja sen uhasta kysymistä voidaan kuitenkin pitää itsessään jo interventiona. Kysyminen kertoo nuorelle, että vaikeista asioista voi ja saa puhua. Väkivallan näkemisestä ja kokemisesta aiheutuvista tunteista ja ajatuksista keskusteleminen sekä niiden normalisointi helpottavat nuorta käsittelemään omia reaktioitaan. Väkivallan yleisyyden esiin nostaminen auttaa nuorta myös ymmärtämään, ettei hänen perheensä ole yksin näiden ongelmien edessä.

Väkivallan ilmapiirissä eletty nuoruus voi johtaa moniin eri lopputuloksiin. Läheskään kaikki väkivaltaa kokeneet nuoret eivät toista tai koe väkivaltaa myöhemmissä suhteissaan. Toisaalta väkivalta indikoi aina väkivaltaa. Rikosuhripäivystyksen kyselyn tulokset vanhempien riitelystä tarjoavat selkeät perusteet sille, miksi nuorilta tulee rutiininomaisesti kysyä vanhempien riitelystä ja mahdollisesta perheväkivallasta.

Nina Vaaranen-Valkonen, projektisuunnittelija

 

IRC-galleriassa tehdyn verkkokyselyn tuloksia

”olen vähän hämmentynyt tässä vuoden aikana oppimistani asioista. en oikeesti tiennyt että niin moni kaveri on kokenut seksuaalista väkivaltaa, jopa raiskattu. tyttöjen ahdistelutilastot taas on ihan tuttua kauraa” – IRC-Gallerian nuori

Nuoruuden kehitysvaiheessa haetaan eri tavoin hyväksyntää ja positiivista palautetta itsestä, omasta ulkonäöstä ja toiminnasta. Nuoren kehitykseen kuuluu omaan seksuaalisuuteen tutustuminen ja seksuaalisen läheisyyden harjoittelu. Kodin ulkopuoliset ystävyyssuhteet, harrastukset ja aktiviteetit lisääntyvät nuoruudessa. Nuoret jakavat valtaosan ajastaan ja kokemuksistaan ystäviensä kanssa (Aalberg & Siimes, 2007, 68).

Nuoret voivat kohdata hyvin monenlaista ja monitasoista seksuaalista häirintää ja seksuaalista väkivaltaa niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa. Uhritutkimusten mukaan nuoret eivät aina edes tiedä joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Seksuaalinen väkivalta rikkoo usein nuoren perusturvallisuutta, sisäistä maailmaa ja häiritsee koko nuoruuden ja persoonallisuuden kehitystä. Pahimmillaan seksuaalinen väkivalta jää häiritsemään nuoren seksuaalielämää pitkälle aikuisuuteen. (Oranen, 2012, 149-152.)

Kaikilla nuorilla on jonkinlainen mielikuva siitä, mikä ja minkälaista on seksuaalinen häirintä ja väkivalta. Nuorten mielikuvat ovat yksilöllisiä ja voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. Professori Svedinin mukaan nuorten mielikuvissa seksuaalisen väkivallan tekijä on yleensä tuntematon ja tapahtuma sijoitetaan usein kodin ja lähipiirin ulkopuolelle ja pimeään aikaan. Tällöin nuoren joutuminen tutun aikuisen tai ikätoverin seksuaalisen väkivallan kohteeksi, omassa turvalliseksi pitämässään ympäristössä, on nuorille hämmentävää. Nuoren on vaikea käsitellä tapahtumaa selkeästi seksuaalisena väkivaltana ja rikoksena, mistä on ilmoitettava poliisille.

Nuoren oma toiminta ei koskaan poista tekijän rikosoikeudellista vastuuta tilanteissa, missä nuori painostetaan tai pakotetaan seksuaaliseen tekoon tai yhdyntään. Seksuaalisen väkivallan tekijä on aina vastuussa teostaan.

Kysely seksuaalisesta väkivallasta

Nuorten kohtaama seksuaalinen väkivalta jää usein ilmoittamatta poliisille ja arvioiden mukaan alaikäisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tulee poliisin tietoon vain noin 3-12 prosenttia. Rikosuhripäivystyksen nuorten hanke kysyi nuorilta IRC- Gallerian verkkokyselyssä seksuaalisen väkivallan kokemuksista. Kyselyllä kartoitettiin nuorten mahdollisia uhrikokemuksia ja kerättiin tietoa mahdollisista esteistä avun ja tuen hakemiseen.

Kyselyn alkutekstissä seksuaalinen väkivalta määriteltiin rikoslain 20 luvun mukaan ja seksuaalirikoksista annettiin esimerkkejä kuten raiskauksen yritys, raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Kyselyyn vastasi 437 nuorta, joista enemmistö oli tyttöjä.

Kysymykset eivät olleet pakollisia, joten tiettyihin kysymyksiin vastasi vain osa nuorista. Perusmuotoisiin vastauksiin kuten ”en”, ”kyllä” ja ”en osaa sanoa” nuoret pystyivät vastaamaan valitsemalla yhden vastausvaihtoehdon. Monimuotoisempiin kysymyksiin nuoret saivat vastata kahdella vastausvaihtoehdolla. Strukturoitujen vastauksien lisäksi nuorilla oli mahdollisuus kommentoida ja kirjoittaa vapaasti mielipiteitään ja kokemuksiaan kyselyn jälkeiseen kommenttiosioon.

Kyselyn tuloksia

Ensimmäisellä kysymyksellä ”Seksuaalisen väkivallan tekijä on aina vastuussa teostaan?” kartoitettiin nuorten mielipiteitä seksuaalisen väkivallan vastuun osalta. Nuorista lähes 80 prosenttia oli täysin samaa mieltä ja 15 prosenttia samaa mieltä siitä, että seksuaalisen väkivallan tekijä on aina vastuussa teostaan. Vain kymmenen nuorta ei osannut vastata kysymykseen ja yhteensä 18 nuorta vastasi olevansa eri mieltä tai täysin eri mieltä.

Nuorilta kysyttiin mahdollisista uhrikokemuksista seksuaaliseen väkivaltaan liittyen. Lisäksi kysyttiin, epäilivätkö he mahdollisesti jonkun ystävänsä joutuneen seksuaalisen rikoksen uhriksi.

K4_1

Yli puolet nuorista ei ollut kokenut seksuaalista väkivaltaa. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi oli joutunut noin 25 prosenttia ja 16 prosenttia vastasi, ettei osannut sanoa oliko joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi vai ei.

Seksuaalisen väkivallan kohdalla nuorten ”en osaa sanoa” vastaukset voidaan tulkita eri tavoin. Vastauksia voidaan perustella nuorten vaikeutena tai osaamattomuutena määritellä itseen kohdistunut epämiellyttävä seksuaalinen teko seksuaaliseksi väkivallaksi. Tätä tulkintakehystä käyttäen noin 40 prosenttia nuorista vastaajista oli kokenut jonkinlaista seksuaalista väkivaltaa. Tulosta tukee myös vapaamuotoinen kommentointi.

Nuorten arvioidessa ystäviinsä kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa niin ”en osaa sanoa” vastaukset voidaan tulkita siten, että nuori ei tosiaan osaa sanoa, eikä tiedä onko ystävä mahdollisesti kokenut seksuaalista väkivaltaa. Pelkästään kyllä vastauksia tarkasteltaessa nuoret arvioivat ystävistään noin 40 prosentin joutuneen seksuaalisen väkivallan uhriksi. Jos taas ”en osaa sanoa” vastaukset tulkitaan samoin kuin itseen kohdistuvassa seksuaalisessa väkivallassa eli vaikeutena määritellä ystävän kokemus, silloin seksuaalisen väkivallan kohteeksi epäiltyjen ystävien määrä nousee yli 60 prosenttiin.

Kerron, en kerro, kerron, en kerro

Kyselyllä kartoitettiin nuorten tapaa kertoa mahdollisesta seksuaalisesta väkivallasta.

K4_2

Nuorista yhteensä lähes puolet (46 %) vastasi, ettei ollut kertonut kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta kenellekään. Nuorista 32 vastasi, ettei uskalla kertoa ja vain kuusi harkitsi tapahtuneesta kertomista. Määrällisesti vastaajien lukumäärät ylittivät edellisessä kysymyksessä seksuaalista väkivaltaa kokeneiden lukumäärän. Näin ollen osa vastaajista on voinut vastata kysymykseen ikään kuin hypoteettisena.

Kyselyssä kartoitettiin myös tilanteita, missä seksuaalisesta väkivallasta kertominen olisi kaikkein vaikeinta.

K4_3

Seksuaalisesta väkivallasta kertominen on selkeästi vaikeinta silloin kun mahdollinen tekijä on tuttu aikuinen tai ikätoveri. Prosentuaalisesti eniten eli lähes 60 prosenttia nuorista oli sitä mieltä, että vaikeinta kertominen olisi silloin kun tekijä olisi tuttu aikuinen.

Kenelle nuoret kertoisivat mahdollisesta seksuaalisesta väkivallasta ja millä tavalla asia olisi helpointa ottaa puheeksi.

K4_4

Yleisesti tiedetään, että nuoret hakeutuvat vaikeuksia ja ongelmia kohdatessaan yhä enemmän vanhempien sijasta omien ikätovereiden luokse (Aalberg & Siimes, 2007, 68). Myös vastausten mukaan nuorten on selkeästi helpointa kertoa seksuaalisesta väkivallasta omalle ystävälleen.

K4_5

Nuorille helpoimmat tavat ottaa seksuaalinen väkivalta puheeksi ja kertoa tapahtumasta ovat anonyymi chat ja henkilökohtaiset tapaamiset auttavan tahon kanssa.

Vapaamuotoisissa kommenteissa nuoret viestivät myös seuraavaa:

…jotenkin tuntuu että näistä asioista puhutaan aivan liian vähän/ohitetaan kokonaan…” –  IRC- Gallerian nuori

 ”…Ei mikää helppo aihe mut paljon puhutteleva, ja laittaa miettimään. :)”                        -IRC- Gallerian nuori

 Pohdinta

Nuoriin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan todellista esiintyvyyttä on vaikea saada selville. Lisäksi vain murto-osa nuorten kohtaamasta seksuaalisesta väkivallasta menee poliisin tietoon (Oranen, 2013, 133).

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen verkkokyselyn vastaukset tarjoavat yhden näkökulman nuorten kohtaamaan seksuaaliseen väkivaltaan sen määrään ja yleisyyteen. Tuloksia tarkastellessa tulee huomioida otoksen pieni koko ja vastaajien valikoituminen (IRC-Galleria). Tulokset ovat kuitenkin yhdensuuntaisia niin Suomalaisten kuin kansainvälisten uhritutkimusten tulosten kanssa (Ellonen, ym., 2008; Finkelhor, ym., 2001).

Yleisesti tiedetään myös, että nuoret kertovat kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta usein vain lähimmälle ystävälleen. Tämän vuoksi kysymys ystäviin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta on hyvä huomioida. Verkkokyselyn vastauksista kuvastuu selkeästi seksuaalirikoksista kertomisen vaikeus. Kynnys kertomisesta nousee edelleen kun siirrytään pohtimaan rikosilmoituksen tekemistä poliisille.

Toisin kuin yleisesti oletetaan, lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa seksuaalisessa väkivallassa täysin tuntemattomien tekijöiden osuus on suhteellisen alhainen. Tätä tietoa vasten nuorten vaikeus kertoa erityisesti lähipiiriin kuuluvien tuttujen ikätovereiden tai aikuisten tekemästä seksuaalisesta väkivallasta on tärkeä huomioida.

Läheisten ihmisten nuoreen kohdistuva seksuaalinen väkivalta määritellään yhdeksi traumaattisimmista kokemuksista, mitä lapsi ja nuori voi kokea. Nuoren on vaikea käsitellä tilannetta, missä läheinen ja turvallinen ihminen muuttuu seksuaalisen väkivallan tekijäksi, aiheuttaen käytöksellään paha oloa ja ahdistusta. Tämänkaltaisissa tilanteissa nuori kokee yleensä valtavaa hämmennystä, ei kykene toiminaan eikä puolustamaan itseään. Tapahtuman jälkeen on yleistä, että nuori kokee häpeää ja syyllistää itseään tapahtuneesta (Stakes/ THL, 2004-2005).

Ennaltaehkäisyn tärkeys

Maailman terveysjärjestö (WHO, 2010) on määritellyt seksuaalikasvatuksen standardit, joissa on annettu suuntaviivat myös lasten ja nuorten turvataitokasvatukselle. Nuoret tarvitsevat lisää tietoa seksuaalisen väkivallan ja häirinnän erityispiirteistä ja turvataitokasvatus tulee aloittaa jo varhain lapsuudessa. Nuorille tulee myös tarjota selkeitä harjoitteita, miten toimia seksuaalisesti hämmentävissä tilanteissa ja miten puolustaa omia rajojaan niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa.

Tiedon ja taidon sekä harjoittelun kautta nuoren on todennäköisesti helpompi tunnistaa mahdollinen seksuaalinen häirintä ja väkivalta. Ikätasoinen seksuaalikasvatus ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista keskusteleminen voi osaltaan helpottaa seksuaalisesta väkivallasta kertomista ja avun piiriin hakeutumista.

Nuorten parissa työskentelevien on tärkeä pitää mielessä, kuinka yleisenä ja arkisena asiana nuoret pitävät itseensä kohdistuvaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Älä ohita kiireisen arjen keskellä nuoren mahdollisuutta tulla kuulluksi. Auta nuorta kertomaan mahdollisesta seksuaalisesta häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta kysymällä asioista selkeästi ja suoraan.

Nina Vaaranen-Valkonen, Projektisuunnittelija

Rikosuhripäivystyksessä (RIKU) käynnistyi huhtikuussa 2012 nelivuotinen valtakunnallinen NUORIKU hanke edistämään nuorten rikoksen uhrien asemaa. Hankkeen päätavoitteena on kehittää tehokas ja kohdennettu viestintä nuorten rikosuhrien oikeusturvasta ja tuesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nuoret löytäisivät helposti tarvitsemaansa tietoa verkosta ja tiedon polkua seuraten tulisivat autetuiksi ja selviytyisivät paremmin kokemastaan. Hankkeen tavoitteena on edistää koulutuksen kautta myös nuorten kanssa työskentelevien toimijoiden valmiuksia kohdata, tunnistaa, tukea ja ohjata nuoria rikoksenuhreja.

Kolmannen sektorin hankkeita on usein arvosteltu siitä, että hankkeiden valmistelu on puutteellista ja kohderyhmän tarpeita ei kartoiteta riittävän hyvin. Tämä hanke kartoitti heti alussa nuorten ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten sekä RIKUn henkilöstön toiveita sekä näkemyksiä tiedon ja koulutuksen tarpeista. Tarvekartoituksen pohjalta hanke kehittää RIKUn toimintaa vastaamaan nuorten ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten toiveita ja koulutustarpeita.

Nuoret

Kyselyyn vastasi 187 nuorta. Vastaajista kuudesluokkalaisia oli 18 prosenttia, 8.-9.luokkalaisia 52 prosenttia ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoita 22 prosenttia. Erityisryhmänä kyselyyn vastasi 15 kehitysvammaista nuorta.

Väkivalta on Suomessa varsin yleinen ilmiö. Rikosuhritutkimuksen mukaan lapset ja nuoret kohtaavat väkivaltaa jopa enemmän kuin aikuiset. Nuoret eivät osaa usein hakea apua joutuessaan rikoksen uhriksi eivätkä tiedä oikeuksistaan. Myöskään rikoksen uhriksi joutuneita nuoria kohtaavat aikuiset eivät tiedä tarpeeksi osatakseen auttaa ja ohjata heitä. Kysely pyrki selvittämään kenelle nuoret kertovat mahdollisesta rikostapahtumasta ja millä tavoin sekä minkä tyyppistä palvelua he toivoisivat tässä tilanteessa.

Tulosten mukaan uhrikokemuksesta arvioitiin kerrottavan eniten joko vanhemmille tai kaverille. Mitä vanhemmasta nuoresta oli kyse, sitä useammin uhriksi joutumisesta arvioitiin kerrottavan ensisijaisesti kaverille. Kehitysvammaiset nuoret arvioivat kertovansa rikoksen kohteeksi joutumisesta kuitenkin lähes poikkeuksetta omille vanhemmille, läheisille tai koulun henkilökunnalle.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet nuoret toivoivat saavansa mahdollisessa uhritilanteessa tukea ja apua henkilökohtaisilla tapaamisilla. Tietoa nuoret arvioivat hakevansa joko läheisiltä tai nettisivuilta. Nuoren ikä korostui vastauksissa siten, että nuorimmat arvioivat hankkivansa tietoa ensisijaisesti läheisiltä kun taas varttuneemmilla nuorilla korostui netti ensisijaisena tiedonlähteenä.

RIKUn sivuille avataan nuorille omat nettisivustot vuoden 2012 loppuun mennessä. Sivustoilta löytyy tietoa nuorille rikosten uhreille ja heidän läheisilleen sekä nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille. Nuorten toiveita nettisivujen sisällöstä kartoitettiin kahdella kysymyksellä, joista tarkemmin taulukoissa.

nuorten_toiveet_nettisivujen_sisallosta_opintoasteittain

Kaikki kyselyyn vastanneet nuoret toivoivat nettisivuille ensisijaisesti tietoa siitä, missä ja miten rikosilmoitus tehdään. Lisäksi nuoret toivoivat tietoa siitä, milloin on syytä hakea apua. Nuorilta kysyttiin myös mielekkäintä ja kiinnostavinta tapaa hankkia tietoa netissä. Kaikki nuoret toivoivat saavansa tietoa ensisijaisesti tekstimuodossa ja toisena vaihtoehtona mainittiin videoiden katselu.

nuorten_toiveita_nettisivujen_sisallosta

Nuorilta kysyttiin avoimella kysymyksellä Mitä toivot aikuiselta, jos epäilet joutuneesi rikoksen uhriksi?

Kuudesluokkalaisten vastauksissa korostui toivomus aikuisen avusta ja tuesta sekä siitä, että aikuinen ottaisi nuoren tosissaan.

  • Toivoisin, että he ottaisivat jutun vakavissaan. Minulta varastettiin lompakko ja kaikki sanoivat, että kyllä se jostain löytyy”.
  • ”Toivon, että aikuinen ottaa asian riittävän vakavasti ja huolehtii asiasta kuultuaan sen”.
  • ”Toivon aikuiselta, että hän kuuntelisi”.
  • ”Toivon aikuiselta että se juttu selvitettäisiin heti”.

Yläasteikäisten oppilaiden avoimissa vastauksissa korostui toivomus aikuisen aktiivisesta otteesta.

  • Toivoisin, että aikuinen puuttuu asiaan ja antaa tukea”.
  • ”Että hän kertoisi mitä minun täytyisi tehdä, mihin ilmoittaa asiasta tai muuta”.
  •  ”Tukea ja apua kyseiseen tilanteeseen. Hänen pitäisi kertoa mitä tehdä ja missä ja miten”.

Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien avoimissa vastauksissa korostui toive saada apua, tukea ja ymmärrystä.

  • ”Apua, tukea, apua ja ymmärrystä”.
  • ”Apua, neuvoja ja tukea”
  • ”Apua”
  • ”Ymmärrystä ja tukea”
  • ”Luotettavuutta, se että aikuinen kuuntelee, apua, välittämistä, tietoa ja tukea”.
  • ”Toivoisin aikuiselta tukea ja ymmärrystä ja tietenkin apua”.
  • ”Ymmärtäväisyyttä ja rohkaisua. Ei pakoteta heti puhumaan yksityiskohtaisesti”.

Lähes kaikki kehitysvammaiset nuoret arvioivat kertovansa rikoksen uhriksi joutumisesta omalle vanhemmalleen / huoltajalle ja opettajalle ja arvioivat kysyvänsä apua lähinnä omilta läheisiltään tai koulun henkilökunnalta. Muuta tukea nuoret toivoivat saavansa yksinomaan henkilökohtaisten tapaamisten kautta. Kehitysvammaisista nuorista parhaimmat tavat saada tietoa nettisivuilta olivat lukeminen tai videon katseleminen. Nettisivuille he toivoivat tietoa siitä, mikä on rikos, missä ja miten rikosilmoitus voidaan tehdä ja mitä oikeudenkäynnissä tapahtuu. Kehitysvammaiset nuoret toivoivat myös lisätietoa siitä, miten järkyttävä tapahtuma vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti, mistä saa tukea ja apua ja miten he voisivat rohkaista ystäväänsä uhreille suunnattuihin palveluihin.

Kehitysvammaisten nuorten avoimissa vastauksissa korostui aikuisen aktiivinen rooli avun antajana.

  • ”Toivon, että aikuinen voisi auttaa”.
  • ”Että aikuinen puuttuu asiaan”
  • ”Aikuinen soittaa poliisille”
  • ”Tulla auttamaan”
  • Että aikuinen auttaisi ja puuttuisi asiaan”

Nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset

Ammattilaisten tarvekartoituskyselyyn vastasi 318 nuorten parissa työskentelevää aikuista, joista naisia oli 88 prosenttia. Vastaajista eniten (47 %) oli 30 ̶ 45-vuotiaita. Ammattiryhmistä terveydenhoitajat/sairaanhoitajat olivat suurin vastaajaryhmä (38 %). Toiseksi suurin ryhmä koostui moninaisista sosiaalialan ammattilaisista ja eri nuorisoalan asiantuntijoista. Pääkaupunkiseudun lisäksi vastauksia saatiin esimerkiksi seuraavista kaupungeista ja alueilta: Tampere, Vaasa, Kemijärvi, Oulu, Kuopio, Kauhajoki, Pori, Mikkeli, Hämeenlinna, Lempäälä ja Loimaa. Pohjoisimmat vastaukset tulivat Kittilästä, Sodankylästä ja Rovaniemeltä.

Ammattilaisista jopa 94 prosenttia koki tarvitsevansa lisää koulutusta nuoriin rikoksen uhreihin liittyen. Lisäkoulutusta toivottiin etenkin rikoksen kohteeksi joutuneen nuorten tunnistamisesta, tukemisesta ja kohtaamisesta.

ammattilaisten_toiveita_lisakoulutuksesta

Avoimeen kysymykseen Mistä tietyistä rikoksesta toivot lisää koulutusta? vastasi noin 15 prosenttia ammattilaisista. Lähes kaikki vastaukset liittyivät seksuaalirikoksiin ja seksuaaliseen kaltoinkohteluun. Lisäksi toivottiin tietoa myös väkivaltarikoksista.

  • ”Seksuaalirikoksista”
  • ”Seksuaalinen hyväksikäyttö”
  • ”Seksuaalirikokset, raiskauksen yritykset”
  • ”Raiskaus, pahoinpitely”
  • ”Seksuaalirikokset, häirintä kaikessa muodoissaan”
  • ”Seksuaalirikokset, häirintä kaikessa muodossaan, perheväkivalta ja muutenkin väkivaltarikokset”
  • ”Lähisuhteessa ja kaveripiirissä: väkivalta, kiusaaminen, alistaminen, erilaiset hyväksikäytöt”
  • ”Seksuaalirikokset, väkivalta, henkirikokset”

 toiveet_lisäkoulutuksesta_liittyen_uhrin_tunnistamiseen_ja_tukemiseen

Nuorten parissa toimivat ammattilaiset toivoivat koulutusta lähes kaikilta ehdotetuilta koulutusalueilta. Eniten koulutusta toivottiin traumaattisen tapahtuman vaikutuksista nuoren käyttäytymiseen ja oppimiseen ja uhrin fyysisistä ja psyykkisistä oireista.

Avoimeen vastaukseen muusta koulutustoiveista vastasi noin 7 prosenttia. Esitetyt toiveet olivat hyvin erityyppisiä nuoren motivoinnista rikosilmoituksen tekemiseen. Eniten tuotiin kuitenkin toiveita lainsäädäntöön liittyvästä koulutuksen tarpeesta.

  • ”Lainsäädäntö- miten asioissa edetään”
  • ”Lakipykälät, yhteistyö”
  • ”Mitä laki sanoo, nuoren oikeudet ja velvollisuudet” 
  • ”Oikeudellisen avun saaminen”
  • ”Rikosoikeuslaista”

Ammattilaisilta kysyttiin myös uusille sivuille tulevasta, heille suunnatusta, nuorten nettisivujen osion sisällöstä. Kaikki vastaajat toivoivat lisätietoa etenkin nuoren jatkohoitoon ohjauksesta, rikosprosessista, RIKUn toiminnasta ja rikosilmoituksen tekemisestä.

toiveita_nettisivujen_sisallosta

Yhteenvetona tarvekartoituksesta voi todeta, että se antaa hyvin suuntaa hankkeen koulutuksiin ja tuotettaviin materiaaleihin. On motivoivaa kehittää, kun tietää että suunta on oikea.

Tarvekartoituksen yhteydessä tiedotettiin myös RIKUn joulukuussa 2012 ilmestyvästä uutiskirjeestä, jonka tilasi 76 prosenttia nuorten parissa toimivaa ammattilaista.

Uutiskirje on tilattavissa osoitteesta www.riku.fi

Nina Vaaranen-Valkonen
projektisuunnittelija
NUORIKU-projekti

Rikosuhripäivystyksessä käynnistyi huhtikuussa 2012 nelivuotinen valtakunnallinen hanke edistämään nuorten rikoksen uhrien asemaa. Hankkeen päätavoitteena on kehittää tehokas ja kohdennettu viestintä nuorten rikosuhrien oikeusturvasta ja tuesta. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että nuoret löytäisivät helposti tarvitsemansa tiedon verkosta ja tiedon polkua seuraten tulisivat autetuiksi ja selviytyisivät paremmin kokemastaan.

Hankkeen tavoitteena on edistää koulutuksen kautta nuorten kanssa työskentelevien toimijoiden valmiuksia tunnistaa, kohdata, tukea ja ohjata nuoria rikoksenuhreja.

Lähisuhdeväkivallasta voi ja kannattaa kysyä rohkeasti

Moni kokee lähisuhdeväkivallasta kysymisen vaikeaksi. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan tunnistamisen esteiksi koettiin ajan, tiedon ja koulutuksen puute sekä epämukavuus. Kysymysten esittämiseen liittyi usein myös pelkoa yksityisyyden rikkomisesta ja mahdollisesta väärintulkinnasta. Näiden vuoksi lähisuhdeväkivallasta puhuminen koettiin hämmentävänä.

Lähisuhdeväkivallasta kysyminen koetaan ammattilaisten keskuudessa asiakkaan henkilökohtaisten rajojen yli astumiseksi. Ystävänä, sukulaisena tai läheisenä asian esiin nostaminen voi olla vieläkin vaikeampaa. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvät häpeän kokemukset estävät sekä uhria kertomasta, että läheisiä ja ammattilaisia kysymästä väkivallasta. Usein väkivallan tunnistaminen kestää liian kauan ja avun saanti viivästyy. Väkivallan uhri tarvitsee apua, tukea ja rohkaisua selviytyäkseen tapahtumasta tai irrottautuakseen väkivaltaisesta parisuhteesta. Väkivaltaa kokenut tarvitsee kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista ja hänen on saatava kertoa tapahtumasta rauhalliselle kuuntelijalle. Tukeminen ei aina edellytä erityiskoulutusta.

Miten sinä voit auttaa? Lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa usein voimakkaita syyllisyyden, häpeän, pelon ja epävarmuuden tunteita. Äkilliset merkittävät muutokset ystävän tai läheisen käyttäytymisessä tai psyykkisessä voinnissa viestivät usein ongelmista ja voimavarojen uupumisesta. Ikävistä ja vaikeista elämäntapahtumista sekä mahdollisesta lähisuhdeväkivallasta voi ja kannattaa kysyä rohkeasti. Läheisen rooli on kuunnella, tukea ja ohjata väkivallan uhriksi joutunutta palvelujen piiriin.

Mitä ammattilaisen on tärkeää muistaa? On muistettava, että väkivaltaa kokenut pitää itseään usein osavastuullisena tapahtuneeseen. Väkivaltatapahtuman perusteellinen käsittely, konkreettinen ja yksityiskohtainen tapahtumien läpikäyminen voi auttaa väkivallan uhria ymmärtämään, että vastuu väkivallasta on sen käyttäjällä. Asianmukainen tieto luo myös turvallisuuden tunnetta, rauhoittaa ja edistää toipumista. Totuuden kohtaaminen on yksi toipumisen lähtökohdista. Ammattilaisten tulee säilyttää toivon näkökulma ja muistaa, että traumaattisen tapahtuman onnistunut läpikäynti vahvistaa mielenterveyttä ja edesauttaa psyykkisen kestävyyden kehittymistä. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla tulee huomioida lieväkin oireilu, sillä sen vaikutukset normaaliin kehitykseen, koulunkäyntiin ja opiskeluun ovat pääsääntöisesti kielteisiä.

Lähisuhdeväkivallan uhrien tukemisessa tulee aina korostaa väkivallan tekijän vastuuta. Mikään ongelma tai tapahtuma läheisissä suhteissa ei oikeuta väkivallan käyttöön. Yksikin lyönti on liikaa.

Jos epäilet asiakkaasi, ystäväsi tai läheisesi joutuneen väkivallan uhriksi, ole rohkea ja kysy asiasta ― VÄLITÄ!

Rikosuhripäivystys, RIKU
Rikoksen uhrille, heidän läheisilleen ja rikoksen todistajille ― Tukea ja neuvoja sinun ehdoillasi

  • Auttava puhelin 0203 16116
  • Juristin puhelinneuvonta 0203 16117
  • www.riku.fi